valkama tuija 2007.pdf - JYX front page - Jyväskylän yliopisto

19
Ylikuormitustilaa on vaikea tunnistaa ja määritellä, koska jokaisella on yksilöllinen vaste
kuormitukselle. Määrittelyä vaikeuttaa myös se, että erilaisia oireita esiintyy akuutissa
ja kroonisessa suorituskyvyn laskussa ja että liiallinen harjoittelun määrä voi vaikuttaa
kehoon ja aiheuttaa oireita eri tavalla kuin liiallinen harjoittelun intensiteetti. Kun
kaikki muut syyt urheilijan huonolle tilalle on poissuljettu, diagnoosina voi olla ylikuormitustila.
(Armstrong & VanHeest 2002, Meeusen ym. 2006.) On ehdotettu, että
joukkuelajeissa ja räjähtävissä ja voimalajeissa lyhytaikainen ylikuormitus olisi yleisempi,
kun taas kestävyyslajeissa voitaisiin puhua useammin ylikuormitustilasta (Halson
& Jeukendrup 2004). Ylikuormitustila heikentää suorituskykyä ja terveydentilaa ja
vaatii parantuakseen pitkän harjoittelemattomuus jakson, jolla voi olla merkittävä negatiivinen
vaikutus urheilijan uralle. Ylikuormitustilasta voivat kertoa urheilijan mielialan
vaihtelut ja negatiivisuus (Meeusen ym. 2006).
Ylikuormitustilassa esiintyy monenlaisia oireita, mutta sen diagnosointi ja määrittely on
vielä yleisesti epäselvää. Oireiden vuoksi sen ehkäisy olisi tärkeää. Tärkeimpinä ehkäisymuotoina
ylikuormitustilalle ovat riittävä lepo ja palautuminen sekä harjoitusohjelman
jaksottaminen ja suunnittelu. Ylikuormitustilan jälkeen harjoitteluun palaamisen
tulee tapahtua varovasti, suunnitellusti ja kontrolloidusti. (Hawley & Schoene 2003.)
Ylikuormitustilaa on vaikea tutkia, koska siinä harjoiteltaisiin oman suorituskyvyn laskemiseksi,
jolloin harjoitusmotivaatio olisi huono ja osallistuva urheilija menettäisi yhden
harjoituskauden (Halson & Jeukendrup 2004).
4.2 Ylikuormitustilan mittareita
Yritettäessä ymmärtää ylikuormitustilan mekanismeja ja ylikuormitustilasta kertovia
merkkejä monia tutkimuksellisia lähestymistapoja on käytetty. Näitä ovat muun muassa
Halson & Jeukendrup (2004) mukaan:
(i) suorituksen muutokset intensiivisen harjoittelun jälkeen, joista parhaimman näkymän
ylikuormitustilalle antaa väsymykseen asti viety testi, mutta tämä ei yleensä vastaa urheilijan
urheilusuoritusta;
(ii) mielialan häiriöt ja negatiiviset tilat, joiden tutkimus tulisi aina liittää suorituksen
mittauksen kanssa (esimerkiksi RPE-arvot, POMS-kysely);