'Vaarallisen vieras'. Retorinen analyysi islam ... - Helda - Helsinki.fi

43
siaalinen argumentti 103 . Argumentointi tapahtuu ympäristössä, jolle on ominaista kritiikki
ja perustelu. Tämä ympäristö on kahdella tavalla sosiaalinen: aiheet ovat sosiaalisia ja liittyvät
usein laajempiin sosiaalisiin dilemmoihin. Toisaalta argumentoinnin retorinen konteksti
ei rajoitu pelkästään puhujan ja yleisön suhteeseen. Billig sisällyttää kontekstiin puhujan
perustelut, mutta myös implisiittisen tai eksplisiittisen vastakkaisen mielipiteen kritisoinnin,
jonka yleisö hyväksyy tai sitten ei. Tällöin tilanteeseen liitetään ikään kuin kolmas,
laajempi sosiaalinen suhde 104 .
Puhuttaessa argumenttien sisällöstä retoriikan oppikirjat viittaavat Billigin mukaan usein
argumenttien itsestäänselvyyksiin (”common-places”/”loci communes”). Itsestäänselvyyden
käsite kuvaa niitä kansantajuisia (”common-sense”/”sensus communes”) arvoja ja
arvioita, jotka puhuja ja yleisö ideaalitilanteessa jakavat. Eri retorikot, joista Billig mainitsee
Aristoteleen ja Thomas Hobbesin, määrittelevät retoriikan käsittelevän nimenomaan
yleisesti hyväksyttyjä mielipiteitä. Billigin mielestä kansantajuisuus täytyy käsittää antropologisesti
- siten, että jokaisella yhteisöllä on oma kansantajunsa eikä niin, että se tarkoittaisi
maalaisjärkeä, järkevyyttä. Jokaisella yhteisöllä on omat tapansa ja siten myös
kansantajuja on monenlaisia maailmassa.
Billig löytää ajattelustaan yhtäläisyyksiä Serge Moscovicin ”sosiaalisten representaatioiden”
teoriaan. Moscovicin mukaan retorikkojen argumentatiiviset itsestäänselvyydet olisivat
sosiaalisten representaatioiden muotoja. Billig kuitenkin huomauttaa, että retorisessa
teoriassa ”itsestäänselvyydet” ja ”kansantaju” osoittavat kognition vastakkaisia ja argumentatiivisia
aspekteja paljon suorempaan kuin ”sosiaaliset representaatiot”. Hän pitää käsitettä
ja sen retorisia ulottuvuuksia kuitenkin mielenkiintoisena ja lisätutkimisen arvoisena
105 .
Yksilöiden mukautumisesta ryhmän mielipiteisiin on tehty lukuisia kokeita, silti Billig
väittää että sosiaalipsykologeilla on ollut taipumus liioitella yhtenäisyyden tärkeyttä 106 ,
oletusta että se olisi sosiaalisen elämän perusperiaate. Sosiaaliset tilanteet voivat kuitenkin
edellyttää tai ainakin rohkaista mielipiteiden mukauttamiseen. Billig sanoo tällaista tapahtuvan
erityisesti identifioitumistilanteissa. Ristiriita on siinäkin tilanteessa mukana, mutta
ei omaan ryhmään identifioitumisessa vaan erottautumisessa ulkoryhmästä.
103 Billig 1996, 74
104 Billig 1996, 118
105 Billig 1996, 291
106 Billig viittaa tässä Moscovicin esittämään kritiikkiin kirjassa Social Influence and Social Change