'Vaarallisen vieras'. Retorinen analyysi islam ... - Helda - Helsinki.fi

98
esimerkkitapausten kautta, jotka alleviivaavat näiden kulttuuripiirteeltään islaminuskoisten
kanssaihmistemme ehdottomuutta ja väkivaltaisuutta.
Der Spiegeliä kuvaillaan lehtenä lähinnä yhteiskunnallisen tilanteen analysoijaksi ja tutkimieni
artikkeleiden eräs pääviesteistä onkin islamistit uhkana Saksan valtion ja yhteiskunnan
turvallisuudelle ja vakaudelle. Uhka ilmenee uskonnon ja politiikan yhdistymisessä.
Islamistit määritellään ekstremisteiksi, joita vie eteenpäin poliittisen valloituksen ideologia.
Ryhmä ei kuitenkaan kuulu poliittiseen oppositioon, vaan on Spiegelin kirjoitusten mukaan
toiminnaltaan saksalaiselle järjestelmälle täysin vieras - lopullisena tarkoituksenaan synnyttää
Saksaan turkkilais-islamilainen rinnakkaisyhteiskunta. Kun eräässä artikkelissa suurimman
islamistiorganisaation kannattajamääräksi kerrotaan 26.500 ihmistä, uhka yli 80
miljoonan asukkaan Saksassa ei suhteellisesti ottaen tunnu suurelta.
Väkivaltarikokset ovat osa konkreettista uhkaa kaupunkien kaduilla, mutta turkkilaisten
musliminuorten lisäksi yhtä suurena uhkana ovat paluumuuttajat entisistä ”itäblokin”
maista. Syynä kasvavaan uhkaan on se, että näitä toisen ja kolmannen polven maahanmuuttajia
ei olla onnistuttu integroimaan saksalaiseen yhteiskuntaan. Peruskoulujen uskonnonopetuksessa
islamia lähestytään näkökulmasta ’Miten islam voidaan ottaa mukaan
ylläpitämään saksalaista kulttuuria ja yhteiskuntaa?’ ja turkkilaisnuorten on edelleenkin
luovuttava aikuisikään tullessaan Turkin kansalaisuudesta, jos haluavat pitää Saksan kansalaisuuden.
Voidaanko ajatella, että maahanmuuttajat, joiden erityispiirteisiin kuluu
’muslimius’, uhkaavat yksikulttuurisuutta tilanteessa, jossa Saksa itse käy läpi Euroopan
unionin laukaisemaa identiteettikriisiä.
5.3 Euroidentiteetti – onko sitä?
Kirjassa Spaces of Identity tarkastellaan moniulotteisesti postmodernia identiteetinmuodostusta
Euroopan ja sen tärkeimpien ’toisten’ nykykontekstissa. Ei ole niinkään kysymys
siitä onko Euroopalla oma identiteettinsä kuin siitä, millainen identiteetti se on. Geoffrey
Barraclough on jo 1960-luvulla kuvaillut kuinka Euroopan idea on aina pohjautunut
negatiiviselle käsitykselle yhtenäisyydestä ja yhteisöstä. ”Euroopan yhtenäisyyden kysymystä
ovat varjostaneet menneisyydessä”, hän väittää, ”ensinnäkin taipumus ajatella sitä
vihamielisyytenä ja reaktiona jotain muuta kohtaan, taipumus joka on ollut vahva ensim-