kehittämissuunnitelma 2008 - Edu.fi

Akkulturaatio-käsite
Berryn (1997) mukaan akkulturaatiota voidaan pitää tilana tai prosessina. Prosessina akkulturaatio
merkitsee ajan kuluessa tapahtuvia muutoksia toisen kulttuurin kanssa kosketuksessa olevien ihmisten
uskomuksissa, tunteissa, asenteissa, arvoissa, käyttäytymisessä ja samaistumiskuvioissa. Akkulturaatiota
voidaan lähestyä sekä integraatio- että assimilaatiokäsitteen kautta. Molemmissa on kyse
maahanmuuttajan asettautumisesta uuteen maahan. Integraatio -käsite pitää sisällään
vastavuoroisuuden näkökulman eli integraatio käsitetään kahdensuuntaiseksi prosessiksi. Assimilaatio
on prosessi, jossa yksilö tai ryhmä akkulturoituu toiseen ryhmään ja usein menettää omia etnolingvistisiä
piirteitään. Integraation (kotoutumisen) edellytyksenä on, että maahanmuuttaja on halukas säilyttämään
omaa alkuperäistä kulttuuriaan ja olemaan kanssakäymisissä myös uuden kulttuurin ja sen edustajien
kanssa.
Syrjäytyminen
Marginalisoituminen on edessä, jos ryhmä on selkeästi syrjitty tai alempiarvoisena pidetty eikä sen omaa
kulttuuria hyväksytä. Vähemmistöryhmän jäsen torjuu oman kulttuurin, mutta ei myöskään omaksu
enemmistökulttuuria. Tällöin hän ikään kuin putoaa kahden kulttuurin väliin eikä hyväksy kumpaakaan
tai ei tule hyväksytyksi kummassakaan.
Segregaatio
voi olla joko enemmistön harjoittamaa eristämistä tai vähemmistön omaehtoista eristymistä.
Jälkimmäistä esiintyy silloin, kun vähemmistön jäsenet korostavat vain omaa kulttuuriaan ja vetäytyvät
kanssakäymisestä valtaväestön edustaman kulttuurin kanssa.
Kaksikielisyys
tarkoittaa henkilöstä puhuttaessa kahden kielen hallitsemista sujuvasti äidinkielen tavoin (Wikipedia).
Lapsuuden kaksikielisyydellä on kaksi päätyyppiä: simultaaninen ja sekventiaalinen kaksikielisyys.
Simultaanisessa kaksikielisyydessä lapsi on oppinut kaksi kieltä varhaislapsuudessaan rinta rinnan (esim.
vanhemmilla eri äidinkielet ja lapselle puhutaan kumpaakin). Sekventiaalisessa kaksikielisyydessä yksi kieli
opitaan ensin ja toinen myöhemmässä vaiheessa (esim. lapsi oppii kotona ensin vanhempiensa kielen ja
päiväkodissa tai koulussa ympäristön käyttämän kielen).
Swain (1972) otti käyttöön tutkimuksessaan termin ensikielenä kaksikielisyys (Bilingualism as a first
language). Hän keskittyi lapsiin, jotka alusta lähtien omaksuvat samanaikaisesti kaksi kieltä (ranska ja
englanti). Meisel käyttää termejä two first languages (1990) ja bilingual first language acquisition (1990:
17). Termit ensikieli (first language) ja äidinkieli (mother tongue) voidaan määritellä eri kriteereistä
lähtien. Ne ovatkin siinä mielessä vaikeita. Usein näitä termejä on käytetty lapsen ensimmäisenä
omaksumasta tai ensisijaisesta kielestä (first learned or primary language). Skutnabb-Kangas esittää viisi
äidinkielen määritelmän kriteeriä: alkuperä, hallinta, käyttö, samastuminen ja automaattistuminen.
Hänen mielestään paras määritelmä on seuraava: äidinkieli on se kieli, jonka on oppinut ensiksi ja johon
samastaa itsensä. Lapsi voi omaksua myös kaksi tai useampia äidinkieliä ensikielinään. (Skutnabb-
Kangas 1988: 34–38.) Äidinkieli voidaan käsitellä myös kansanomaisessa merkityksessä äitien lapsilleen
puhumana kielenä (Romaine 1995: 19). Jos lapsi omaksuu perheessä kummaltakin vanhemmalta kielen,
on todellisuudessa kysymys ”äidinkielestä” ja ”isänkielestä” (Saunders 1982: 152). Lanza (1997: 14)
käyttää siinä tapauksessa termiä perheen kaksikielisyys (family bilingualism).
Varhainen kaksikielisyys (infant or child bilingualism, Haugen 1956: 72) omaksutaan lapsuudessa
simultaanisena eli samanaikaisena tai suksessiivisena eli peräkkäisenä. Simultaanisen kaksikielisyyden
(simultaneous bilingualism) määrittelyssä on tutkijoiden välillä suuria eroja. Ikäraja, jossa simultaaninen
kielenomaksuminen päättyy ja suksessiivinen alkaa, on vaihdellut iästä 2.0 ikään 4.0 (De Houwer 1995:
222–223, Vihman–McLaughlin 1982: 36). Usein eri tutkimuksissa käytetään myös samasta asiasta eri
termejä. Jos kahden kielen omaksuminen alkaa vanhempana kuin iässä 3.0, jotkut tutkijat käyttävät siitä
termiä toisen kielen omaksunta (Second Language Acquisition = SLA) (Vihman–McLaughlin 1982: 36).
10