valkama tuija 2007.pdf - JYX front page - Jyväskylän yliopisto
valkama tuija 2007.pdf - JYX front page - Jyväskylän yliopisto
valkama tuija 2007.pdf - JYX front page - Jyväskylän yliopisto
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
16<br />
4 STRESSI, PALAUTUMINEN JA YLIKUORMITUSTILA<br />
4.1 Käsitteiden määrittelyä ja niiden yhteyksiä toisiinsa<br />
Stressin käsitteestä. Stressi on biologisen ja psykologisen systeemin (psykofyysisen<br />
tasapainon) epätasapainottaja. Psykofyysinen epätasapaino on tuloksena liian korkeista<br />
tai matalista vaatimuksista, ja se voi johtaa ylikuormittumiseen. Samat kuormittavat<br />
tekijät (stressorit) voivat aiheuttaa eriasteista stressiä. Kyse on yksilöllisestä vasteesta,<br />
ja siitä, miten stressiin suhtaudutaan; synnytetäänkö vai ehkäistäänkö sitä. Stressillä voi<br />
siis olla positiivisia tai negatiivisia vaikutuksia riippuen yksilön palautumistilasta. Stressin<br />
intensiteetin lisäksi on otettava huomioon stressin kesto, stressin jakautuminen (esimerkiksi<br />
harjoittelukauden aikana) ja luonne. Stressiin liittyy psykologisia ja fysiologisia<br />
oireita; stressi toimii adaptaation tai palautumisen alkuunpanijana (ks. kuva 8A).<br />
Stressissä tärkeää on ymmärtää palautumisen merkitys. (McEwen 1998, Kellmann<br />
2002a.)<br />
Palautumisen käsitteestä. Useasti palautuminen määritellään organismin puutetilojen<br />
(kuten väsymys tai suorituskyvyn lasku) kompensoinniksi ja homeostaasin palauttamiseksi<br />
normaalitilaan. Palautuminen voidaan myös käsittää psykologisten ja fysiologisten<br />
voimavarojen palauttamiseksi, ja tilaksi, joka mahdollistaa yksilön kuluttaa näitä voimavaroja<br />
jälleen. Palautumisprosessi on asteittainen ja kumulatiivinen ja siihen käytetty<br />
kokonaisaika riippuu edellisistä aktiviteeteistä (stressin tyypistä ja kestosta). Palautuminen<br />
loppuu, kun homeostaasi ja psykofyysinen tasapaino ovat vakaita. (Kellmann<br />
2002a.)<br />
Palautuminen voi olla fyysistä aktiivisuutta, täydellistä lepoa (nukkuminen) tai vaihtelevaa<br />
harjoitusta (alavartalo lepää, ylävartalo työskentelee). Jokaisella urheilijalla on<br />
oma tyylinsä ja tarpeensa palautua. Tämä tulisi varsinkin valmentajien ottaa huomioon.<br />
Palautumiskeinoja tulisi jokaisella olla monia erilaisia, ja niitä tulisi käyttää suunnitellusti<br />
varsinkin silloin, jos ympäristö muuttuu. Palautumisen tulee olla yhtä hallittua,<br />
kontrolloitua ja yksilökohtaista kuin harjoittelunkin. (Kellmann 2002a.) Keho tarvitsee<br />
riittävän levon vastaanottaakseen uusia harjoitusärsykkeitä tuloksellisesti. Palautumat-
Change language