valkama tuija 2007.pdf - JYX front page - Jyväskylän yliopisto
valkama tuija 2007.pdf - JYX front page - Jyväskylän yliopisto
valkama tuija 2007.pdf - JYX front page - Jyväskylän yliopisto
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
20<br />
(iii) fysiologisten muuttujien mittaaminen, joista ylikuormitustilan merkkeinä on käytetty<br />
esimerkiksi maksimaalisen hapenottokyvyn laskua tai sykemaksimin laskua;<br />
(iv) biokemialliset tutkimukset, joista ylikuormitustilan merkkeinä esimerkiksi laskeneet<br />
submaksimaaliset ja maksimaaliset laktaattikonsentraatiot ja laktaattikäyrän siirtymien<br />
oikealle;<br />
(v) autonomisen hermoston toiminnan muutokset, joista tutkimustieto on vielä ristiriitaista,<br />
koska menetelmät eivät ole yhtenäisiä.<br />
Harjoituksen intensiteetti. Fyysisen harjoittelun aikaansaama tulos riippuu kuntotasosta,<br />
harjoittelun intensiteetistä, harjoituskertojen määrästä ja kestosta. Jo kauan harjoitelleella<br />
urheilijalla kuntotason nousu harjoittelun myötä ei ole kovin suurta, mutta huippuurheilijalle<br />
kuitenkin hyvin merkitsevää (~5 %), verrattuna aloittelevaan kuntoilijaan<br />
(25–50%). Elimistön fysiologiseen adaptaatioon fyysiselle stressille vaikuttaa voimakkaasti<br />
harjoittelun intensiteetti. Yleensä harjoituksen intensiteetti määritellään yksilöllisillä<br />
laktaattikynnyksillä, arvioidun tai mitatun maksimaalisen harjoituskapasiteetin<br />
mukaan (VO 2max , HR max ) tai arvioiduilla tai mitatuilla prosenttiosuuksilla maksimaalisesta<br />
fysiologisesta kapasiteetista (%VO 2max , %HR max ). Maksimaalisen hapenottokyvyn<br />
mittaus on kuitenkin useimmille mahdotonta, jolloin syke antaa paremman keinon harjoitusintensiteetin<br />
määritykseen. Tietty prosenttiosuus maksimisykkeestä kertoo fyysisen<br />
stressin vaikutuksesta sentraaliseen verenkiertoon. Laktaattiarvot taas kertovat perifeerisen<br />
verisuoniston ja aktiivisten lihasten kyvystä vastata harjoituksen aiheuttamiin<br />
metabolisiin vaatimuksiin. Sykkeen, hapenottokyvyn ja laktaattien ohella harjoitusintensiteettiä<br />
kuvaamaan käytetään myös RPE–asteikkoa. RPE–arvot 13–14 vastaavat<br />
noin 70 % VO 2max :ista polkupyöräergometri- tai juoksumattoharjoituksessa, ja RPE–<br />
arvot 11–12 vastaavat laktaattikynnystä harjoitelleilla ja harjoittelemattomilla. (McArdle<br />
ym. 2001.)<br />
RPE. Subjektiivisia tuntemuksia kuvaavaa RPE-asteikkoa voidaan käyttää määrittämään<br />
vaadittua ponnistusta (Kellmann 2002b). RPE-asteikko (rating of perceived exertion)<br />
koostuu numeroista (Borgin asteikko: 6; hyvin, hyvin kevyttä – 19; hyvin, hyvin<br />
raskasta), jotka kertovat tietyn kuormitustason subjektiivisesta kokemisesta (McArdle<br />
ym. 2001). RPE-asteikkoa käytetään yleensä kuvaamaan koettua harjoituksen intensiteettiä,<br />
mutta RPE-asteikon käyttö ylikuormitustilan määrittämisessä antaa mahdollisuuden<br />
erottaa koettu (subjektiivinen) kuormittuminen fysiologisesta (objektiivisesta)
Change language