'Vaarallisen vieras'. Retorinen analyysi islam ... - Helda - Helsinki.fi
'Vaarallisen vieras'. Retorinen analyysi islam ... - Helda - Helsinki.fi
'Vaarallisen vieras'. Retorinen analyysi islam ... - Helda - Helsinki.fi
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
24<br />
villä identi<strong>fi</strong>kaatioilla luodaan perusta yleisön yhteistyöhalukkuudelle. Itse asiassa retoriikkaa<br />
on kaikessa missä identi<strong>fi</strong>oituminen ja erottautuminen esiintyvät rinta rinnan 45 .<br />
Chaïm Perelman (1912-1984) oli belgialainen <strong>fi</strong>loso<strong>fi</strong>an professori, jonka alkuperäinen<br />
koulutus oli oikeustieteellinen. Huomattava osa hänen tuotannostaan kuuluukin oikeus<strong>fi</strong>loso<strong>fi</strong>an<br />
alaan. Perelman ryhtyi väitöskirjansa jälkeen pohtimaan arvopäätelmien rationaalisuuden<br />
ongelmaa. Ratkaisuna hän piti luonnollisen argumentaation tutkimista: on tutkittava<br />
miten jonkin arvoasetelman puoltavia tai vastustavia kantoja perustellaan ja miten ne<br />
saavat uskottavuutensa. Tällöin laadukas argumentointi osoittaisi hyvän arvopäätelmän.<br />
Hilkka Summa toteaa kiinnostavimmaksi Perelmanin ajatuksissa retoriikan tarkastelun argumentaationa<br />
ja <strong>analyysi</strong>kehikon esittämistä sille, millaisista osatekijöistä argumentoivan<br />
tekstin vakuuttavuus voi koostua. 46 Summan mukaan Perelman keskittyy argumentaatioteoriassaan<br />
yleisön merkityksen korostamiseen. Siinä mielessä, että argumentointi on aina<br />
osoitteellista kommunikointia, johon liittyy jonkin asteinen tietoisuus yleisöstä. Perelman<br />
käyttää laajimmasta yleisöstä ”universaaliyleisön” käsitettä 47 .<br />
”Univeraaliyleisön” Perelman ja Olbrechts-Tyteca kirjassaan The New Rhetoric sanovat<br />
olevan koko ihmiskunnan, tai ainakin kaikkien normaalien aikuisten ihmisten. Heidän mukaansa<br />
siis universaaliyleisön hyväksymisen saavuttaminen on argumentoijan tavoite.<br />
”Filoso<strong>fi</strong>t väittävät aina osoittavansa sanansa sellaiselle yleisölle, ei siksi että haluaisivat tavoittaa<br />
jokaikisen ihmisen - he tietävät varsin hyvin, että vain pieni vähemmistö tulee ikinä lukemaan heidän<br />
teoksiaan - vaan koska he ajattelevat , että kaikkien, jotka ymmärtävät heidän kertomansa syyt,<br />
täytyy myös hyväksyä heidän johtopäätöksensä.” 48<br />
Näin lukija täytyy pyrkiä vakuuttamaan siitä, että nämä syyt ovat luonteeltaan ehdottomia<br />
ja itsestäänselviä, riippumattomia alueellisista ja historiallisista jatkumoista. Kuitenkin:<br />
”Jokainen muodostaa universaaliyleisönsä sen mukaan mitä tietää kanssaihmisistään, siten että katsoo<br />
läpi sormien niitä harvoja oppositioita, joiden tietää olevan olemassa. Jokaisella yksilöllä, jokaisella<br />
kulttuurilla on siten oma käsityksensä universaaliyleisöstä. Näiden variaatioiden tutkimus olisi<br />
hyvin opettavaa, sillä niin saisimme tietää mitä ihmiset, eri historian aikoina, ovat pitäneet todellisena,<br />
totuutena ja objektiivisesti validina.” 49<br />
nostuksen kohteena taas näytelmän kieli ja sen tulkinnat. Michael Billig puolestaan on esittänyt kritiikkiä<br />
peli- ja roolimetaforien rajoittuneisuudesta sosiaalisen elämän tulkitsemisessa (1996, s.34).<br />
45 Summa 1996, 56-58<br />
46 Summa 1996, 62-73<br />
47 Toisaalta Summa esittelee Christian Plantinin esittämän (1990) kritiikin: Perelmanin retoriikkakäsitykseen<br />
on sisäänrakennettu oletus, jonka mukaan kaikki retoriset tilanteet olisivat sellaisia, joissa konsensukseen<br />
päätyvä rationaalinen argumentointi on mahdollista. Vallan ja ideologian käsitteitä näyttäisi Summan mielestä<br />
näin ollen olevan vaikea yhdistää Perelmanin retoriikkakäsitykseen.<br />
48 Perelman - Olbrechts-Tyteca 1971, 31<br />
49 Perelman - Olbrechts-Tyteca 1971, 33
Change language