valkama tuija 2007.pdf - JYX front page - Jyväskylän yliopisto

18
Ylikuormitustilan käsitteestä. Homeostaasin järkyttämisellä pyritään suorituskyvyn parantamiseen,
ja se onnistuukin, jos harjoituksen aiheuttama stressi ja riittävä lepo ovat
tasapainossa. Tyypillistä urheilijalle on lyhytaikainen ylikuormitus (over-reaching), jossa
intensiivisen harjoittelun (esimerkiksi leirin) jälkeen suorituskyky voi hieman laskea,
mutta sopivan lepojakson jälkeen tapahtuu superkompensaatiota ja suorituskyky paranee.
Lyhytaikaisesta ylikuormitustilasta palaudutaan kahden viikon sisällä ja tämän tilan
voidaan sanoa, tosin hieman ristiriitaisestikin, kuuluvan urheilijan normaaliin elämään
sen enempää vaikuttamatta urheilijan terveyteen. Ylikuormitustila (overtraining) saavutetaan
jatkumona, jossa kasvava stressi tai ylikuormitus horjuttaa elimistön homeostaasia
ja häiritsee näin sen toimintaa. Tähän harjoittelun lisäksi vaikuttavat jatkuva kilpaileminen,
monotoninen harjoittelu, psyykkinen stressi, sairastelu/sairaus ja jatkuva matkustelu.
Lyhytaikaisen ylikuormituksen itsessään ei kuitenkaan ole todistettu aiheuttavan
ylikuormitustilaa. Ylikuormitustila on prosessi, jonka päätepisteenä on ylikuormitus-syndrooma
(overtraining syndrome). (Halson & Jeukendrup 2004, Meeusen ym.
2006.)
Ylikuormitustilan kehittymistä voidaan kuvata harjoittelujatkumolla (kuva 10), jossa
urheilija kokee erilaisia kuormitustiloja (Armstrong & VanHeest 2002). Onnistunut harjoitus
(overload) tai harjoittelujakso sijoittuu kuvassa 10 olevien pystysuorien katkoviivojen
väliin, jossa aikaansaadaan positiivista ja optimaalista harjoitusadaptaatiota (vrt.
kuva 8A). Urheilijan huippukunto sijaitsee ylikuormitustilan kynnyksellä. Toisaalta riittämätön
harjoitus ei saa aikaan harjoitusvastetta (vrt. kuva 8C). Huomattavaa harjoittelujatkumomallissa
on myös se, että jokaisen eri kuormitustilan aiheuttavat samat tekijät.
KUVA 10. Harjoittelujatkumo (Armstrong & VanHeest 2002).