'Vaarallisen vieras'. Retorinen analyysi islam ... - Helda - Helsinki.fi

78
daan monikulttuurisuuden syväänjuurtumisen puolesta analyysillä: ”Lapset ja alle 18-
vuotiaat nuoret ovat melkein kaikki syntyneet BRD:ssä. He ovat siis saksalaisia, joilta on
evätty Saksan kansalaisuus. He käyvät saksalaisia kouluja, puhuvat saksaa, kuuntelevat
saksalaista musiikkia, opiskelevat saksalaista kirjallisuutta, taidetta ja kertomuksia...” Saksan
turkkilaisen seurakunnan edustaja esittää ristiriitaisena auktoriteettina kaikki sosiologiset
analyysit Saksassa asuvista turkkilaisista: ne eivät kerro epäonnistumisesta. Hänen
mielestään Spiegelin artikkelit ovat liioittelevia ja havainnollistaa asiaa arvioimalla juttujen
aiheita seuraavasti: ”...sellaista materiaalia, joka katuliikenteeseen siirrettynä tarkoittaisi:
koska on hurjastelijoita, rattijuoppoja ja onnettomuuksia, täytyy liikenne rajoittaa jalankulkuun.”
Arkitodellisuus ja ääri-ilmiöt
Eräässä kirjeessä esitetään mielenkiintoinen ristiriita käsitteiden välillä ”Ensimmäisestä
halukkaasta vierastyöläisestä (Gastarbeiter) viimeiseen halpaan vierastyöläiseen (Fremdarbeiter)...”
Erittely perustuu siihen, että kirjoittajan mielestä nykytilanteessa on kyse
”suurpääoman strategiasta”. Hän analysoi kyseessä olevan ”Hajoita ja hallitse” –menetelmän:
”...strategiaa saksalaisen palkkatason alentamiseksi ja työväenluokan jakamiseksi.
Laskelmointi on onnistunut: konsernit kotiuttavat jättivoittoja ja salaavat vastuunsa, sillä
aikaa kun ulkomaalaiset ja saksalaiset nuoret on saatu yhä väkivaltaisemmiksi toisiaan kohtaan.”
Toinen kirjoittaja korostaa tilanteen yleisempää luonnetta: ”...näissä rikostapauksissa
on kyse yhdestä monista yhteiskuntamme disintegroitumisilmiöistä...”, vakuuttaa
olevansa auktoriteetti sanomaan, että kuvatut tilanteet ovat ääri-ilmiöitä, sillä hän on
”..antanut kieliopetusta ulkomaalaisille ja paluumuuttajille...” ja muistuttaa, että ”tämän
ilmeisen epäonnistuneen asuinprojektin, jota (aika pinnallisesti) käsittelitte, lisäksi on viime
vuosikymmeninä ollut lukuisia onnistuneita integraatioprojekteja”. Todellisuus tuntuu
olevan monimuotoisempaa kuin millaisen kuvan Spiegel ilmiöstä antoi.
Dortmundilainen tohtori esittää kiinnostavasti symbolisen siteen eurooppalaisen ja islamilaisen
fundamentalismin välillä. Hän harmittelee, ettei ”...intiaaneilla 150 vuotta sitten ollut
tällaista välinettä kuin Der Spiegel...vakuuttamaan lukijansa eurooppalaisten fundamentalistien
voitonjanoisesta väkivaltaisuudesta.” Kirjoittaja kuvittelee, että intiaanit olisivat ehkä
asettaneet ”vaarallisen vieras” –kansikuvaan ”eurooppalaisen pankkiirin, yhden kanuunan,
kaksi tynnyriä paloviinaa ja 20 puhvelinruhoa”. Kirjoittaja kuitenkin epäilee onko rinnastus
osuva, sillä ehkä intiaaneille ”tuollainen propaganda olisi ollut vaarallisen vierasta”