libretto C.A. Badian partituurin mukaisena

ALVILDA: Olen kuningatar sentään!
ALFO: Niin olet, mutta palvelijatar myös.
ALVILDA: Jätä minut kahleisiin äläkä salli näin nöyrtyä valtikkaan tottuneen naisen!
ALFO: Näin nyt on. Olen päättänyt sinulle vapauden antaa, joka luvattani riistettiin.
ALVILDA: On oleva kuolema entistä rakkahampi!
181
ALFO: Tahdon, että elät ja puolisoani palvelet.
ALVILDA: Kohtalon henget, antakaa minun kuolla!
ALFO: Hänet kahleista päästäkää, jotta hän voi puolisoni käskyjä noudattaa.
ALVILDA: Oi herra, jalkojesi juuressa armoa anon rakkauden tähden, jota kerran osoitit, ja
kyynelsilmin rukoilen, etten osaan
182
moiseen tuomituksi tule.
ALFO: Ylös nouse, en suostu.
ALVILDA: Taipuisit!
ALFO: En järky.
ALVILDA: Sinua anelen.
ALFO: En kuuntele.
ALVILDA: Ymmärrän, pilkkani kostat. Sanaton olen. Hautautuneena murheeseen minut
näet, niin kauan kuin elän päättymätöntä tuskaa.
183
185
186
Kurjaa kohtaloani alati itken tuskaani valittaen.
Se minut valtaistuimelta palvelemaan määrää, siksi että pakenen
jumalaa rakkauden.
189
ALFO: Peilistä syyn näet murheisiisi. Tätä valhetta tahdon värittää.
Itkettävä ja kärsittävä
190
192
Kohtaus 10
on sen, joka itkemään ja kärsimään saa.
Ansionsa mukaan saa, jolla vain kärsimystä on antaa. Julmuus julmuudella
palkitaan.
Irena ja itkevä Alvilda
IRENA: Kuningatar.
ALVILDA: Saavuit oikeaan aikaan, Irena. Kahleista vapauduin, mutta raskaamman taakan
saa sydämeni kantaa.
IRENA: Taivas, mitä kuulenkaan!
ALVILDA: Minut on määrätty Alfon puolisoa palvelemaan.
IRENA: Onko Alfolla puoliso?
) 21 (