kehittämissuunnitelma 2008 - Edu.fi

MONIKULTTUURISUUSTAITOJEN 

KEHITTÄMISSUUNNITELMA 2008 

Joensuu 

1

1. JOHDANTO 

Kehittämistoiminnan tausta Suomessa 

Monikulttuurisuustaitojen kehittäminen kouluyhteisössä aloitettiin 28 kunnassa, jotka olivat saaneet 

valtionavustusta monikulttuurisuussuunnitelman tekoon sekä hankkeisiinsa liittyviin toimintoihin. 

Kehittämistoiminnan tarkoituksena oli tukea kansallisissa opetussuunnitelman perusteissa kuvatun 

opetuksen arvopohjan toteutumista, kouluyhteisön monikulttuurisuustaitojen kehittämistä ja niiden 

vakiinnuttamista. Tavoitteen toteuttamiseksi koulun tai kunnan tehtävänä oli laatia toimintajakson 

aikana monikulttuurisuustaitojen kehittämissuunnitelma. 

Toiminnan ohjeistuksena oli, että monikulttuurisuustaitojen kehittämissuunnitelma laaditaan ja 

toteutetaan esi- ja perusopetuksessa. Arvopohjaksi muotoutui perusopetuksen opetussuunnitelman 

perusteiden mukaisesti mm. ihmisoikeudet, tasa-arvo, demokratia sekä monikulttuurisuuden 

hyväksyminen. Perusopetus edistää yhteisöllisyyttä, vastuullisuutta sekä yksilön oikeuksien ja vapauksien 

kunnioittamista. Opetuksen avulla pyritään tukemaan oppilaan monikulttuurisen identiteetin 

rakentumista, osallisuutta suomalaisessa yhteiskunnassa ja globaalistuvassa maailmassa sekä edistetään 

suvaitsevaisuutta ja kulttuurien välistä ymmärrystä. Kehittämistoiminta on tarkoituksena suunnata sekä 

maahanmuuttajataustaisille että kantaväestön jäsenille kunnassa. 

Kehittämistoiminnan lähtökohtana tuli olla lasten ja nuorten sekä heidän vanhempiensa ja 

kouluhenkilökunnan tarpeisiin vastaaminen siten, että monikulttuurisuustaidot kehittyvät ja että koko 

kouluyhteisön valmiudet oppia ja opettaa monikulttuurisessa oppimisympäristössä paranevat. 

Pilottitoiminnan tavoitteena on tukea sekä monikulttuurisuustaitojen kehittämissuunnitelman laatimista 

että sen toteutusta ja vakiinnuttamista koulussa tai kunnassa. Suunnitelman tulee sisältää toimenpiteet 

monikulttuurisuustaitojen opettamiseksi. Kouluyhteisö voi tehdä toiminnallista yhteistyötä esimerkiksi 

erilaisten kulttuuriin liittyvien organisaatioiden kanssa. 

Kehittämistoiminnan tuli sisältää toimenpiteitä: 

• eri kieli- ja kulttuuritaustaisen oppilaan kohtaamiseksi, 

• suvaitsevaisuuden ja hyvien etnisten suhteiden edistämiseksi sekä eri kielten ja kulttuurien 

tuntemuksen lisäämiseksi, 

• kouluyhteisön kulttuurivähemmistöjen ja valtakulttuurin yhteyksien edistämiseksi, 

• oppimismahdollisuuksien edistämiseksi, 

• eri kieli- ja kulttuuritaustaisten oppilaiden monikulttuurisen identiteetin kehittymiseksi, 

• eri kieli- ja kulttuuriryhmien opetuksen opetusjärjestelyiden kehittämiseksi, 

• monikulttuurisen kodin ja koulun yhteistyön kehittämiseksi sekä 

• monikulttuuristen oppilaiden erilaisen taustan huomioonottavan pedagogiikan ja materiaalin 

kehittämiseksi. 

Kehittämistoiminnan tausta kunnassamme ja koulussamme 

Ulkomaalaistaustaiset oppilaat eri opetusryhmissä ovat arkipäivää useimmissa kouluissa ja eri kieli- ja 

kulttuuriryhmät tavallisia monissa kunnissa. Maahanmuuttajalapsi on kulttuurisesti erityisasemassa. 

Monikulttuurisen identiteetin rakentaminen näillä kahdessa kulttuuriperinnössä elävillä ei ole helppoa. 

Tässä tilanteessa myös koulujen ja koko yhteiskunnan tulisi voida tarjota erityistä tukea lasten kasvuun 

ja kehitykseen. Myöskään kantaväestön suhtautuminen uussuomalaisiin ei ole ongelmatonta. Rasistiset 

asenteet ja sen mukanaan tuomat ongelmat edesauttavat maahanmuuttoon liittyvien uhkien syntyä ja 

estävät aktiivisen maahanmuuttopolitiikan toteutumisen. Alueellamme on ollut rasistisia ongelmia 

erityisesti 1990-luvulla. Valtakunnallisen maahanmuuttopoliittisen ohjelman mukaisesti tulisi 

ensisijaisesti vaikuttaa koko kansan asenteisiin, jotta opittaisiin hyväksymään erilaisuus ja syrjiminen 

2

loppuisi. Yhteiskuntamme kulttuurirakenteiden moninaistuminen johtaa ilman interventioita helposti 

ongelmiin tietyillä alueilla. Monikulttuurisuus ja erityisesti venäläistaustaisten maahanmuuttajien 

lisääntyminen itärajan tuntumassa on todellista ja pysyvää muutosta. 

Joensuussa on toteutettu viime vuosien aikana useita eri hankkeita, jotka ovat joko suoranaisesti tai 

epäsuorasti kohdistuneet myös maahanmuuttajiin. Eri järjestöjen, koulutoimen ja yliopiston monissa 

hankkeissa on kohdistettu erilaisia toimenpiteitä mm. koko maahanmuuttajaryhmiin (esim. KOODIprojekti 

vuosina 2005 - 2007) tai johonkin etniseen ryhmään (esim. MLL:n kotoutuva perhe- hanke 

venäjänkielisille maahanmuuttajille). Koulutoimessa on toteutettu erilaisia hankkeita ja myös Rantakylän 

koulussa on panostettu monin erilaisin projektein maahanmuuttajien kotoutumiseen. 

Kansainvälisyyskasvatuksen työryhmän raportti: Rinnakkaiselosta yhteiseloon – 

Maailmankansalaisuuskasvatuksen opetussuunnitelman peruspilarit, valmistui joulukuussa 1998. 

Maailmankansalaisuuden osa-alueiksi valittiin suunnitelmassa: erilaisuuden kohtaaminen, yksilön ja 

yhteisön välinen riippuvuus, vuorovaikutustaidot, ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioitus sekä 

kulttuurin, historian ja yhteiskunnan tuntemus. Työryhmän tekemän raportin jälkeen jokainen kunnan 

koulu työsti osa-alueita omaan opetussuunnitelmaansa sopiviksi. 

Joensuun kaupungin pohjoisen alueen peruskoulujen tavoitteena on pedagogisesti yhtenäinen 

peruskoulu, niin että opiskelusta muodostuu oppilaalle aina esiopetuksesta peruskoulun 

päättövaiheeseen sekä kasvatuksellisesti että opetuksellisesti ehjä, johdonmukainen kokonaisuus. 

(Pohjoinen alue: Rantakylän koulu/Pihlajapihan pienluokat 365 opp., Pataluodon koulu n. 725 opp., 

Utran koulu n. 400 opp. ja Mutalan koulu n. 175 opp.) Koulualueellamme on huomattavan paljon 

perheiden lisääntyvää kulttuurista, kielellistä ja sosiaalista erilaisuutta. Alueemme ja koulumme 

omaleimaisuuden myötä pyrimme toimimaan yhä suvaitsevamman ilmapiirin syntymiseksi. Joensuun 

pohjoisen alueen koulujen opetussuunnitelmien yhteisenä aihekokonaisuuksien painopisteenä on 

Ihmisenä kasvaminen. Alueen keskeisenä haasteena ovat fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen kasvun 

tukeminen sekä opiskelutaitojen ja itsensä kehittäminen. Rantakylän koulun tavoite on tarjota laadukasta 

perusopetusta yleisopetuksen vuosiluokilla E-6 sekä dysfaattisten ja kuulovammaisten oppilaiden 

pienryhmissä vuosiluokilla E-9. Kielenopetuksen kehittämis- ja monipuolistamishanke KIMMOKE:en 

jälkeen on kouluumme jäänyt osana alkuopetusta ns. varhennettu englanninopetus. Sen mukaisesti 

oppilaat tutustuvat englannin alkeisiin jo 1. - 2. vuosiluokilla. Tämän lisäksi koulumme vastaa Joensuun 

kaupungin alueella alakouluikäisten maahanmuuttajalasten perusopetukseen valmistavan opetuksen 

antamisesta. Koulussamme on 365 oppilasta, joista noin 10 % maahanmuuttajataustaisia. Koulu toimii 

vuorovaikutuksessa kotien ja ympäröivän yhteiskunnan kanssa yhteisesti sovittuihin opetus- ja 

kasvatustavoitteisiin pääsemiseksi. Oppilaat ovat ikäkautensa edellyttämällä tavalla mukana koulun 

toimintakulttuurin kehittämisessä esimerkiksi oppilaskuntatoiminnan kautta. Opetuksessa toimintamme 

rakentuu humanistiseen ihmiskäsitykseen ja arvopohjana ovat tasa-arvo, demokratia, avoin, toiset 

huomioon ottava vuorovaikutus, suvaitsevaisuus ja ympäristön kunnioittaminen sekä 

monikulttuurisuuden hyväksyminen. Opetuksessa huomioidaan oma kansallinen kulttuurimme sekä 

muiden kulttuurien mukanaan tuoma monikulttuurisuus ja kansainvälisyys. 

Pohjoisen alueen yläkoulussa, Pataluodon koulussa, aloitti syksyllä 2007 toimintansa ensimmäinen 

draamaluokka. Luovien aineiden opiskelulle on ollut jo useiden vuosien ajan kysyntää kunnassamme 

enemmänkin kuin vain valinnaisten lisäkurssien verran. Alakoulun puolella olemme toteuttaneet luovaa 

opetusta projektiluontoisesti sekä pienessä määrin myös kerhotoimintana. Joidenkin luokkien 

opetuksessa on käytetty systemaattisesti esim. äidinkielen ja ympäristötaidon opetuksessa 

prosessidraamaa ja oppilaille on opetettu samalla draama- ja teatteriteknisiä osataitoja. 

Draamakasvatuksen opetus tulisi aloittaa mahdollisimman varhain, joten perustan luominen yläkoulussa 

opetettavalle draamakasvatukselle tulisi aloittaa jo alakoulussa. Draamakasvatus on myös vieraiden 

kielten oppimisessa erinomainen apukeino. 

3

Joensuun kaupungin koulutoimessa keskityttiin lukuvuonna 2006 - 2007 KEKS- teeman (kaikki 

erilaisia, kaikki samanlaisia) mukaan samaan asiaan. Kevään 2007 yhteisinä maakuntaviikkoina teemana 

oli erityisesti rajayhteistyö ja venäläinen kulttuuri. Tämä Esittävä taide oppimisen edistäjänä 

monikulttuurisessa yhteisössä -kehittämistoiminta perustaa toimintansa samoille periaatteille ja toimii 

aktiivisesti erilaisten sidosryhmien kanssa. Toiminnan kautta halutaan vaikuttaa monikulttuuristuvan 

yhteiskunnan ja koulun mukanaan tuomiin uusiin haasteisiin. Aikaisempien projektien ja toiminnan 

kautta olemme koulussamme ja alueellamme huomanneet, että luovan taiteen, erityisesti 

prosessidraaman ja draamaprojektien kautta maahanmuuttajaoppilaat ja kantaväestön oppilaat ovat 

olleet luontevassa vuorovaikutuksessa keskenään, solmineet pysyviä ystävyyssuhteita ja kokeneet 

merkittävästi parempaa kouluviihtyvyyttä sekä oppineet toiminnallisen ja luovan taiteen kautta asioita ja 

asenteita, jotka tukevat monikulttuurista koulutyötä. 

Toimenpiteet 

Kehittämistoiminnassa oli tarkoituksena keskityttyä monipuolisempaan esittävien taiteiden käyttöön 

koulun toiminnassa. Luovan taiteen sekä taide- ja taitoaineiden vähäisyys peruskoulussa vaatii erityisesti 

monikielisessä yhteisössä perusopetuksen rinnalle taidekasvatustyötä. Aiemmin toteuttamiemme 

draamaprojektien erinomaisten kokemusten myötä haluamme tässä hankkeessa panostaa nimenomaan 

esittävien taiteiden käyttöön koulussa. Tarkoituksena oli kokeilla mm. erilaisia esittävän taiteen työpajoja 

sekä koulun teemapäivinä että koulun ulkopuolisena projektitoimintana. Toiminnan toteutuksesta 

olimme sopineet muutamien toimijatahojen kanssa, esim. teatteriyhdistys RanKids ry:n ja Esittävän 

taiteen yhdistyksen kanssa. Yhteistyötahoina olivat lisäksi Pataluodon yhtenäinen peruskoulu, Pohjois- 

Karjalan ammattikorkeakoulu, Rantakylän koulun Vanhempainyhteistyötoimikunta, Pohjois-Karjalan 

alueellinen elokuvayhdistys ja läänin taidetoimikunta sekä yksityiset asiantuntijat ja vähemmistöryhmien 

kulttuuritoimijat. 

Olimme päässeet myös mukaan Työministeriön koordinoimaan Taide meille ja heti-hankkeeseen, jossa 

etsittiin alueelta koulullemme yhteistyötahoja eri taiteilijoiden ja taidelaitosten parissa. Hankkeen 

toteutimme yhdessä läänin taidetoimikunnan kanssa Hankkeen sekä Rankids ry:n jo aloittaman 

teatterityön kautta koulussamme aloitetaan ja jatketaan syksyllä projektiluontoisesti draaman opetusta. 

Myös tulevien 1.luokkien kanssa aloitetaan systemaattinen draamakasvatus osana opetusta. 

Hankkeen keskeinen sisältö 

Kehittämistyö alkoi vuonna 2007. Suunnitelman tuli olla valmis keväällä 2008, jonka jälkeen hanke 

jatkui vielä tammikuuhun 2009 asti. Jatkohankkeesta tiedotettiin keväällä 2008 ja sen hakemisessa 

painotamme kehittämistoiminnan jatkamista koululla sekä suunnitelman ja toteutustapojen 

jalkauttamista koko kunnan tasolla. Hankkeessa lähestyttiin ja hyödynnettiin esittävää taidetta ja 

monikulttuurisuutta useasta eri näkökulmasta. Erilaiset oppimisympäristöt, eri kulttuuriryhmien 

hyvinvointi ja tasa-arvoiset oppimispolut olivat hankkeessa keskeisenä kehittämiskohteena. Esittävän 

taiteen kautta opetettiin erilaisia oppimiskokonaisuuksia ja tällöin käytettiin esimerkiksi draamaa 

opetuksen välineenä. Lisäksi esittävän taiteen ja erityisesti draaman ja teatterikasvatuksen erilaiset 

tekniikat ja genret olivat itsessään opetuksen kohteena. 

Tässä hankkeessa korostuivat tiivistettynä erityisesti seuraavat asiat: 

Taidekasvatus/esittävä taide opetuksessa, luovuus ja innovatiivisuus, elinikäinen oppiminen (opetus 

monenlaisissa opetusympäristöissä ja ikäryhmissä), kouluviihtyvyys, korkeatasoinen ja monipuolinen 

opetustarjonta, kerhotoiminta, opetussuunnitelmaan liittyvien aihekokonaisuuksien toteuttaminen, 

perusopetuksen yhtenäisyyden vahvistaminen (YPO), syrjäytymisen ehkäiseminen (erilaiset ja erikieliset 

4

oppijat) ja esittävän taiteen yhdistysten ja toimijoiden sekä alueen kulttuurilaitosten tekemä yhteistyö 

koulun/alueen koulujen kanssa. 

Hankkeen kautta pyrittiin siihen, että oppilaat oppisivat tunnistamaan ja käyttämään hyväksi omia 

oppimisen edellytyksiään ja erilaisia oppimistaitojaan. Oppilaiden opiskelutaitojen vahvistamisella ja 

monipuolistamisella sekä monitaitoisen pedagogiikan kehittämisen kautta pyritään monipuolisiin 

oppimisympäristöihin sekä yksilöllisen oppimispolun huomioimiseen erilaisilla oppijoilla. Hankkeen 

avulla pyrittiin kehittämään eri kulttuuritaustaisia ja erilaisia oppijoita suosivaa toimintaa, 

muodostamaan kielirajat ylittävää koulukulttuuria esittävän taiteen kautta, opettajien yhteistyötä sekä 

koulun ja kodin yhteistyötä vahvistavaa toimintakulttuuria. 

Tavoitteet esittävän taiteen työpajoissa, projekteissa sekä muussa oppilastyöskentelyssä ovat: 

tukea oppilaan luovaa ja innovatiivista ajattelua, 

edistää oppilaan valmiuksia esittävän taiteen eri osa-alueilla, 

edistää oppilaan kulttuurien tuntemusta ja suomalaisen koulukulttuurin hallitsemista (eri 

kulttuuritaustaiset oppijat), 

edistää oppilaan toimimista monikulttuurisen yhteisön jäsenenä - herättämään samaistumisen 

tunteita yhteisten asioiden ja kokemusten kautta, 

saada erikieliset ryhmät sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja luonteviin ystävyyssuhteisiin 

keskenään sekä 

kehittää teatterillisia taitoja, ilmaisuvalmiutta ja eläytymistä sekä saada kokemuksia ja elämyksiä 

kulttuuritoiminnasta. 

Tavoitteet verkostojen yhteisessä toiminnassa, jolla pyrittiin: 

lisäämään suvaitsevaisuutta erilaisuutta kohtaan, 

antamaan työvälineitä rasisminvastaiseen ja monikulttuuriseen kasvatustyöhön, 

edistämään opettajien valmiuksia monikulttuuristen ryhmien opettamisessa esittävän taiteen 

avulla, 

edistämään suomalaisen kantaväestön ja erityisesti alueen venäjänkielisen kulttuurivähemmistön 

yhteyksien syntymistä, 

edistämään kansainvälistä yhteistyötä esittävän taiteen ja erityisesti draama-kasvatuksen alueella, 

edistämään esittävän taiteen käyttöä opetus- ja kasvatustyössä ja 

löytämään sopivia toimintamuotoja koulujen/oppilaitosten sekä taide- ja kulttuurilaitosten, 

kansalaisjärjestöjen ja elinkeinoelämän välille. 

Hankkeeseen suunniteltiin seuraavat keskeiset toiminnot: 

suvaitsevaisuuskasvatusta oppilaille sekä vanhemmille esittävän taiteen kautta: Matroskinelokuva 

esiopetus- 4.luokkalaisille ja vanhemmille 

teatteri- ja tanssikasvatusprojekti monikulttuurisille perheille, projektien lopuksi teatteriesitykset 

verkostotapaamiset 

koulun projektitoiminnan kehittäminen (Esittävä taide) ja työpajatyöskentely 

opetuskokeilut: esi- ja yleisopetuksen, valmistavan ja erityisopetuksen integraatio 

taidekasvatuksessa 

yhteistoiminnalliset menetelmät opetuksessa 

työpajatyöskentely esittävän taiteen eri osa-alueilla, painotuksena erityisesti draama- ja 

teatterikasvatus 

työpajailta vanhemmille 

hankkeen käytänteisiin tutustuminen ja esittely hankkeen erilaisissa toteutusvaiheissa (koko 

kaupungin koulut ja opettajat) 

5

kotikielestä riippumatonta kielten opetusta 

kehittämistoiminnan esittely koko kaupungin tai Pohjoisen alueen yhteisessä VESO:ssa vuonna 

2009, koulutustilaisuudet pohjoisen alueen (n. 100 opettajaa) sekä koko kaupungin opettajille (n. 

400 – 500 opettajaa) ja hankkeen ohjaajille 

kehittämistoiminnan esittelyä koko kaupungin perusopetuksen rehtoreiden sekä erityisopettajien 

tapaamisissa 

”työkalupakin” kokoaminen aiheesta eri koulujen opettajien ja ohjaajien käyttöön 

Hankkeemme painopistealueet 

Kehittämistoiminnan alkuvaiheessa jokaisen kunnan ja kehittämistoiminnassa mukana olevan koulun 

tuli valita yhteisistä kehittämisalueista kolme hankkeelle tärkeintä suunnittelun ja toteutuksen 

painopistealueiksi. Omiksi painopistealueiksemme valitsimme seuraavat: 

1. Syrjinnän ja rasismin ehkäisy, suvaitsevaisuus ja hyvät etniset suhteet 

2. Monikulttuurisen identiteetin vahvistaminen 

3. Eri kieli- ja kulttuuriryhmien oppimismahdollisuuksien edistäminen 

Suunniteltu kehittämistoiminta 

Näiden painopistealueiden valinnan jälkeen päätimme painottaa toteutustamme erityisesti seuraaviin 

monikulttuurisuustaitoja kehittäviin osa-alueisiin: 

esi- ja yleisopetuksen, valmistavan ja erityisopetuksen integraatio taidekasvatuksessa (ns. F-talon 

eli erityis-, yleis- ja valmistavanopetuksen ykkösluokkalaisten yhteiset työpajat sekoitetuissa, 

monikulttuurisissa opetusryhmissä), 

suvaitsevaisuuskasvatukseen painottuva elokuva Matroskin muuttaa Suomeen 

työpajatyöskentely koko koulussa esittävän taiteen eri osa-alueilla, painotuksena erityisesti 

draama-, teatteri- ja tanssikasvatus, tavoitteena eri kulttuurien välinen vuorovaikutus sekä eri 

kulttuureista opittava tietotaito, 

esittävän taiteen teatteriprojekti kantaväestön sekä maahanmuuttajataustaisten lasten perheille, 

maahanmuuttaja- tai maahanmuuttajataustaisten vanhempien osallistuminen koulun toimintaan, 

hankkeen käytänteisiin tutustuminen ja esittely hankkeen erilaisissa toteutusvaiheissa (koko 

kaupungin koulut ja opettajat) sekä 

monikulttuurisuustaitojen kehittämissuunnitelman laatiminen koko kunnan käyttöön. 

6

2. ARVOPOHJA 

Monikulttuurisuustaitojen kehittämistoiminnan arvopohjana ovat erityisesti seuraavat: 

yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja kulttuurinen monimuotoisuus. 

Perustuslaki 6 § 

Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. 

Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, 

uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn 

perusteella. 

Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin 

kehitystään vastaavasti. 

Sukupuolten tasa-arvoa edistetään yhteiskunnallisessa toiminnassa sekä työelämässä, erityisesti 

palkkauksesta ja muista palvelussuhteen ehdoista määrättäessä, sen mukaan kuin lailla tarkemmin 

säädetään. 

Yhdenvertaisuuslaki, voimaan 1.2.2004 

Tarkoituksena on edistää ja turvata yhdenvertaisuuden toteutumista ja tehostaa syrjinnän kohteeksi 

joutuneen oikeussuojaa. 

Laki velvoittaa kaikkia viranomaisia; viranomaisten on laadittava yhdenvertaisuussuunnitelma. 

Laissa kielletyt syrjintäperusteet ovat: ikä, etninen tai kansallinen alkuperä, kansalaisuus, kieli, uskonto, 

vakaumus, mielipide, terveydentila, vammaisuus, sukupuolinen suuntautuminen tai muu henkilöön 

liittyvä syy. 

On tärkeää tunnistaa syrjintä, suunnitella toimenpiteitä syrjinnän poistamiseksi ja seurata toimenpiteiden 

toteutumista. 

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004 

Perusopetuksen arvopohjana ovat ihmisoikeudet, tasa-arvo, demokratia, luonnon monimuotoisuuden ja 

ympäristön elinkelpoisuuden säilyttäminen sekä monikulttuurisuuden hyväksyminen. 

Opetuksessa on otettava huomion kansalliset ja paikalliset erityispiirteet sekä kansalliskielet, kaksi 

kansankirkkoa, saamelaiset alkuperäiskansana ja kansalliset vähemmistöt. Opetuksessa otetaan 

huomioon suomalaisen kulttuurin monipuolistuminen myös eri kulttuureista tulevien maahanmuuttajien 

myötä. 

Opetuksen avulla tuetaan oppilaan oman kulttuuri-identiteetin rakentumista sekä hänen osallisuuttaan 

suomalaisessa yhteiskunnassa ja globaalistuvassa maailmassa. Sen avulla tuetaan oppilaan oman 

kulttuuri-identiteetin rakentumista sekä hänen osallisuuttaan suomalaisessa yhteiskunnassa ja 

globaalistuvassa maailmassa. Sen avulla edistetään myös suvaitsevaisuutta ja kulttuurien välistä 

ymmärrystä. 

Perusopetuksen avulla lisätään alueellista ja yksilöiden välistä tasa-arvoa. 

Perusopetuksen on tuettava jokaisen oppilaan kielellistä ja kulttuurista identiteettiä sekä äidinkielen 

kehitystä. 

7

3. MONIKULTTUURISUUSKASVATUKSEN KÄSITTEITÄ JA PERUSTEITA 

ERILAISUUS 

Meidän luokalla on tyttö. 

Hän on ollut luokallamme 

ekaluokasta lähtien. 

Ekalla ei välitetty, 

millainen hän oli. 

Tokalla alettiin syrjimään, 

kolmannella syrjittiin. 

Neljännellä haukuttiin, 

viidennellä syrjittiin ja haukuttiin. 

Ja vasta kuudennella 

tajusimme, miten tyhmiä olimme. 

Syrjimme häntä vain, 

koska hän oli 

erilainen 

Anniina Tenno 12 v, Koskelan ala-aste 

Monikulttuurisuus-käsitettä 

on käytetty Suomessa lähinnä liberaalisessa merkityksessä, jossa koulutuksen avulla uskotaan olevan 

mahdollista saavuttaa kaikkien yksilöiden tasa-arvo ja sosiaalinen liikkuvuus. 

Monikulttuurisuuspolitiikan juuret ovat Kanadassa, josta monikulttuurisuuden käsite levisi vähitellen 

yleiseen kielenkäyttöön muuallakin maailmassa. Monikulttuurisuus -käsite tuli Suomessa käyttöön 

lähinnä 1990-luvun puolessa välissä, jolloin maahanmuuttajien määrä oli nousussa. (Miettinen 2001, 24) 

Monikulttuurisuus -käsitettä käytetään ainakin kahdessa päämerkityksessä. Kuvailevana käsitteenä se 

tarkoittaa olemassa olevaa asiantilaa ja normatiivisena käsitteenä toivottua tai tavoiteltavaa asiaintilaa. 

Kuvailevana käsitteenä monikulttuurisuudella tarkoitetaan sitä, että jossakin maassa asuu useisiin 

kansoihin kuuluvia ihmisiä, joilla on erilaisia kulttuureja. Tässä merkityksessä monikulttuurisuus tai 

monietnisyys ei ole Suomessa uusi asia. Se on kuitenkin noussut keskustelujen teemaksi maahanmuuttajien 

määrän lisäännyttyä nopeasti 1990-luvulla. Monet uudet maahanmuuttajaryhmät ovat jo huomattavasti 

suurempia kuin useimmat maamme perinteisistä vähemmistöryhmistä. (Puuronen 2001, 11) Kriittistä 

monikulttuurisuuskasvatusta edustavan Gayn (1995, 159 -160) mielestä monikulttuurisuuskasvatukseen 

sisältyy kulttuuripluralismi ja integraatio, kulttuurisen monimuotoisuuden hyväksyminen ja tukeminen, 

oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo. Monikulttuurisuus vähemmistöpoliittisena ohjelmana painottaa 

sosiaalista tasa-arvoa kieltämättä myöskään vähemmistöjen oikeutta omaan kulttuuriin. 

Monokulttuurisuus 

Yksikulttuurisuus on valtakulttuurin ilmentämistä. Käytännön koulumaailmassa se tarkoittaa sitä, että 

etniset vähemmistöt ja heidän toimintansa ei näy koulujen toiminnassa. 

Multikulttuurisuudessa 

on olemassa monta eri kulttuuria, jotka eivät elä yhdessä, eri kansallisuudet toimivat siinä erillisinä 

ryhminä. 

Interkulttuurisuus 

Monikulttuurisuuden rinnalla käytetään myös termiä interkulttuurisuus. Interkulttuurisuus voidaan 

käsittää monikulttuurisuus -käsitettä laajemmaksi, koska se sisältää niin vähemmistöjen kuin 

8

enemmistöjenkin kasvatuksen yhteiskunnassa. Termi viittaa aktiiviseen ja positiiviseen kulttuurien 

väliseen vuorovaikutukseen, jolloin rakentavin vaihtoehto on dialogi ja toisilta oppiminen. 

Interkulttuurisuus tarkoittaa siis sitä, eri kulttuurien edustajat ovat vuorovaikutuksessa keskenään ja 

heidän välillään vallitsevat hyvät etniset suhteet. 

Intrakulttuurisuus 

tarkoittaa sitä, että koulun arkeen kuuluvat monet kielet ja kulttuurit. Kommunikointi on luontevaa ja 

itsestään selvää. 

Etnosentrismi 

on stereotyyppinen tapa nähdä oma kulttuuri toista kulttuuria paremmaksi. 

Suvaitseminen 

"Meidän on yhdessä opittava elämään veljinä tai meidän on pakko yhdessä tuhoutua mielettöminä 

hulluina", kirjoitti USA:n mustien kansalaisoikeusliikkeen johtaja Martin Luther King 1960-luvulla. 

Sama ajatus on esitetty Unescon yleiskokouksessa 16.11.1995 hyväksytyssä Suvaitsevaisuuden 

periaatteiden julistuksessa, jossa todetaan, että suvaitsevaisuus "ei ole myöntyväisyyttä, alentuvaisuutta 

eikä suopeutta. Suvaitsevaisuus on ennen kaikkea sitä, että tunnustetaan toisten yleismaailmalliset ihmisoikeudet ja 

perusvapaudet.” Suvaitsevaisuus on meidän maailmamme kulttuureiden, ilmaisutapojemme ja inhimillisten 

elämänmuotojen rikkaan moninaisuuden kunnioittamista, hyväksymistä ja arvostamista. 

Suvaitsevaisuuskasvatuksella 

pyritään avointen asenteiden vaalimiseen, tapojen ja arvojen monimuotoisuuden kunnioittamiseen. 

Suvaitsemattomuuden tehokkain ehkäisykeino on sellainen kasvatus, joka auttaa lapsia ja nuoria 

itsenäiseen harkintaan, kriittiseen ajatteluun ja erilaisuuden hyväksymiseen. UNESCOn 

suvaitsevaisuuskasvatusohjelmien tunnuslauseita on: "Ihmiset ovat erilaisia, mutta samanarvoisia". Näin 

asennoituvat lapset pystyvät myöhemminkin elämässään tasavertaiseen kohtaamiseen ja 

vuorovaikutukseen erilaisia kulttuureja edustavien ihmisten kanssa. 

Toisen kulttuurin sietäminen 

Jotkut puhuvat suvaitsevaisuuden korvaavana käsitteenä toisen kulttuurin sietämisestä. 

Rasismi 

Vastakohta suvaitsemiselle, on toisen ääripään muoto. Käsitteestä puhuttaessa on kyse negatiivisista 

asenteista ja suhtautumisesta maahanmuuttajiin tai muihin etnisiin vähemmistöihin. Rasismia on pyritty 

määrittelemään monella tavalla. Se johtuu siitä, että rasismi on historiallinen ilmiö ja siten se muuttuu 

kansainvälisen, yhteiskunnallisen ja poliittisen tilanteen myötä. Rasismiin on vaikuttanut myös tieteiden 

ja maailmankuvan kehitys sekä antirasistinen kritiikki, joihin se on pyrkinyt sopeutumaan ja vastamaan. 

"Rasismia on ihmiskunnan jakaminen rotuihin, joiden oletetaan olevan sekä erilaisia että eriarvoisia. Arvon määräävät 

silloin vaihtelevasti fyysinen kauneus, ruumiinvoima, älykkyys ja kunkin aikakauden ihailemat taipumukset, kuten 

taiteelliset taipumukset, tieteellinen kyky ja keksimiskyky, sekä korkea moraali ja hienostuneet tavat." Historioitsija 

Aira Kemiläinen, kirjasta Suomalaiset, outo Pohjolan kansa. Rasismin kolme pääulottuvuutta ovat 

rasismi ideologiana, rasismi toimintana, rasismi olosuhteena. 

Vähemmistöksi 

voidaan määritellä ryhmä ihmisiä, jotka poikkeavat tietyllä alueella asuvasta ja useimmiten myös valtaa 

käyttävästä valtaväestöstä jonkin henkilöönsä tai alkuperäänsä liittyvän ominaisuuden vuoksi. 

Vähemmistö-käsitteen käyttäminen ilmaisee usein, että sen suhde "enemmistöön" on jollakin tavalla 

ongelmallinen. 

9

Akkulturaatio-käsite 

Berryn (1997) mukaan akkulturaatiota voidaan pitää tilana tai prosessina. Prosessina akkulturaatio 

merkitsee ajan kuluessa tapahtuvia muutoksia toisen kulttuurin kanssa kosketuksessa olevien ihmisten 

uskomuksissa, tunteissa, asenteissa, arvoissa, käyttäytymisessä ja samaistumiskuvioissa. Akkulturaatiota 

voidaan lähestyä sekä integraatio- että assimilaatiokäsitteen kautta. Molemmissa on kyse 

maahanmuuttajan asettautumisesta uuteen maahan. Integraatio -käsite pitää sisällään 

vastavuoroisuuden näkökulman eli integraatio käsitetään kahdensuuntaiseksi prosessiksi. Assimilaatio 

on prosessi, jossa yksilö tai ryhmä akkulturoituu toiseen ryhmään ja usein menettää omia etnolingvistisiä 

piirteitään. Integraation (kotoutumisen) edellytyksenä on, että maahanmuuttaja on halukas säilyttämään 

omaa alkuperäistä kulttuuriaan ja olemaan kanssakäymisissä myös uuden kulttuurin ja sen edustajien 

kanssa. 

Syrjäytyminen 

Marginalisoituminen on edessä, jos ryhmä on selkeästi syrjitty tai alempiarvoisena pidetty eikä sen omaa 

kulttuuria hyväksytä. Vähemmistöryhmän jäsen torjuu oman kulttuurin, mutta ei myöskään omaksu 

enemmistökulttuuria. Tällöin hän ikään kuin putoaa kahden kulttuurin väliin eikä hyväksy kumpaakaan 

tai ei tule hyväksytyksi kummassakaan. 

Segregaatio 

voi olla joko enemmistön harjoittamaa eristämistä tai vähemmistön omaehtoista eristymistä. 

Jälkimmäistä esiintyy silloin, kun vähemmistön jäsenet korostavat vain omaa kulttuuriaan ja vetäytyvät 

kanssakäymisestä valtaväestön edustaman kulttuurin kanssa. 

Kaksikielisyys 

tarkoittaa henkilöstä puhuttaessa kahden kielen hallitsemista sujuvasti äidinkielen tavoin (Wikipedia). 

Lapsuuden kaksikielisyydellä on kaksi päätyyppiä: simultaaninen ja sekventiaalinen kaksikielisyys. 

Simultaanisessa kaksikielisyydessä lapsi on oppinut kaksi kieltä varhaislapsuudessaan rinta rinnan (esim. 

vanhemmilla eri äidinkielet ja lapselle puhutaan kumpaakin). Sekventiaalisessa kaksikielisyydessä yksi kieli 

opitaan ensin ja toinen myöhemmässä vaiheessa (esim. lapsi oppii kotona ensin vanhempiensa kielen ja 

päiväkodissa tai koulussa ympäristön käyttämän kielen). 

Swain (1972) otti käyttöön tutkimuksessaan termin ensikielenä kaksikielisyys (Bilingualism as a first 

language). Hän keskittyi lapsiin, jotka alusta lähtien omaksuvat samanaikaisesti kaksi kieltä (ranska ja 

englanti). Meisel käyttää termejä two first languages (1990) ja bilingual first language acquisition (1990: 

17). Termit ensikieli (first language) ja äidinkieli (mother tongue) voidaan määritellä eri kriteereistä 

lähtien. Ne ovatkin siinä mielessä vaikeita. Usein näitä termejä on käytetty lapsen ensimmäisenä 

omaksumasta tai ensisijaisesta kielestä (first learned or primary language). Skutnabb-Kangas esittää viisi 

äidinkielen määritelmän kriteeriä: alkuperä, hallinta, käyttö, samastuminen ja automaattistuminen. 

Hänen mielestään paras määritelmä on seuraava: äidinkieli on se kieli, jonka on oppinut ensiksi ja johon 

samastaa itsensä. Lapsi voi omaksua myös kaksi tai useampia äidinkieliä ensikielinään. (Skutnabb- 

Kangas 1988: 34–38.) Äidinkieli voidaan käsitellä myös kansanomaisessa merkityksessä äitien lapsilleen 

puhumana kielenä (Romaine 1995: 19). Jos lapsi omaksuu perheessä kummaltakin vanhemmalta kielen, 

on todellisuudessa kysymys ”äidinkielestä” ja ”isänkielestä” (Saunders 1982: 152). Lanza (1997: 14) 

käyttää siinä tapauksessa termiä perheen kaksikielisyys (family bilingualism). 

Varhainen kaksikielisyys (infant or child bilingualism, Haugen 1956: 72) omaksutaan lapsuudessa 

simultaanisena eli samanaikaisena tai suksessiivisena eli peräkkäisenä. Simultaanisen kaksikielisyyden 

(simultaneous bilingualism) määrittelyssä on tutkijoiden välillä suuria eroja. Ikäraja, jossa simultaaninen 

kielenomaksuminen päättyy ja suksessiivinen alkaa, on vaihdellut iästä 2.0 ikään 4.0 (De Houwer 1995: 

222–223, Vihman–McLaughlin 1982: 36). Usein eri tutkimuksissa käytetään myös samasta asiasta eri 

termejä. Jos kahden kielen omaksuminen alkaa vanhempana kuin iässä 3.0, jotkut tutkijat käyttävät siitä 

termiä toisen kielen omaksunta (Second Language Acquisition = SLA) (Vihman–McLaughlin 1982: 36). 

10

* Bilingualism is a highly prized skill (powerful elites:from the Latin-speaking intellectuals of yesteryear 

to English-speaking children in French immerson programmes in Canada today). In contrast, the 

bilingualism of powerless minorities- Bangladeshi children in East London or Somalis in Toronto- is 

totally undervalues. 

Puolikielisyys 

Oppijan kielenkehityksen käsitteisiin liitetään usein myös puolikielisyyden käsite. Tällä tarkoitetaan sitä, 

että oppijan kielitaito ei kehity tarpeeksi hyväksi, vaan siinä voidaan osoittaa olevan selviä puutteita. (De 

Cillia 2001, 248) Kun lapsen äidinkielen, ensikielen, oppiminen jää vähäiseksi, voi seurauksena olla 

puolikielisyyttä, jolloin lapsi ei hallitse kumpaakaan kieltä kunnolla. 

Maahanmuuttaja 

Suomen oikeuden kannalta maahanmuuttaja on henkilö, joka ei ole Suomen kansalainen. 

Maahanmuuttaja voi siis olla jonkin toisen maan kansalainen tai kansalaisuutta vailla oleva. 

Siirtolainen 

on henkilö, joka muuttaa pysyvässä tarkoituksessa toiseen maahan hankkiakseen sieltä toimeentulonsa. 

Siirtolaisia eivät ole esim. opiskelijat tai turistit. Siirtotyöntekijä hakeutuu toiseen maahan hankkiakseen 

elantonsa, mutta ei asetu maahan pysyvästi. 

Pakolainen 

YK:n pakolaisen oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen mukaan "pakolainen on henkilö, joka on 

kotimaansa ulkopuolella ja jolla on perusteltua aihetta pelätä joutuvansa kotimaassaan vainotuksi rodun, 

uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen, tai poliittisen mielipiteen 

johdosta". 

Turvapaikanhakija 

on henkilö, joka pyytää suojaa ja oleskeluoikeutta vieraasta maasta. Turvapaikkahakemus on jätettävä 

maahan tullessa tai mahdollisimman pian maahan tulon jälkeen. 

Kiintiöpakolainen 

on henkilö, jolle on myönnetty maahantulolupa nk. vuosittaisen pakolaiskiintiön puitteissa. 

Paluumuuttaja 

ei ole pakolainen. Hän on ulkosuomalainen, joka on pitemmän tai lyhyemmän ajanjakson asunut 

Suomen rajojen ulkopuolella ja palaa takaisin Suomeen. 

Ulkomaalaislaki 

(378/91) tuli voimaan 1.3.1991. Lakia on myöhemmin muutettu kolme kertaa (639/93, 640/93 ja 

154/95). Uusi ulkomaalaisasetus (142/94) tuli voimaan 1.3.1994. Sitä on muutettu asetuksilla (222/95 ja 

1/96). 

Ulkomaalaisvaltuutetun 

tehtävänä on edistää ulkomaalaisten aseman turvaamista sekä ulkomaalaisten ja järjestöjen välistä 

yhteistoimintaa. Ulkomaalaisvaltuutetun toimisto sosiaali- ja terveysministeriössä antaa lisäksi 

yksittäisille ulkomaalaisille neuvoja ja apua sekä järjestää heille tarvittaessa oikeusapua. 

Turvapaikkalautakunta 

Turvapaikkavalituksia varten on oikeusministeriön yhteyteen perustettu turvapaikkalautakunta, jonka 

jäsenet toimivat tuomarin vastuulla. 

11

Vastaanottokeskukset 

ovat turvapaikanhakijoiden majoituspaikkoja. Turvapaikanhakijat asuvat vastaanottokeskuksissa kunnes 

myönteinen tai kielteinen päätös valmistuu. 

Monikulttuurisuustaidot 

ovat usean eri kulttuurin piirteitä sisältäviä taitoja. Monikulttuurisuustaidot ovat kykyä kohdata 

monikulttuuristuvan yhteiskunnan erikielisiä ja erikulttuuritaustaisia ihmisiä samanarvoisina. 

Monikulttuurisuustaitoja harjoitellaan sekä maahanmuuttajien että valtaväestön keskuudessa. 

Opetushallituksen kehittämistoiminnassa taitoja, joita kohden pyritään koulukasvatuksessa sekä 

opetussuunnitelma-, opetusmenetelmä- että vuorovaikutustasolla. Monikulttuurisuustaitojen osa-alueina 

voivat olla esim. suvaitsevaisuus, kaksikielinen identiteetti, vuorovaikutustaidot ryhmässä, asenteet jne. 

4. MAAHANMUUTTAJIEN OPETUKSEN JÄRJESTÄMINEN 

KUNNASSA JA KOULUSSA 

12

Maahanmuuttajaoppilaat kunnassa 

Vieraskielisiä esi- ja perusopetuksen lapsia ja nuoria on kevään 2008 aikana kunnassa 

noin 170 oppilasta sekä lisäksi valmistavien ryhmien oppilaat (19). Oppilaiden muutto- ja kielistatukset 

eroavat merkittävästi toisistaan ja myös alueellisesti oppilaiden määrissä on suuria eroja. Seuraavaan 

taulukkoon on ryhmiteltynä kevään 2008 (tammikuu) tilanne kunnassa. 

Muuttostatus: 

Maahanmuuttajia 85 

Maahanmuuttajataustaisia 78 

Pakolaisia 8 

Paluumuuttajia 0 

Siirtolaisia 0 

Tilapäisesti maassa oleskelevia 2 

Kouluastestatus: 

Esiopetuksessa koulussa 

Alakoulussa 

Yläkoulussa 

Lukiossa 

Valmistavassa opetuksessa 19 

Kielistatus: 

Suomi 2.kielisiä 94 

Valmistavan opetuksen oppilaita 19 

Osallistuu oman äidinkielen opetukseen 70 

Pohjoinen alue: 

Maahanmuuttajia, pakolaisia tai maahanmuuttajataustaisia oppilaita on yhteensä 113. 

Rantakylän koulu: 

Maahanmuuttajia, pakolaisia tai maahanmuuttajataustaisia oppilaita on yhteensä 39. 

Valmistavan luokan oppilaita heistä on 15, esiopetuksen oppilaita yksi ja Suomi toisena kielenä oppilaita 

21, Venäjänkielisiä oppilaita on koulussa 28, somaliankielisiä 7, vietnaminkielisiä 4 ja lisäksi yksittäisiä 

oppilaita eri kieliryhmistä, kuten albaniankielinen, vironkielinen, swahilinkielinen ja thaikielinen. 

Pataluodon koulu 7-9: 

Maahanmuuttajia, pakolaisia tai maahanmuuttajataustaisia oppilaita on yläkoulussa yhteensä 38. 

Valmistavan luokan oppilaita on heistä 4. Venäjänkielisiä on 22, muut kieliryhmät ovat pieniä. S2- 

oppimäärää suorittavia 25. Erityisopetuksen pienluokissa opiskelevia maahaanmuuttajia tai 

maahanmuuttajataustaisia on kuusi oppilasta. 

Valmistavan opetuksen järjestäminen kunnassa 

Maahanmuuttajien valmistavan opetuksen ryhmiä on kunnassa vain Joensuussa. Ensimmäinen 

valmistavan opetuksen ryhmä perustettiin Joensuuhun 1988, jolloin alueelle muutti vietnamilaisia 

pakolaisperheitä. Oppilaaksiottoalueena on koko kunnan alue, 18 peruskoulua. Lisäksi kunnan 

alueeseen liitetään 2009 Pyhäselkä ja Eno, jolloin oppilaaksiottoalue laajenee entisestään. Esimerkiksi 

kunnan itäisen alueen (Vaara-Joensuun) maahanmuuttajaoppilaat saavat hakeutua Joensuun valmistavan 

opetuksen opetusryhmiin kaukaisesta välimatkasta huolimatta. Koulukyyditykset järjestetään jo 

13

yhdellekin alueen oppilaalle. Opetuksessa noudatetaan valtakunnallista perusopetuksen 

opetussuunnitelman perusteita, oppilaiden taustat ja lähtökohdat (mm. oppilaan ikä, äidinkieli ja 

kulttuuritausta, maassaoloaika) huomioiden ja soveltaen opetusta sen mukaisesti ryhmälle sopivaksi. 

Oppilaille laaditaan valmistavan opetuksen aikana oppimissuunnitelma, joka voi olla osa hänen 

kotouttamissuunnitelmaansa. Kotouttamissuunnitelmaan kuuluu koulun velvollisuutena lisäksi 

suunnitelma kodin ja koulun välisen yhteistyön järjestämisestä. 

Maahanmuuttajien valmistavassa opetuksessa opetetaan Joensuussa sekä maahan juuri tulleita että 

Suomessa syntyneitä maahanmuuttajataustaisia lapsia, joiden suomen kielen taito ei riitä yleisopetuksen 

luokassa koulun aloittamiseen. Maahanmuuttajien valmistavan vaiheen opetus on Joensuussa keskitetty 

Rantakylän alakouluun sekä Pataluodon yläkouluun. Pataluodon yläkoulussa opetetaan yläkouluikäisiä 

oppilaita valmistavan ryhmässä (mamu-luokka) sekä integroidusti eri vuosiluokilla kieliavustajan 

tukemana. Molemmissa kouluissa toimii yksi vakituinen erityisluokanopettaja sekä yksi venäjänkielinen 

kieliavustaja/kouluavustaja. Rantakylän alakoulussa opetetaan esi- ja alkuopetusikäisiä tai –tasoisia 

oppilaita lukuvuodesta 2007 - 2008 alkaen kahdessa valmistavan opetuksen ryhmässä. Toisessa 

ryhmässä on opettajana tuntiopettaja. Erillistä esiopetuksen valmistavaa ryhmää ei ole. Kiertävä 

erityislastentarhanopettaja kartoittaa päiväkotiryhmissä olevien maahanmuuttajien tilannetta ja 

kielivalmiuksia päiväkodeissa ja kutsuu tarvittaessa kielitaidon ”testaajan” paikalle. Esiopetusikäiset 

päiväkodissa olevat lapset siirtyvät valmistavan opetuksen ryhmään esiopetuksen aikana tai sen jälkeen, 

mikäli kielitaito ei riitä perusopetuksen ryhmässä opiskeluun. Päiväkotihenkilöstöä on koulutettu 

maahanmuuttajataustaisten perheiden kohtaamisesta. Lisätarvetta koulutukseen on selkeästi 

havaittavissa. 

Esiopetusikäisten lasten siirtyessä kesken esiopetuksen valmistavaan opetukseen, on ongelmana ollut 

iltapäivähoidon toteuttaminen. Rantakylän koulun iltapäiväkerhoon on saatu järjestettyä iltapäivähoitoa, 

mikäli vapaita paikkoja on ollut jäljellä. Rantakylän läheisimpien päiväkotien kanssa on myös 

mahdollista tehdä yhteistyötä iltapäivähoidon turvaamiseksi. 

Päiväkotihenkilöstön huolena on ollut joidenkin maahanmuuttajataustaisten perheiden vastarinta 

valmistavaan opetukseen hakeutumisessa, vaikka tarvetta siihen olisi päiväkotihenkilöstön kokemuksen 

mukaan. Vanhempien tiedonpuute maahanmuuttajien valmistavasta opetuksesta tai vääränlainen 

informaatio yhden kieliryhmän keskinäisestä opetuksesta, haluttomuus kaksikieliseen opetukseen ja 

oman kulttuuriperinnön kieltäminen ja lähikouluun hakeutumishalukkuus ovat henkilöstön mielestä 

suurimpana syynä tähän ongelmaan. Toisaalta monet lähikuntien alueella vanhemmat haluaisivat saada 

lapsensa Joensuun valmistavan opetuksen ryhmiin opetuksen monipuolisuuden ja resurssien takia. 

Valmistavan vaiheen jälkeinen opetus pyritään toteuttamaan lähikouluperiaatteella useimmissa 

tapauksissa. Osa oppilaista hakee kuitenkin koulupaikkaa valmistavan jälkeen samasta koulusta, koska 

näissä kouluissa on monia kouluja enemmän tukitoimia maahanmuuttajaoppilaita varten. Myös 

syntyneet kaverisuhteet vaikuttavat koulupaikan hakuun. Aikaisemmin (1990-luvulla, 2000-luvun alussa) 

asuntopoliittiset järjestelyt keskittivät maahanmuuttajat lähes poikkeuksetta pohjoiselle alueelle 

(Rantakylä, Pataluoto). Viime vuosien aikana asuntopoliittinen hajasijoittaminen on lisännyt 

maahanmuuttajia myös kaupungin muiden alueiden vuokra-asuntoihin. 

Valmistavan opetuksen suunnitelma (www.sivut sekä liitteenä) 

Suomi toisena kielenä –opetus 

Suomi toisena kielenä (S2) on yksi äidinkieli ja kirjallisuus –oppiaineen oppimääristä. Se ei ole 

esimerkiksi tuki- tai erityisopetusta. S2 –oppimäärä on tarkoitettu sellaisille maahanmuuttajataustaisille 

(myös paluumuuttajat ja ulkomailta adoptoidut lapset) oppilaille, joiden suomen kielen taito ei ole 

äidinkielisen tasoinen kaikilla kielen osa-alueilla. S2-oppiaineeseen osallistumisen kriteerinä tulee käyttää 

14

ainoastaan kielitaidon tasoa eikä esimerkiksi synnyinmaata, kansalaisuutta, väestörekisteriin merkittyä 

äidinkieltä tai Suomessa oloaikaa. S2-oppimäärän opiskeltava kieli ei ole oppilaan äidinkieli, mutta 

oppilas elää ja opiskelee suomenkielisessä ympäristössä. S2-opetuksen tarkoitus on kehittää oppilaan 

suomen kielen taitoa sekä tietoisuutta suomalaisesta kulttuurista. Opetuksen tavoitteena on siis 

toiminnallinen kaksikielisyys. S2-opetus tukee yhdessä oman äidinkielen opetuksen kanssa oppilaan 

monikulttuurista identiteettiä. Lähtökohtana on se, että oppilas saavuttaisi mahdollisimman hyvän 

suomen kielen taidon jatko-opintojaan varten. Perusopetuksen S2-oppimäärän suorittamisella voi myös 

osoittaa riittävän suomen kielen taidon kansalaisuutta hakiessaan. 

S2-oppimäärän mukaan opiskellaan, kunnes kielitaidon katsotaan olevan äidinkielisen tasoinen. 

Kielitaidon tason arvioi S2-opetusta antava opettaja yhdessä muiden oppilasta opettavien opettajien 

kanssa. Tason saavuttamiseen ei voida asettaa minkäänlaista aikatavoitetta, koska oppilaat ovat tässä 

suhteessa hyvin yksilöllisiä. Ihmisten kielitaitoprofiilit voivat olla hyvin erilaisia eri syistä. Kielitaidon 

tason arvioinnissa on otettava huomioon kaikki kielitaidon osa-alueet: kuullun ymmärtäminen, luetun 

ymmärtäminen, puhuminen, kirjoittaminen, sanasto ja rakenteet. Arvioinnin tulee perustua kunkin 

oppilaan ikäkaudelle ominaisiin vuorovaikutustaitoihin sekä kykyyn tuottaa ja hyödyntää tekstejä. Sujuva 

puhekieli ei välttämättä kerro äidinkielen tasoisesta osaamisesta. 

S2-opetuksen lähtökohtana on oppilaan suomen kielen taito. Ryhmät pyritään muodostamaan 

oppilaiden kieli- ja ikätasojen mukaan. Perusopetuksen tuntijaon ja opetussuunnitelman perusteiden 

mukaan maahanmuuttajille opetetaan suomea joko kokonaan erillisessä suomi toisena kielenä – 

opetuksessa tai osittain suomi toisena kielenä –opetuksessa ja osittain eriytetysti suomi äidinkielenä – 

opetuksessa. Opetussuunnitelman perusteiden lähtökohtana on kuitenkin kokonaan erillinen S2-opetus, 

joka vastaa vuosiviikkotunneiltaan koko äidinkieli ja kirjallisuus –oppiaineen tuntimäärää. Oppilas voi 

opiskella samanaikaisesti vain yhtä oppimäärää. Vaikka hän opiskelisikin osan tunneista eriytetysti suomi 

äidinkielenä –tunneilla, häntä opetetaan ja arvioidaan aina S2-oppimäärän mukaisesti. Suomi toisena 

kielenä –tuntien sijoittaminen työjärjestykseen edellyttää monien opettajien yhteistyötä. Olisikin hyvä 

muistaa, että tuntien sijoittelun tulisi perustua pedagogisiin seikkoihin. Keskeisin huomioitava seikka on, 

ettei S2-opetus ole normaalin kouluajan ulkopuolella. 

Esimerkkejä suomi toisena kielenä –opetuksen järjestämisestä: 

Oppilas opiskelee osan opetuksesta erillisessä S2-ryhmässä ja osan samassa ryhmässä suomi 

äidinkielenä –oppimäärää opiskelevien kanssa. Tällöin äidinkielen ja kirjallisuuden 

viikkotuntimäärä on jaettu suomi toisena kielenä ja suomi äidinkielenä –tuntien kesken. 

Vuosiluokilla 1 – 6 käytetään usein tällaista jakoa, koska oppiaineen kokonaistuntimäärä on 

suuri. 

Oppilas opiskelee suomea äidinkielenä opiskelevien ryhmässä että erillisessä S2-ryhmässä. 

Tällöin oppiaineen yhteistuntimäärä voi olla suurempi kuin oppiaineen viikkotuntimäärä. 

Oppilaan oppimäärä on kuitenkin suomi toisena kielenä. 

Oppilas opiskelee koko äidinkielen ja kirjallisuuden tuntimäärän erillisessä suomi toisena kielenä 

–opetusryhmässä. 

Oppilaan S2-oppimäärä voidaan vaihtaa suomi äidinkielenä –oppimääräksi, mikäli hänen 

kielitaitonsa arvioidaan kaikilla kielitaidon osa-alueilla äidinkielisen tasoiseksi. Oppilas opiskelee 

ja hänet arvioidaan suomi äidinkielenä –oppimäärän mukaisesti. 

Opetus järjestää esimerkiksi yhteistyössä toisen koulun tai kunnan kanssa. 

S2-opetus toteutetaan etäopetuksena. Tällaisissa tapauksissa kunnissa on vain vähän S2-oppilaita 

eikä S2-opettajaa ole saatavilla. 

Maahanmuuttajataustainen oppilas opiskelee suomen kieltä sekä myös opiskelee suomen kielellä. Hän 

joutuu omaksumaan kielen rakenteita ja yleiskielen tavallista sanastoa samanaikaisesti kognitiivisesti 

15

vaativien sisältöjen ja niihin liittyvän, usein abstraktin sanaston kanssa. Opetuksessa olisi edettävä 

askeleittain ja liitettävä uudet asiat jo tuttuihin asioihin. Opetuksen monipuolinen havainnollistaminen 

on tärkeää. Monikulttuurisuuden hyväksyvä ja huomioiva ympäristö tukee oppilaiden koulussa 

viihtymistä ja oppimista. 

Perusopetuslain mukaan tukiopetusta tulee antaa opinnoissa tilapäisesti jälkeen jääneille tai muutoin 

erityistä tukea tarvitseville oppilaille. Maahanmuuttajataustaisille oppilaille voidaan antaa tukiopetusta 

joko suomeksi tai oppilaan omalla äidinkielellä. Maahanmuuttajataustainen oppilas on myös oikeutettu 

osa-aikaiseen erityisopetukseen ja oppilashuoltoon sitä tarvitessaan. Puutteellinen suomen kielen taito ei 

saa olla kuitenkaan syynä erityisopetuspäätökseen. 

Eri oppiaineiden arvioinnissa on otettava huomioon oppilaan tausta ja vähitellen kehittyvä suomen 

kielen taito. Arvioinnissa tulee käyttää monipuolisia, joustavia ja oppilaan tilanteeseen sopivia 

menetelmiä. Arvioinnin tulee olla luonteeltaan ohjaavaa ja kannustavaa sekä oppilaan itsearviointia 

tukevaa. Ennen päättövaihetta arviointi tehdään suhteessa oppilaan edellytyksiin ja aikaisempiin 

tietoihin ja taitoihin. Arviointi voi olla sanallista lukuun ottamatta päättöarviointia. Opetussuunnitelman 

päättöarvioinnin kriteerit koskevat kaikkia oppilaita. Oppilasta ja huoltajaa on informoitava 

arviointikriteereistä. 

Maahanmuuttajataustaisia oppilaita on ollut kevään 2008 aikana perusopetuksessa vajaa 200 oppilasta 

kunnan alueella. S2-oppimäärää suorittavia heistä on reilu 90 oppilasta ja valmistavan vaiheen oppilaita 

19. Maahanmuuttajalle opetetaan äidinkielen ja kirjallisuuden sijasta suomea toisena kielenä (S2), mikäli 

hänen suomen kielen taitonsa ei arvioida olevan äidinkielisen tasoinen kaikilla kielitaidon osa-alueilla. 

Yläkoulussa maahanmuuttajaoppilas voidaan tarvittaessa harkiten vapauttaa ruotsin kielen opiskelusta 

(VN päätös 1198 §2), jolloin nämä tunnit käytetään suomi toisena kielen (S2) opiskeluun. Kiertävänä 

suomi toisena kielenä opettajana toimii kouluissa yksi opettaja. Hänellä on ollut opetettavanaan 48 

oppilasta kuudessa eri koulussa, 18 eri opetusryhmässä lukuvuoden 2007 - 2008 aikana. Opetustunteja 

S2-opettajalla on 19/viikko. Pataluodon yläkoulussa S2-opetuksesta huolehtii valmistavan luokan 

opettaja sekä äidinkielen opettajat yhdessä. Suomi toisena kielenä opetusta on annettu Joensuussa 

vuodesta 1998 alkaen. Oppilasmäärät ovat olleet koko ajan kasvussa ja opetustunteja/oppilas kiertävällä 

aineenopettajalla on ollut käytettävänään 1-2 tuntiin. Suomi toisena kielenä opetuksessa käytetään 

valtakunnallista opetussuunnitelmaa. Oppilaskohtaiset tavoitteet määritellään oppimissuunnitelmissa. 

Opetusryhmät on muodostettu ikä- ja taitotasojen mukaisesti pääsääntöisesti yhden koulun oppilaista. 

Myös erityisluokkien oppilaat ovat opiskelleet samoissa ryhmissä, erillisiä tuntilisäyksiä ei ole ollut 

käytettävissä automaattisesti. Toisaalta oppilaiden lisäysten ja vähenemisten myötä S2-tunteja on voitu 

antaa tehostetusti muutamille oppilaille tarvittaessa. Myös tukiopetusresurssi on tuonut väljyyttä 

opetusresursseihin. Suomi toisena kielenä -opettajan lähin esimies on Rantakylän koulun rehtori. Eri 

koulujen opetusresurssien jakaminen on suunniteltu hänen sekä rehtorikokouksen hyväksynnällä. 

Erillistä ohjausryhmää kiertävällä opettajalla ei ole ollut. Opettajakokouksiin hän on osallistunut lähinnä 

Rantakylän koululla, koulupiirin ollessa laaja ja useita kouluja käsittävä. . 

Suomi toisena kielenä opetuksen tilanne Joensuussa ja kehittämistarpeet 

Suomi toisena kielenä opetuksen perustana on äidinkielen ja kirjallisuuden oppimäärä. 

Maahanmuuttajataustaisilla oppilailla on oikeus saada koko äidinkielen ja kirjallisuuden tuntimäärän 

verran suomi toisena kielenä opetusta. Opetussuunnitelmassa annetaan opetuksen järjestäjälle vapaus 

valita miten opetus järjestetään. Opetusta voidaan antaa koko tuntimäärä erillisessä suomi toisena 

kielenä opetusryhmässä tai äidinkieli ja kirjallisuus - tunneilla eriyttäen. 

Todellisuudessa äidinkieli ja kirjallisuus -tunneilla eriyttäen suomen kielen opetus ei saavuta suomi 

toisena kielenä tavoitteina. Pelkästään jo se, miten eri näkökulmasta suomen kieltä lähestytään 

16

opetettavana aineena vaikeuttaa tavoitteiden saavuttamista. Äidinkieli ja kirjallisuus -tunneilla 

oppiainetta opetetaan oppilaille, joiden äidinkieli on suomi. Peruslähtökohta on jo se, että oppilas omaa 

itsestään selvyytenä monenlaista tietoa omasta äidinkielestä eikä monia perusasioita (esim. sanasto, 

monia kielioppi asioita) käydä enää ollenkaan läpi oppitunneilla erikseen tai korostaen. Äidinkielessä ja 

kirjallisuudessa painopiste on perusasioiden kertauksessa ja uutena opetetaan kielen poikkeukset 

suomea äidinkielenä osaaville lapsille. 

Suomi toisena kielenä -opetuksessa puolestaan opetetaan oppilaille suomen kielen kieliopista 

perussäännöt ja poikkeuksia käsitellään vasta vuosien päästä. Uuden kielen oppimiseen menee 

keskimäärin 5-8 vuotta ja valmistava opetus kestää vain yhden, korkeintaan kaksi lukuvuotta. 

Erityisen tärkeää suomi toisena kielenä opetus on oppilaille, jotka siirtyvät valmistavasta opetuksesta 

yleisopetukseen. Alkuvaiheessa kaikki mahdolliset äidinkielen oppitunnit olisi käytettävä suomi toisena 

kielenä systemaattiseen opetukseen. Oppilaat siirtyvät omaa ikäluokkaansa vastaavalle luokalle ja vain 

tehokkaalla suomi toisena kielenä opetuksella voidaan varmistaa, että oppilaan suomen kielen taito 

kehittyy ehjänä kokonaisuutena eikä jotakin osaa jää kokonaan oppimatta. Liian varhainen ja nopea 

siirtyminen suomi toisena kielenä opetuksesta suomi äidinkieli ja kirjallisuus- ryhmään aiheuttaa 

erityisesti yläkouluun siirryttäessä ja viimeistään toiselle asteelle siirryttäessä paljon oppimisen 

vaikeuksia. Näennäisesti sujuvasti suomea puhuva oppilas tarvitsee vuosia suomi toisena kielenä 

opetusta kielenrakenteen hallinnassa, luetun ymmärtämisessä ja kirjoittamisessa. 

Joensuussa maahanmuuttajataustaiset oppilaat saavat suomi toisena kielenä opetusta, muissa kuin 

Rantakylän ja Pataluodon yläkoulussa, vain tunnin viikossa. Rantakylän ja Pataluodon kouluissa on 

valmistavien ryhmien vuoksi voitu jonkin verran joustavasti järjestää suomi toisena kielenä opetusta 

oppilaan osaamisen tarpeen mukaan. 

Suomi toisena kielenä opettaja kiertää viikon aikana seitsemässä eri koulussa. Tämä järjestely on hyvin 

herkkä monenlaisten muutosten (sairastuminen, koulun juhlat) vaikutukselle ja moni oppilas ei saa edes 

tuntia viikossa opetusta koko lukuvuoden aikana. Kiertävän opettajan on myös vaikea tehdä tiivistä 

yhteistyötä oppilaiden luokanopettajien kanssa ja näin tukea oppilaan suomen kielen opiskelua. 

Käytännön järjestetyistä johtuen suomi toisena kielenä opetuksen todelliset tavoitteet tulevat heikosti 

saavutettua. 

Tähän asti yläkoulu, jossa on eniten maahanmuuttajataustaisia oppilaita on ollut Pataluodon yläkoulu. 

Yläkoulun keston ja oppiainesmäärän laajuuden vuoksi on ollut mielekästä pitää myöhään tulleita 

maahanmuuttajanuoria koko yläkouluvaiheen läpi Pataluodossa. Se on sekä taloudellisten syiden, että 

opetusjärjestelyjen kannalta toimiva ratkaisu. Kuitenkin jo ensi lukuvuonna 2008 -2009 siirtyy Noljakan 

koulusta Lyseon peruskouluun kolme maahanmuuttajataustaista oppilasta ja tätä tulee tapahtumaan yhä 

enenevässä määrin. Alakouluikäisinä Suomeen tulleet tai täällä syntyneet maahaanmuuttajataustaiset 

oppilaat jatkavat yläkouluopintojaan lähikouluissaan. Moni heistä tarvitsee erityistä tukea selviytyäkseen 

opinnoista. Samoin suomi toisena kielenä opetus olisi tärkeä järjestää oppilaan todellisen kielen 

osaamisen taitotason tarpeen mukaan eikä puhutun kielen kielitaidon osaamisen mukaan. Tämä on 

erityisen tärkeä, jotta Joensuun kouluissa opiskelleet maahanmuuttajataustaiset oppilaat siirtyisivät 

peruskoulun päätyttyä jatkamaan opiskeluja toiselle asteelle todellisten lahjojensa ja taitojensa mukaan 

eivätkä vajaan suomen kielen taidon vuoksi syrjäytyisi niin opiskelu- kuin työmarkkinoiltakin 

tulevaisuudessa. 

17

Suomi toisena kielenä opetuksen tarpeita eivät määritä vanhemmat vaan koulu. Tämä on yksi syy miksi 

eri lähikoulujen opettajia tulee kouluttaa suomi toisena kielestä ja maahanmuuttajaoppilaiden ja heidän 

perheiden ohjauksesta. Jatkossa olisi erittäin tärkeää tarkkaan arvioida maahanmuuttajataustaisen 

oppilaan suomenkielitaito ennen kuin hän siirtyy valmistavasta opetuksesta yleisopetukseen, alakoulusta 

yläkouluun sekä yläkoulun päättövaiheessa. Samoin pienryhmään siirrettäessä olisi otettava huomioon 

mahdollinen suomen kielen heikko osaaminen ja tuettava suomen kielen oppimista tehokkaammin. 

Suomi toisena kielenä päättöarvioinnissa on määritelty hyvän suomen osaamisen taso Eurooppalaisen 

viitekehykseen mukaan B 1.2.. Opettajille, jotka opettavat eri kieliä on eurooppalainen viitekehys erittäin 

tuttu, mutta luokanopettajille koko käsitys voi olla hyvin tuntematon. Opetushallituksen tuella on 

kehitetty erilaisia suomen kielen taitotasoa diagnosoivia tehtäväsarjoja, mutta niitä ei osata käyttää tai 

käytetään väärin.Esimerkiksi KIKE -kielellisen kehityksen diagnosoiva tehtäväsarja suomi toisena 

kielenä –opetukseen on laadittu kielitaitotason diagnosoimista varten, eikä lukukausiarviointia varten. 

Oma ryhmänsä tässä ovat Suomessa syntyneiden maahanmuuttajataustaisten lasten kielitaidon 

arvioiminen päivähoidossa ja esiopetuksessa. Se, että lapsen toinen biologinen vanhempi on suomea 

äidinkielenään puhuva, ei välttämättä takaa sitä, että lapsi omaa riittävän suomen kielen taidon 

kouluopintoja varten. Valmistavan opetuksen vaiheen ja suomi toisena kielenä opiskelun merkitystä 

kouluopinnoissa menestymisen kannalta tulee välittää vanhemmille ja päivähoidon henkilökunnalle. 

Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi on suomi toisena kielen opetuksen todellinen tarve arvioitava 

kunnassa ja resursseja mietittävä uudelleen. Koulutustoimessa tulee kannustaa kaikkien koulujen 

opetushenkilökuntaa hankkimaan itsellensä tietoa ja välineitä toimia maahanmuuttajaoppilaiden kanssa. 

Resurssien jaossa tulee tarkasti miettiä, miten pystyttäisiin paremmin takamaan lähikouluihin siirtyville 

oppilaille yhdenvertaiset mahdollisuudet saada suomi toisena kielenä opetusta ja kehittyä suomen kielen 

hyväksi taitajaksi. Näin myös pienryhmiin siirtämistä esim. yläkouluvaiheessa käytöshäiriöiden vuoksi 

voitaisiin jonkin verran ennaltaehkäistä. 

Myöhään Suomeen tulleet oppilaat 

Myöhään Suomeen tulleeksi oppilaaksi kutsutaan oppilasta, joka on muuttanut Suomeen yli 13- 

vuotiaana. Hänellä voi olla ehyt koulutausta tai voi olla ettei hän ole käynyt koulua ollenkaan 

kotimaassaan. Oppilas voi osata puhua useita eri kieliä (esim. englanti, arabia, somali ja swahili), mutta 

olla täysin luku- ja kirjoitustaidon kaikissa kielissä. Tai hän voi olla erittäin hyvä ja sujuva omassa 

äidinkielessään muttei osaa englantia tai venäjää ja näin ollen yhteinen kieli koulun opettajien kanssa 

puuttuu täysin. Hankalimmassa tapauksessa oppilaan äidinkieltä ei puhu kukaan Suomessa tai Suomesta 

ei löydy ketään joka puhuisi ko. kieltä ja suomea. Oppilas voi olla oppilas, joka on käynyt kallista 

yksityiskoulua kotimaassaan tai sitten pelkästään muutaman vuoden Koraani-koulua. Oppilas on voinut 

kotimaassaan suorittaa jo meidän lukiota vastaavia kursseja matematiikassa tai hän osaa juuri ja juuri 

laskea yhteen ja vähentää. Tämän tarkoituksena on kuvata myöhään Suomeen tulleiden oppilaiden 

osaamisen heterogeenisyyden laajuutta. 

Peruskoulun päättötodistuksen voi uuden opetussuunnitelman mukaan antaa vain, jos oppilas on 

suorittanut kaikki peruskoulun päättötodistukseen oikeuttavat oppiaineet. Tämä tarkoittaa, että oppilaan 

on suoritettava seitsemännen luokan kotitalous, kuvataide, käsityöt ja musiikin oppimäärät saadakseen 

peruskoulun päättötodistuksen. Liikunta on myös osalla osoittautunut ongelmalliseksi. Erityisesti heille 

joiden kotimaassa esim. talviurheilulajit ovat täysin vieraita. Samoin myös uiminen on joillekin 

18

uskonnollisesti syistä johtuen vaikea toteuttaa. Tässä kunnan uimahallien henkilökunnalta vaadittaisin 

joustavuutta, sillä kyse on yksinkertaisista käytännön järjestelyistä. Ei miestyöntekijää näkyville, kun 

tytöt ovat uimassa. 

Joidenkin oppilaiden kannalta on hyvä käydä koko yläkoulu läpi kolmessa vuodessa ja suorittaa 

seitsemännen luokan kaikki oppiaineet ja samalla opiskella suomen kieltä. Tämä ei kuitenkaan ole aina 

toimiva ratkaisu oppilaan iän ja koulutustaustan vuoksi. Osa oppilaiden omassa kotimaassa 

suoritetuista kursseista voidaan lukea hyväksi suomalaiseen päättö- todistukseen mutta suurimmalla 

osalla näin ei onnistu.Taito- ja taideaineiden suorittamista näyttökokeiden avulla pohditaan yhdessä ko. 

aineiden opettajien kanssa. Näyttökokeet kuitenkin vaativat jonkin verran lisäresurssia tunteihin, jotta 

näiden suorittaminen onnistuu. Lukuvuonna 2008 -2009 on tavoitteena kehittää yläkoulun taitoja 

taideaineiden opettajien kanssa toimivia malleja seitsemännen luokan oppimäärän suorittamisesta 

näyttökokeilla. Tähän on tarkoitus käyttää osittain maahanmuuttaja -opetuksen saamaa hankerahaa. 

Yhteistyötä asian ratkaisemiseksi tehdään myös Kontiolahden yläkoulun maahanmuuttajaopetuksen 

kanssa. 

Kokonaisuudessa myöhään tulleiden oppilaiden tilanne on erittäin haastava. Uuteen kulttuuriin ja 

kieleen ei ole helppoa sopeutua ja monilla onkin hyvin monenlaisia sopeutumiseen liittyviä 

vaikeuksia. Kodin ja koulun välinen yhteistyö on myös erityisen haasteellinen, sillä samanaikaisesti 

kun oppilas käy läpi kahden tasoista sopeutumisprosessia, ikäkauteen ja uuteen maahan ja 

kulttuuriin liittyviä, käyvät myös huoltajat läpi omaa sopeutumisprosessiaan. Monilla lapsista 

saattaa myös toinen huoltaja olla edelleen kotimaassaan. Koulun henkilökunta ja 

oppilashuoltoryhmä on suuren haasteen edessä, kun sopeutumisprosessien lisäksi 

kommunikointiongelmia aiheuttavat myös vieras kulttuuri sekä kielierot. 

Maahanmuuttajaopetuksen hallinnointi ja muut järjestelyt kunnan tasolla 

Maahanmuuttajien valmistava opetus muodostaa hallinnossa ”oman kenttänsä” (katso kaavio). 

Valmistava opetus on perusopetukseen valmistavaa opetusta, mutta ei suoranaisesti verrannollinen 

yleisopetuksen eikä erityisopetuksen luokkien tai opetusryhmien kanssa. Toisaalta monet opetuksen ja 

kasvatuksen kysymykset ovat yhteisiä esim. erityisopetuksen kanssa, joten läheisenä hallinnollisena ja 

pedagogisena yhteistyötahona on kunnan erityisopetuksen koordinaattori. Monet erityisopetuksen 

koulutukset, työmuodot ja järjestelyt toimivat myös maahanmuuttajien opetuksessa hyvin. 

Maahanmuuttajaopetuksen koordinaattori aloitti tehtävässään keväällä 2008. Tehtävässä toimii 

yläkoulun valmistavan luokan opettaja. Hän on myös toiminut usean vuoden ajan läänin edustajana 

opetushallituksen työryhmissä (maahanmuuttajaopetus ja S2-opetus). Toiminta on pääosin 

valtakunnallista suunnittelu- ja koulutustoimintaa. Maahanmuuttajaopetuksen koordinaattorina 

(2h/viikko) työtunnit jakaantuvat alueelliseen maahanmuuttajaopetuksen koordinointiin, suunnitteluun 

ja kouluttamiseen. 

Maahanmuuttajien opetus kuuluu Joensuun kaupungin koulutuspalvelukeskuksen hallinnointiin. 

Rahoitukset, esim. valtionavustusten haku (kotikielen opetus, tukiopetukset) tapahtuu 

koulutuspalvelukeskuksen (KPK) kautta keskitetysti. Oikeus tukiopetukseen on maahanmuuttajalapsella 

tai –nuorella neljä vuotta maahan muutosta. Koulu saa opetusoikeutta 1h + ½ h/oppilas näistä em. 

oppilaista. KPK:n opetus- ja kehittämisyksikkö vastaa muiden esi- ja perusasteen linjojen suhteen myös 

maahanmuuttajaopetuksen pedagogisen työn kehittämisestä, ohjauksesta ja valvonnasta. Käytännön 

toteutuksen ja suunnittelun osalta toiminnasta vastaavat pitkälti ne koulut, joissa 

maahanmuuttajataustaisia oppilaita opetetaan. 

19

Kaupungin koulutustoimen oppilashuoltoyksikkö vastaa myös maahanmuuttajataustaisten oppilaiden 

tarpeista. Koulupsykologien ja kuraattorien resursseihin ei ole lisäyksiä niilläkään kouluilla, joissa on 

paljon maahanmuuttajataustaisia oppilaita. Tarvittaessa kuitenkin käytetään lisänä venäjänkielisen 

psykologin testauspalveluja. Erillistä maahanmuuttajataustaisten oppilaiden oppilashuoltoryhmää ei ole 

kunnan tasolla esimerkiksi alueellisena, vaan koulujen omat oppilasryhmät sekä alueelliset 

oppilashuoltoryhmät vastaavat tähän tarpeeseen oman mallinsa mukaisesti. 

Oman äidinkielen ja uskonnon opetus 

Maahanmuuttajille järjestetään mahdollisuuksien mukaan myös oppilaan oman äidinkielen opetusta. 

Opetuksen aloittamiseen tarvitaan kunnassa vähintään neljä samaa kieltä äidinkielenään puhuvaa 

oppilasta. Opetuksen järjestäminen ei ole kunnille pakollista. Oman äidinkielen opetusta annetaan 

Joensuussa lukuvuonna 2007 - 2008 venäjän kielessä neljässä kunnan peruskoulussa ja somalian kielessä 

yhdessä kunnan koulussa. Oman äidinkielen opetusta annetaan työjärjestyksen ulkopuolisina 

reunatunteina. Kouluissa, joissa on maahanmuuttajaoppilaita vain vähän, ei kotikielen opetusta 

järjestetä. Osa oppilaista käy äidinkielen tunneilla muissa kuin omassa koulussaan. Vietnamin kielen 

opetuksesta huolehtii vietnamilainen yhteisö sunnuntai-kouluissaan. Muiden kielien opetus on kotien 

vastuulla. Uskonnon opetus (islam) järjestetään opetusryhmän minimikoon täyttyessä. Joensuun kunnan 

pohjoisella alueella on myös muodostettu yhteisiä opetusryhmiä koulujen kesken. 

Joensuussa on annettu venäjän ja vietnamin oman äidinkielen opetusta (ent. kotikielen opetus) jo 

vuosia. Tilanne on jatkunut vuodesta toiseen tuntiopettajien voimin. Oman kielen opetus on uuden 

opetussuunnitelman mukaan koulun ulkopuolista opetusta ja tästä osittain johtuen oman äidinkielen 

opetus on ollut tuntiopettajien vastuulla ilman seurantaa. Venäjän kielen opetusta annettiin lukuvuonna 

2007–2008 yhteensä 14 vkot. Lukuvuonna 2007-2008 on Rantakylässä opetettu myös somalinkielisille 

oppilaille somalin kieltä. 

Vietnami omana äidinkielenä - opetus on vakiintunut Utran koululle enemminkin 

vietnamilaisten lasten kerhoksi, jossa tutustutaan vietnamin kielen oikeinkirjoittamiseen 

ja seurustellaan omanmaalaisten kanssa. Pätevän opettajan ja hyvän opetusmateriaalin 

puute on syynä siihen, ettei vietnamin kielen opetus täytä valtakunnallisen opetussuunnitelman 

tavoitteita. Systemaattinen kielenopetus ja kulttuuriin tutustuminen (esim. kirjallisuus) puuttuu. 

Tuntiopettaja tarvitsee tukea ja neuvoja materiaalin hankinnasta ja opetuksen perusteista. 

Venäjä omana äidinkielenä- opetusta järjestetään Utran, Pataluodon, Noljakan ja Rantakylän kouluissa. 

Rantakylän koulussa opetuksesta huolehtii kieliavustajana työskentelevä, pätevä venäjänkielen opettaja. 

Muut koulut on hoidettu yhden kiertävän tuntiopettajan opettamana. 

Venäjän kielen opetuksen tarve on pysyvä ja jatkuvaa Joensuun kaupungissa. Yhä useampi venäjää 

kotona puhuva lapsi syntyy Suomessa, eikä näin ollen osaa lukea tai kirjoittaa omalla äidinkielellä, mutta 

tarvitsee venäjän kieltä toimiessaan mm. isovanhempiensa ja kotimaassa olevien sukulaistensa kanssa. 

Oppilaillahan on oikeus oman äidinkielen opetukseen jo esiopetuksesta asti. Hyvä oman äidinkielen 

osaaminen tukee myös suomen kielen oppimista ja opiskeluissa menestymistä. Kaikissa virallisissa 

lausunnoissa ja opetussuunnitelmissa kirjoitetaan toimivasta kaksikielisyydestä. Tämän tavoitteen 

saavuttaminen ei onnistu ilman, että venäjän kielen oman äidinkielen opetuksen järjestelyjä tarkastellaan 

tarkemmin. Valtakunnallisesti on laadittu venäjän oman äidinkielen opetuksen opetussuunnitelma. Sen 

toteuttamiseksi venäjää omana äidinkielenä opettavia opettajia tulee myös ohjata tavoitteiden 

saavuttamiseksi. Oppilaiden siirtyessä valmistavasta opetuksesta lähikouluun tai alakoulusta 

yläkouluun on oman äidinkielen opetuksen tavoitteita tarkasteltava kriittisesti: niiden on oltava 

motivoivia ja kielitaitoa oikeasti ylläpitäviä. Olisi tärkeä myös miettiä opetuksen järjestelyjä 

taloudelliselta kannalta, yhteisen tuntiopettajan palkkaaminen koko koulutoimeen tai alakouluihin voisi 

olla taloudellista ja opetuksellisesti kannattavaa. 

20

Somalin- ja thaikielisten lasten määrä lisääntyy kunnassa pikkuhiljaa. Avioliitto-siirtolaisuuden 

lisääntyessä myös puolisoiden lasten muuttaminen Suomeen perheen-yhdistämisen vuoksi on 

lisääntynyt. Tämä näkyy thaikielisten lasten ja nuorten lisääntymisenä pikkuhiljaa koulupuolella. Viime 

vuonna useampi somalinkielinen perhe sai kuntapaikan Joensuusta. Perheiden halukkuus jäädä 

Joensuuhun asumaan riippuu myös siitä, halutaanko lapsille järjestää somalinkielen opetusta ja 

omankielistä tukea. Perheiden taustojen vuoksi moni lapsista tarvitsee alkuvaiheessa paljon tukea mutta 

tukea saatuaan oppii ja menestyy hyvin koulussa. 

Maahanmuuttajaopetuksen muut erityisjärjestelyt koulun tasolla 

Rantakylän koulussa maahanmuuttajaoppilaille valitaan kotiluokka jo valmistavan vaiheen aikana. 

Maahanmuuttajaoppilas integroituu perusopetuksen ikä- tai taitotasoaan vastaavaan ryhmään 

esimerkiksi liikunnan, käsityön tai musiikin tuntien aikana. Lisäksi koko valmistavan opetuksen ryhmä 

tekee vuosittain yhteistyötä tiiviisti viikoittain vähintään yhden perus- tain erityisopetusryhmän kanssa. 

Yhdessä opiskeltavina asioina voi olla esim. käsityö, draama, historia tai jokin aihekokonaisuus. 

Yhteisen työskentelyn kautta syntyy kaveruussuhteita eri luokkien oppilaiden välille. Aikanaan 

siirtyminen valmistavasta opetuksesta perusopetukseen myös helpottuu tämän toiminnan avulla. 

Valmistava opetus kestää yksilöllisesti yleensä yhdestä vuodesta jopa kahteen vuoteen. 

Integraatiotunteja perusopetukseen pyritään lisäämään kielitaidon karttuessa. 

Rantakylän koulussa maahanmuuttajataustaiset oppilaat saavat oman äidinkielen opetusta 

venäjänkielessä sekä somalian kielessä lukuvuonna 2007 - 2008. Venäjänkielessä on kolme 

opetusryhmää, joissa on yhteensä 28 oppilasta. Somalian kieltä opiskelee koulussa kevään 2008 aikana 

seitsemän oppilasta kahdessa eri ryhmässä. Islamin uskonnon opetusta annetaan pääsääntöisesti 

suomen kielellä, koska somalioppilaiden lisäksi ryhmässä on yksi muun kielen edustaja. Vietnamin kieltä 

opiskellaan yhteisön järjestämässä sunnuntaikoulussa. Muiden kielien opetus on kotien vastuulla. 

Omakielistä, tuettua opetusta järjestetään somalian ja venäjän kielellä. Koulussa työskentelee molempien 

kielien kieliavustaja tänä lukuvuonna sekä lisäksi on ollut apuna useita erikielisiä harjoittelijoita. 

Omakielistä tai kaksikielistä opetusta on pyritty järjestämään tarpeen mukaan erityisesti englannin 

kielen, ympäristö- ja luonnontiedon sekä historian opetuksessa. Erityisopetuksen ryhmissä opiskelevat 

maahanmuuttajataustaiset ovat saman opetuksen piirissä. Myös tulkkauspalveluja on helpoimmin 

saatavissa em. kielillä. Vietnaminkielen tulkkeja tarvittaessa on ollut vaikeutena löytää aikuisia, molempia 

kieliä osaavia henkilöitä. Yhteistyötä tulkkien saamiseksi muista kaupungeista on tehty mm. 

sosiaalitoimen kanssa. 

Koulun sekä kaupungin tasolla maahanmuuttajien parissa päivittäin päätyökseen työskentelevien piiri 

on pieni. Molemmat valmistavan opetuksen opettajat sekä suomi toisena kielenä- opettaja ovat usein 

konsultaation antajina eri yhteyksissä oman koulun sekä muiden koulujen eri tilanteissa. Rantakylän 

koulun valmistavan opetuksen opettaja on ollut yhteyshenkilönä koulussa ja usein kunnan erilaisissa 

työryhmäkokoonpanoissa koulun edustajana. Myös koulun sekä kunnan hallintohenkilöstö osallistuu 

opetuksen järjestelyjen kehittämiseen aktiivisesti. Kentän tarpeita on kuunneltu ja asioita pyritty 

parantamaan järjestelmällisesti mahdollisuuksien mukaan. Koulukyyditykset on järjestetty kaikille 

valmistavan opetuksen oppilaille tarvittaessa sekä myös valmistavan opetusvaiheen jälkeen tarvittaessa, 

jos oppilas on siirtynyt muuhun kuin lähikouluun ja tarvinnut erityistä tukea vielä opiskelussaan 

kielitaitonsa takia. 

Koulussa kokoontuu viikoittain oppilashuoltoryhmä, joka koostuu rehtorista, laaja-alaisesta 

erityisopettajasta, kuraattorista, terveydenhoitajasta sekä kulloinkin kuultavasta luokan- tai 

erityisopettajasta. Maahanmuuttaja-asioita on käsitelty oppilashuoltoryhmässä säännöllisesti syksyisin ja 

21

keväisin sekä lisäksi aina tarpeen tullen. Myös terveydenhuollon erityiskysymykset ovat vaatineet aika 

ajoin paljon aikaa koulun terveydenhoitajalta ja kiinteää yhteistyötä opettajien ja perheiden kanssa. 

Yhteistyö kunnan muiden viranomaisten ja muiden yhteistyötahojen kanssa 

Joensuussa on toiminut erilaisten EU-hankkeiden ja muiden projektien puitteissa erilaisia 

maahanmuuttajien toimintakeskuksia ja vastaanottopalveluja. Esimerkiksi kansainvälinen 

toimintakeskus Aurora, monikulttuurinen toimintakeskus Vatakka ja yliopiston KOODI-projekti ovat 

olleet tärkeinä yhteistyökumppaneina maahanmuuttajien vastaanotossa, työllistämisessä, kotouttamisen 

tukemisessa ja erilaisissa monikulttuurisuusaiheissa. 

KOODI- projektin puitteissa mm. kulttuurisesti monimuotoistuva Joensuu, maahanmuuttajaohjelma 

vuosille 2007 - 2008 (www.joensuu.fi/strategiat), maahanmuuttaja ja kela-ohjevihkonen, tulkin 

käyttöopas. Lisäksi projektin puitteissa annettiin eri tahoille koulutusta maahanmuuttaja-asioissa. Lisäksi 

projekti toimi maahanmuuttajien alkuvaiheen ammatillisena ohjauspisteenä. 

(www.joensuu.fi/maahanmuuttajat) 

Järjestävinä tahoina näissä eri projekteissa ovat olleet mm. Joensuun yliopisto, 

täydennyskoulutuskeskus, Mannerheimin lastensuojeluliitto, Suomen Punainen Risti ja Joensuun 

kaupunki. Näiden hankkeiden ja projektien aikana on saatu useita yhteistyökuvioita toimiviksi, mutta 

hankkeen rajallinen kesto on rajoittanut toimintaa. Toimintakeskus Vatakka (www.redcross.fi/vatakka. 

katso tarkempi osoite yhteistyökumppaneiden kohdalta) toimii Joensuussa edelleen ja mahdollinen 

yhteistyökumppani esim. perheiden kotouttamissuunnitelmia laadittaessa. 

Maahanmuuttajakouluttajien resurssirengas on toiminut kunnassa vuodesta 1999. Resurssirengas 

järjestää koulutuksia ja alueellisia yhteistyöpalavereja. Resurssirenkaan toiminnassa toteutuu koko 

kouluasteen kaari alakoulun valmistavasta ammatilliseen opetukseen. 

Kunnan sosiaali-, nuoriso- ja terveystoimen kanssa on tehty yhteistyötä tiiviisti tarvittaessa. Yhteistyötä 

jengityön kanssa on tehty erityisesti yläkoulujen puolella. Yhteistyö on ollut yleensä yksittäisen oppilaan 

ja perheen kohtaamista ja opastamista koskevaa tekemistä. Nuorisotoimen kanssa on tehty yhteistyötä 

mm. nuorisotalotoiminnan, kerhotoiminnan ja kesätöiden opastuksen hankkimiseksi. Myös 

tulkkausasioissa on tehty palaverien osalta myös taloudellista yhteistyötä mm. sosiaalitoimen kanssa. 

Lasten- ja nuorisopsykiatrisen poliklinikan yhteistyötä on ollut tarvittaessa. Työvoimatoimiston, 

ammattikorkeakoulun ja yliopiston kanssa on tehty paljon yhteistyötä maahanmuuttajataustaisten 

opettajien ja myös muiden ammattiryhmien kouluharjoitteluissa. Näiden yhteistyötahojen kautta on 

kouluun saatu useita eri kansallisuuksien harjoittelijoita. 

Urheiluseurojen ja eri järjestöjen kanssa on tehty yhteistyötä kotouttamisen tukemiseksi 

harrastusaktiviteeteilla. Monikulttuurisissa vanhempainilloissa on esimerkiksi ollut vierailijoita 

urheiluseuroista, esittelemässä alueen harrastusmahdollisuuksia maahanmuuttajavanhemmille. 

Kulttuuritoimen, läänin taidetoimikunnan ja esittävien taiteen eri yhdistyksien kanssa on myös tehty 

tiivistä yhteistyötä. Läänintaiteilijoiden avustuksella on mm. kouluun saatu useita eri 

yhteistyökumppaneita kulttuurin alalta ja myös yhteisiä hankkeita on tehty ja tekeillä, mm. Taide meille 

ja Heti- hanke sekä monikulttuurinen, poikkitaiteellinen hanke. 

MITEN TOIMINTAA KEHITETÄÄN? 

Maahanmuuttajaopetuksen koordinaattorin nimeäminen on ensimmäinen askel kunnallisessa 

kehittämistyössä. Alueellinen yhteistyöverkosto maahanmuuttajien opetuksessa mukana olevista 

22

opettajista ja avustajista tulisi perustaa mahdollisimman pian. Säännölliset tapaamiset ja koulutukset tälle 

ryhmälle sekä heidän mukanaan tiedon ja asiantuntemuksen siirtyminen eri kouluille olisi välttämätöntä. 

Valmistavan opetuksen ryhmien määrän pitäminen nykyisessä (3 ryhmää) tai tarvittaessa lisääminen, 

olisi tulevaisuudessa tärkeää. Valmistavan opetuksen aikana olisi tärkeää huolehtia integraation 

varhaisesta aloittamisesta ja sen mahdollistamisesta pienien luokkakokojen puitteissa. Suuriin 

oppilasryhmiin integroiminen on vaikeaa erityisesti silloin, jos valmistavan vaiheen oppilaita on paljon 

samalla ikätasolla. Yhteistyötä päiväkotihenkilöstön ja varhaiskasvatusikäisten 

maahanmuuttajataustaistenlasten vanhempien kanssa tulisi myös lisätä. Omakielisten vanhempainiltojen 

järjestämistä säännöllisesti esim. pohjoisen alueen yhteisinä tilaisuuksina tulisi keittää. Omakielisen 

vanhempainoppaan ja muun materiaalin tuottaminen olisi tarpeellista. Tiedon lisääminen hyödyttäisi 

henkilöstöä ja erityisesti maahanmuuttajataustaista lasta sopeutumis- ja kielenoppimisprosessin 

ensiaskeleilla merkittävästi. Vanhempien perehdyttäminen suomalaiseen koulupolkuun tulisi myös 

tapahtua jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jolloin lapsi ei joutuisi läpikäymään turhia 

koulunvaihtoja perusopetusryhmässä aloittamisen ja myöhemmin pakolliseksi osoittautuvan 

valmistavaan opetukseen siirtymisen takia. Ne vanhemmat, jotka ovat saaneet kokemusta ja riittävää 

tietoa valmistavasta opetuksesta ja maahanmuuttajalasten opetusmahdollisuuksista esim. omassa 

äidinkielessä, ovat lähes poikkeuksetta olleet tyytyväisiä erityisiin opetusjärjestelyihin. 

Valmistavan opetuksen jälkeisen opetuksen, erityisesti nivelvaiheen tukeminen olisi ensiarvoista. 

Valmistavan opettajan, kieliavustajan tai muun opetushenkilöstön antama perehdytys ja tuki 

siirtymävaiheessa tulisi taata automaattisesti. Opettajien tukeminen työssään, riittävä konsultointi ja 

koulutustarjonta erityisesti suomi toisena kielenä opetuksesta koetaan puutteellisena. Yhden S2- 

opettajan työtaakka on myös yhä laajenevan kunnan alueella (kuntaliitokset ja kasvava koulumäärä) 

entistä mahdottomampi. Tulevaisuuden ratkaisuna on joko useampien kiertävien opettajien 

palkkaaminen tai koulujen omien opettajien kouluttaminen ja käyttäminen S2-opetustehtävissä. Myös 

kiertävän opettajan ohjaaminen ja kuuleminen esim. ohjausryhmän ja erilaisten kokouskäytänteiden 

(maahanmuuttajien opetustyössä toimiva henkilöstö) kautta olisi erittäin tarpeellista. Ohjausryhmä ja 

säännölliset tapaamiset olisivat hyödyllisiä koko kunnan maahanmuuttajaopetuksen parissa 

työskentelevälle henkilöstölle. 

Rantakylän koulussa on kokoonnuttu monikulttuurisuustaitojen kehittämishankkeen aikana 

säännöllisesti viikoittain puolen tunnin mittaisiin välituntipalavereihin. Palavereissa on ollut läsnä 

säännöllisesti maahanmuuttajia opettava henkilöstö (kiertävä S2-opettaja, valmistavan ryhmän opettajat, 

kieliavustajat ), koulun rehtori sekä vaihtuvia muita henkilöstön jäseniä tarpeen mukaan. Palavereissa on 

konsultoitu opettajia mm. oppimissuunnitelmien laatimisesta, maahanmuuttajaopetuksen 

erityiskysymyksistä, arvioinnista yms. Palaverit on koettu tärkeäksi kehittämismuodoksi sekä ryhmän 

sisällä että koulun muun henkilökunnan keskuudessa. Palavereilla voi olla monta tehtävää, esim. 

seuraavat keskeiset asiat: 

oppilaiden oppimissuunnitelmien laatiminen ja opetukselliset käytännön ratkaisut koulun sisällä. 

oppilaiden kielitaitotasot ja suomi toisena kielenä oppimäärän toteutus koulussa. 

oman äidinkielen opetus ja kaksikielinen opetus koulussa ja kunnassa 

koko koulun informointi maahanmuuttajaopetuksesta/monikulttuurisuuskasvatuksesta 

opettajien ja muun henkilöstön koulutustarpeen kartoittaminen 

valmistavan vaiheen jälkeinen opetus ja muut nivelvaiheet, oppilaan tukeminen siirtymässä sekä 

maahanmuuttajavanhempien kohtaamiset ja vanhempien toimintaan mukaan saaminen. 

Oman äidinkielen opetuksen suunnittelu ja toteutus on myös kehittämisessä tärkeällä sijalla. 

Opetussuunnitelmatyö ja erityisesti käytännön opetusjärjestelyt eri kouluissa poikkeavat alueella suuresti 

23

toisistaan. Venäjän kielen opetuksessa on useita henkilöitä eri kouluissa, somalian kielessä ei pätevää 

opettajaa ole alueella saatavissa. Lähikoulujen yhteistyö esim. venäjän kotikielen opetuksessa ja tuntijaon 

suunnitteleminen eri koulujen kesken olisi tärkeää tulevaisuudessa. Myös yhteinen 

opetussuunnitelmatyö, tavoitteiden ja arvioinnin kriteerien tarkastelu erityisesti alakoulun ja yläkoulun 

päättyessä on haaste, johon tulisi löytää yhteisiä periaatteita. Oman äidinkielen opetusryhmien valtava 

heterogeenisyys: samassa ryhmässä voi olla juuri Suomeen muuttanut, sujuvasti äidinkieltään puhuva, 

kirjoittava ja ymmärtävä lapsi tai nuori ja toisaalta Suomessa syntynyt, kieltään heikosti lukeva, 

ymmärtävä ja puhuva, omaa kulttuuriaan heikosti tunteva lapsi tai nuori. Myöskään opetuksen 

tavoitteet, sisällöt ja etenkään arviointi ei voi näillä oppilailla olla yhtenevät. 

Samanaikaisesti maahanmuuttajaoppilaan lähikouluissa opettavat opettajat, joille monille 

maahanmuuttajaoppilas on aivan uusi kokemus. Suomi toisena kielenä -oppimääre ja siihen liittyvät 

tavoitteet ja opetusmenetelmät ovat suurimmalle osalle opettajia tuntemattomia asioita. Heikon 

suomen kielen taidon omaavan oppilaan opettaminen ja arvioiminen näyttääkin aiheuttavan useasti 

monenlaisia ongelmia. Opettajien koulutustarve ja tiedon saaminen suomi toisena kielenä- opetuksesta 

ja muusta maahanmuuttajien opetuksen erityistarpeista on oltava yhetnä toiminnan kehittämisen 

peruslähtökohtana. 

Alueellinen yhteistyö lähikuntien esim. Kontiolahden ja Kuopion kanssa toisi opetukseen lisää 

ymmärrystä, tietoa ja taitoa. Kontiolahdessa on pitkä kokemus pakolaistaustaisista maahanmuuttajista ja 

erityisesti somalian kielen ja kulttuurin tuntemusta. Joensuun alueella on tehty pitkällistä työtä 

venäjänkielisten maahanmuuttajien parissa sekä valmistavan vaiheen opetuksen aikaisessa integroinnissa 

perusopetukseen. Kuopiossa on puolestaan pitkällinen kokemus mm. eri kieliryhmien omakielisistä 

opetusryhmistä. 

Yhteistyötä muiden viranomaisten, järjestöjen, yliopiston ja alan muiden toimijoiden kanssa tulisi 

monipuolistaa. KOODI-hankkeen loputtua alueella ei ole vastaavaa alkuvaiheen ohjauspistettä 

maahanmuuttajille. Tällaisen toiminnan mahdollistaminen hyödyttäisi sekä maahanmuuttajia että 

valtaväestöä. 

5. ERI KIELI- JA KULTTUURITAUSTAISEN OPPILAAN JA VANHEMPIEN 

VASTAANOTTO KOULUSSA 

Vastaanotto ja perehdytyksen alkuvaihe 

Vastaanoton ensimmäisessä vaiheessa oppilaat ja vanhemmat saapuvat koululle ja täyttävät 

ilmoittautumislomakkeen, tarvittaessa tulkin välityksellä. Lomake lähetetään virastolle, jossa tehdään 

päätös oppilaaksiottamisesta. Kielitaidoton oppilas ohjataan valmistavan opetuksen kouluun joko alatai 

yläkouluun. Vanhempien perehdytys suomalaiseen koulujärjestelmään aloitetaan mahdollisimman 

pian yksilöllisesti. Mitä kaukaisemmasta kulttuurista perhe saapuu, tai mitä vieraampi koulujärjestelmä 

yleensäkin perheelle on, sitä tarkemmin perehdytys suunnitellaan. Perehdytystä voi antaa koulun rehtori, 

valmistavan luokan opettaja, kotikielen opettaja tai kieliavustaja. Rantakylän 

koulussa käytetään myös vertaisvanhempia perehdyttämisen apuna. 

Kouluun saapumisen jälkeen oppilaan aiempi koulutausta selvitetään sekä suunnitellaan sen mukaisesti 

oppilaan lukujärjestys. Oppilaan ja perheen ohjauksessa, koulujärjestelyissä sekä yksilöllisen 

oppimissuunnitelman laatimisessa tulee huomioida ainakin seuraavat asiat: 

24

Taustatiedot: 

perhetilanne (perhekokoonpano uudessa maassa) 

mistä ja miten tullut Suomeen 

muuttojen määrä Suomessa ja muualla 

maahanmuuttoikä 

aikaisempi koulutausta ja oppimiskokemukset 

kognitiiviset tiedot ja taidot 

Psyykkinen tilanne: 

maahanmuuttajien kokemukset omasta kotimaastaan (traumat) 

syy maastamuuttoon 

perheen tilanne, onko esim. lähisukulaisia tai suomenkielisiä ystäviä Suomessa 

maahanmuuttajien työ- ja opiskelukyky (tarvittaessa konsultoidaan asiantuntijoita) 

tilanne kotimaassa 

tilanne Suomessa 

koti-ikävä 

Sopeutumisprosessin vaihe: 

maahanmuuttajan sopeutuminen uuteen maahan ja kulttuuriin 

Tulevaisuus: 

tulevaisuuden suunnitelmat 

oleskeluaika 

aikooko jäädä Suomeen (suunnitelmat esimerkiksi työnteosta tai opiskelusta Suomessa) 

Oppilaan oppimissuunnitelman tekeminen aloitetaan valmistavan opetuksen aikana. Vanhempien 

tapaamisia järjestetään koulukohtaisesti kunnan tasolla hyvinkin vaihtelevasti. Oppimissuunnitelmien 

niveltämisvaiheessa ja alkuvaiheessa tapaamisia on oltava enemmän. Muutoinkin vanhempien 

tapaamisia tulee olla tarvittaessa yleisopetuksen oppilaisiin verrattaessa selkeästi sitä enemmän, mitä 

vieraammasta koulukulttuurista on kyse. 

Oppilaalle valitaan usein jo valmistavan opetuksen aikana Rantakylän koulussa kotiluokalta 

”koulukummi”. Koulukummi voi käydä tunneilla valmistavan opetuksen ryhmässä ja auttaa 

maahanmuuttajaoppilasta kotiluokan tunneilla. Oppilaan perehdyttämisestä suomalaiseen 

koulukulttuuriin ja yhteiskuntaan vastaa valmistavan luokan opettaja opetussuunnitelman mukaisesti. 

Yhteistyössä on usein mukana eri luokkien opettajia. Kieliavustajan tai tulkin tukea käytetään tarpeen 

mukaan. 

Omakielistä materiaalia on saatavilla jonkin verran. Netin ohjelmien (www.mopedkoulu.fi) sekä 

hankkeissa käännettyjä tiedotteita käytetään tarvittaessa. Osalla kouluista ei ole tietoa näistä valmiista 

materiaaleista. Kieliavustajat kääntävät erillisiä tiedotteita tarpeen mukaan. 

Kaikkien maahanmuuttaja- tai maahanmuuttajataustaisten perheiden kohtaamista tulisi miettiä. 

Esimerkiksi ne maahanmuuttajaoppilaat ja perheet, jotka ovat asuneet Suomessa jo pidempään 

koulunaloittamisvaiheessa, eivätkä tarvitse valmistavaa opetusta, mutta voivat silti tarvita silti 

perehdytystä maahanmuuttajaperheiden tukemisesta. Tällaisille perheille tulee erityisesti tarvota ja kertoa 

S2-opetuksen sekä oman kotikielen opetuksesta. 

Harrastustoimintaan ohjaaminen 

25

Maahanmuuttajaperheiden ohjaamisessa tulee huomioida myös muut kuin koulujärjestelyt. 

Harrastuksiin ja yhteiskunnan moniin palveluihin ohjaaminen tapahtuu usein koulun kautta. Rantakylän 

koulussa on järjestetty mm. maahanmuuttajavanhempien vanhempainiltoja, joissa eri järjestöt ja 

urheiluseurat ovat esitelleet toimintaansa. Rantakylän seurakunnan nuoriso- ja lapsityöntekijät ovat 

käyneet kertomassa seurakunnan järjestämistä harrastustoiminnoista lapsille joka vuosi. 

Pataluodon yläkoulussa on järjestetty säännöllisesti harrastusmessuja, joissa eri järjestöt ja seurat ovat 

esitelleet toimintaansa erityisesti alueen lapsille ja nuorille. 

Monikulttuurinen teatteriyhdistys RanKids ry on myös huolehtinut vuodesta 2000 alkaen erityisesti 

Rantakylän koulun perheiden harrastustoimintaan ohjaamisesta. Toiminnassa on ollut vuosien aikana 

aktiivisesti mukana satoja maahanmuuttajalapsia ja tuhansia suomalaislapsia. Toiminnasta saa lisätietoja 

mm. Rantakylän koulun nettisivuilta tai Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun EFFC:n sivuilta. 

Venäläinen perheteatteri on toiminut Joensuun alueella kymmenen vuoden ajan. Toiminnassa on 

mukana venäläisiä perheitä ja toiminnan ajatuksena on ollut etnisen yhteisön ja omakielisen 

taidetoiminnan mahdollistaminen. Yhteistyökuvioita suomalaisten taiteilijoiden kanssa on viritelty mm. 

RanKidsin, tämän hankkeen sekä läänin taidetoimikunnan hankkeen kautta. 

Mahdolliset ongelmat ja niiden varhainen tunnistaminen 

Valmistavan vaiheen aikana tulee kartoittaa oppilaan akateemiset perustaidot, erityisesti luku- ja 

kirjoitustaito sekä matematiikan osaaminen. Lisäksi tulee selvittää oppilaan hienomotoriset valmiudet ja 

taidot (saksien käyttö, kynäote, kynäjälki, värittäminen) sekä kuvalukutaito. 

Sopeutumisprosessi on pitkä kestoinen ja sopeutumisen eri vaiheissa olevat oppilaat ovat hankalasti 

arvioitavia. Liian nopeita päätöksiä ei tule tehdä, vaan tulee huomioida lapsen tai nuoren 

kokonaisvaltainen elämäntilanne. Toisaalta päätöksen tekemistä esim. oppimisvaikeuksien testaamisessa 

ei tule pitkittää turhaan. 

Ongelmien arviointi tulee tehdä mahdollisuuksien mukaisesti ensin omakielen osaamisen ja 

mahdollisten oppimisvaikeuksien selvittämisellä. 

Eri maiden koulukäytänteet ja erot koulukulttuureissa voivat hankaloittaa arviointia sekä 

erityisjärjestelyjen ja tukitoimien antamista. 


Maahanmuuttajalasten, -nuorten ja vanhempien perehdyttämisessä ja kotouttamisessa tulisi hyödyntää 

jo olemassa olevia resursseja. Yläkoulussa luonnollisia yhteistyökumppaneita olisivat tukioppilaat ja 

heitä ohjaavat opettajat. Alakoulussa voisi hyödyntää esimerkiksi vanhempainyhteistyötoimikuntia sekä 

oppilaskuntien hallituksen oppilaita. 

Omakieliset vanhempainillat tulkkipalveluineen tulisi saada kunnan tasolla säännöllisesti toimiviksi. 

Myös koulun omilla vanhempainilloilla on oma tärkeä tehtävänsä. Rantakylän koulussa on hankkeen 

aikana aloitettu maahanmuuttajataustaisten vanhempien osallistaminen 

vanhempainyhteistyötoimikuntaan (KYT:iin). Maahanmuuttajataustaiset vanhemmat ovat kokeneet 

yhteistyön antoisana ja kokeneet saaneensa hyvää vertaistukea. Toimintaan mukaan saattaminen vaatii 

kuitenkin ohjaavan opettajan tai muun koulun henkilöstön tukea, jotta vanhemmat rohkaistuvat 

menemään mukaan toimintaan. Tarvittaessa tulee myös järjestää tulkkausta. Myös suomalaisvanhemmat 

ovat kokeneet yhteistoiminnan myönteisenä ja ovat valmiita panostamaan yhteistyön kehittämiseen. 

26

Vanhempaintapaamisten kehittämistä tarvitaan erityisesti yläkoulussa. Luokanvalvoja tapaa vain 

7.luokan vanhemmat, joten 8. tai 9.luokalla maahan muuttaneet oppilaat ja heidän vanhempansa 

saattavat jäädä ilman luokanvalvojan tai eri opettajien tapaamista. Koulujärjestelmään liittyviä 

omakielisiä tiedotteita käsikirjamuotoisena olisi tavoitteena tehdä alueellisena tulevaisuudessa. Tämän 

monikulttuurisen kehittämistoiminnan kautta on tehty oppimissuunnitelman muokkaaminen sekä 

kääntäminen venäjänkielelle. Muiden kielien käännökset ja perehdytysopas on tulevaisuuden 

kehittämiskohteena. 

6. SUVAITSEVAISUUDEN JA HYVIEN ETNISTEN SUHTEIDEN KEHITTÄMINEN, 

ERI KIELTEN JA KULTTUURIEN TUNTEMUKSEN LISÄÄMINEN JA 

KULTTUURIVÄHEMMISTÖJEN JA VALTAKULTTUURIN YHTEYKSIEN 

EDISTÄMINEN 

Suvaitsevaisuuskasvatuksen perusteet opetussuunnitelman mukaisesti 

Perusopetuksella on sekä kasvatus- että opetustehtävä. Se tarjoaa yksilölle mahdollisuuden hankkia 

yleissivistystä ja suorittaa oppivelvollisuus. Perusopetus on myös yhteiskunnalle väline kehittää 

sivistyksellistä pääomaa ja lisätä yhteisöllisyyttä ja tasa-arvoa. Opetuksen tavoitteena on siirtää 

kulttuuriperintöä sukupolvelta toiselle, kartuttaa tarvittavaa tietoa ja osaamista sekä lisätä tietoisuutta 

yhteiskunnan perustana olevista arvoista ja toimintatavoista. Sen tehtävänä on myös kehittää kykyä 

arvioida kriittisesti, luoda uutta kulttuuriperintöä sekä uudistaa ajattelu- ja toimintatapoja. 

Opetus voi olla ainejakoista tai eheytettyä. Opetuksen eheyttämisen tavoitteena on ohjata 

tarkastelemaan ilmiöitä eri tiedonalojen näkökulmista rakentaen kokonaisuuksia ja korostaen yleisiä 

kasvatuksellisia ja koulutuksellisia päämääriä. Aihekokonaisuuden ovat sellaisia kasvatus- ja opetustyön 

keskeisiä painoalueita, joiden tavoitteet ja sisällöt sisältyvät useisiin oppiaineisiin. Ne ovat kasvatusta ja 

opetusta eheyttäviä teemoja. Niiden kautta vastataan myös ajan koulutushaasteisiin. Joensuun pohjoisen 

alueen koulujen yhteisenä opetussuunnitelman aihekokonaisuuksien painopisteenä on Ihmisenä 

kasvaminen. Koulualueellamme on perheiden lisääntyvää kulttuurista, kielellistä ja sosiaalista 

erilaisuutta. Keskeisenä haasteena ovat fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen kasvun tukeminen sekä 

opiskelutaitojen ja itsensä kehittäminen. Alueellisesti aihekokonaisuuden toteuttamista tukevat yhteisesti 

sovitut toimintaperiaatteet, joita tarkennetaan vuosisuunnitelmassa. Alueemme ja koulumme 

omaleimaisuuden myötä pyrimme toimimaan yhä suvaitsevaisemman ilmapiirin syntymiseksi. 

Arvostamme monikulttuurisuutta, kaksikielisyyttä ja perheiden oikeutta oman kulttuurinsa arvojen 

noudattamiseen. Näin myös Kulttuuri-identiteetti ja kansainvälisyys -aihekokonaisuus on luonteva osa 

koulumme arkipäivän käytänteiden toteutumista. Pyrimme suvaitsevaan ja toimivaan yhteiseloon eri 

kulttuurien sekä erilaisten ihmisten kesken. Haluamme pyrkiä turvallisen koulun kehittämiseen sekä 

tukemaan jatkuvaa oppimista ja oppimisen ilon löytämistä huomioiden yksilöllisesti oppilaiden erilaiset 

lähtökohdat. 

Opetuksessa toimintamme rakentuu humanistiseen ihmiskäsitykseen. Jokainen ihminen on 

ainutkertainen ja jokaisella ihmisellä on samanlainen ihmisarvo ja oikeus itsensä kehittämiseen 

turvallisessa ja kannustavassa ympäristössä. Opetuksen tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua 

ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen sekä antaa heille elämässä tarpeellisia 

tietoja ja taitoja. Opetuksen tavoitteena on turvata riittävä yhdenvertaisuus koulutuksessa. Opetuksen 

tavoitteena on parantaa lasten oppimisedellytyksiä ja motivoida lasta elinikäiseen oppimiseen. 

Opetuksessa tuetaan oppilaan oman kulttuuri-identiteetin kehittymistä ja huomioidaan suomalaisen 

27

kulttuurin monimuotoisuus. Oppilaan ja hänen huoltajiensa tietämystä oman kieli- ja kulttuurialueensa 

luonnosta, elämäntavoista, kielistä ja kulttuureista hyödynnetään opetuksessa. 

Jokaisella yhteisömme jäsenellä on sekä oikeuksia että velvollisuuksia. Arvostamme 

oikeudenmukaisuutta, rehellisyyttä, hyviä käytöstapoja ja toisten ihmisten huomioonottamista. 

Perusopetuksen oppimiskäsityksen mukaan oppiminen tapahtuu tavoitteellisena opiskeluna opettajan 

ohjauksessa sekä vuorovaikutuksessa opettajan ja vertaisryhmän kanssa. Oppiminen on aktiivinen ja 

ongelmanratkaisua sisältävä prosessi, jossa korostuu oppimaan oppiminen. 

Oppimiskäsitykseen liittyy kolme tärkeää elementtiä; oppija, opettaja ja oppimisympäristö, jotka ovat 

tiiviissä vuorovaikutuksessa toisiinsa. Käytämme opetuksessamme hyödyksi tietoa yhteistoiminnallisesta 

oppimisesta, kokonaisoppimisesta, avoimesta ongelmanratkaisusta sekä kokemuksellisesta oppimisesta. 

Erityistä huomiota kiinnitetään oppilaan oppimismotivaatioon ja myönteisen minäkuvan, 

itseohjautuvuuden ja luovuuden sekä oman toiminnan suunnittelun ja arvioinnin taitojen kehittymiseen 

kokonaisvaltaisen opetuksen avulla. 

Koulun toiminnan taustalla ovat arvoperusta, toiminta-ajatus sekä kasvatuksen ja opetuksen tavoitteet. 

Toimintakulttuurilla tarkoitetaan näiden asioiden käytännön toteutusta päivittäisessä koulutyössä. 

Tavoitteena on rakentaa käytännöt tukemaan opetustyölle asetettujen tavoitteiden saavuttamista. 

Toimintakulttuuriin kuuluvat kaikki koulun viralliset ja epäviralliset säännöt, toiminta- ja 

käyttäytymismallit sekä arvot, periaatteet ja kriteerit, joihin koulutyön laatu perustuu. 

Toimintakulttuuriin kuuluu myös oppituntien ulkopuolinen koulun toiminta kuten juhlat, teemapäivät 

sekä erilaiset tapahtumat. 

Monikulttuurisuus- ja suvaitsevaisuuskasvatuksen periaatteista 

Kansainvälisyys- ja monikulttuurisuuskasvatus on kouluopetuksessa Suomessa noudattanut perinteisesti 

mallia, jossa ensin on tutustuttu omaan kulttuuriin, sitten naapurimaihin, Eurooppaan ja lopulta muihin 

kulttuureihin, mikä olikin sopiva lähentymistapa ennen televisiota, videoita ja tietokoneita. Tällä hetkellä 

haasteita tuo se, että oppijat saavat tietoa muista kulttuureista paljolti median kautta ja muotoilevat 

näkemyksensä sitä kautta. Näitä näkemyksiä on vaikea muuttaa tai korjata sen jälkeen. Tämän vuoksi 

tarvitaan huolellista ja tarkkaa monikulttuurisuuskasvatuksen suunnittelua. Oppijat tarvitsevat "peilejä", 

joiden kautta he voivat ymmärtää myös omaa kulttuuriaan. On tärkeää tiedostaa, että ihmiset eri puolilla 

maailmaa ja eri kulttuureissa ovat samalla tavalla samanlaisia ja erilaisia. On myös tärkeää tiedostaa 

omassa kulttuurissaan ja maassaan olevat vähemmistökulttuurit. Monikulttuurisuuskasvatuksen 

tavoitteissa on mietittävä, keskitytäänkö vain erilaisuuksiin ja konflikteihin vai tuodaanko esille ryhmien 

välinen yhteistyö, vastuu ja rauhanomainen ongelmien ratkaiseminen. 

Esimerkiksi Koponen Heini (2004) ja Nieto (2001) pohtivat tutkimuksissaan monikulttuurisen 

opetuksen ja rasismin vastaisuuden suhteita. Usein kuvitellaan, että monikulttuurinen opetus 

automaattisesti poistaa rasismin, mutta näin ei mm. heidän tutkimuksiensa mukaan ole. Rasismin 

vastaisuus pitäisi siis olla yksi monikulttuurisen opetuksen tärkeä näkökulma. Todellisuudessa, 

monikulttuurinen opetus ilman erityistä antirasistista fokusta voi saada aikaan pahimman laatuisia 

stereotypioita. Myös henkilökunnan on tarkasteltava koulun tapaa toimia ja omia asenteitaan ja sitä, 

miten ne voivat olla sidoksissa huonoon koulumenestykseen. On kiinnitettävä huomio esim. oppilaiden 

ryhmittelyyn, istumajärjestykseen, opetusmenetelmiin ja opetussuunnitelmaan. On keskusteltava 

rasismista ja sosiaaliluokkien välisistä eroista, jotta ymmärretään, että edistyminen ja saavutukset 

perustuvat tuloksiin eivätkä sosiaaliluokkaan tai rotueroihin. 

Monikulttuurisen kasvatuksen eräs keskeinen tavoite on ohjata oppilaita toimimaan yhteisössä, jossa 

valtaväestön lisäksi on muita ryhmiä. Tämä tavoite voidaan liittää laajempaan, kulttuurien väliseen 

28

kompetenssin tavoitteeseen. Ne, joilla on ymmärrystä ja taitoa elää omassa lähiympäristössään 

sopusoinnussa eri kulttuureista ja etnisistä ryhmistä tulevien ihmisten kanssa, kykenevät ehkä paremmin 

myös laajempaan kulttuurien väliseen yhteistyöhön ja ymmärrykseen toisia kansakuntia kohtaan. 

Suvaitsevaisuuskasvatuksen käytänteitä Rantakylän koulussa 

Maakuntaviikko 

Vietimme Maakuntaviikkoa koulullamme 29.1. – 2.2.2007, teemana Rajat ylittävä yhteistyö. Viikon 

aikana saimme kuulla ja nähdä monia mielenkiintoisia esityksiä. Joensuun Venäjän ystävät ry:n 

puheenjohtaja Sanna Iskanius kertoi venäjän kielen opiskelusta, venäjänkielisistä maahanmuuttajista 

sekä rajan tuomista mahdollisuuksista. Vladimir Davydov esitteli MLL:n hanketta ”Kaupunkimme on 

kotimme”. Hankkeen tiimoilta tutustuimme muun muassa kuvamateriaalin Sortavalasta. 

Koulunkäyntiavustajamme Tamara Kokko innosti oppilaitamme ja meitä aikuisiakin oppimaan komin 

kieltä. Yliluutnantti Antti Kähkönen kertoi Pohjois-Karjalan rajavartioston monipuolisesta ja 

mielenkiintoisesta työstä. Koulullamme kävi myös vierailijoita Kontiolahden vastaanottokodista, jotka 

kertoivat ohjaaja Osman Hassanin johdolla kotimaastaan Somaliasta. 

Monikulttuurinen teatteritoiminta 

Teatterikerho RanKidsin toiminnan lähtökohdat 

RanKids on toiminut Rantakylän koulussa vuodesta 2000 alkaen. Toiminnan lähtökohtana oli yhteisen 

toiminnan järjestäminen Rantakylän koulun maahanmuuttaja- sekä suomalaisoppilaille. Koulussa toimii 

Joensuun ainoa, koko kaupungin alueelta esi- ja alakouluikäisiä maahanmuuttajia vastaanottava, 

valmistava luokka eli mamu-luokka. Lisäksi koulussa on eri luokkatasoilla runsaasti vähemmän tai 

pidemmän aikaa Suomessa asuneita maahanmuuttajaoppilaita sekä Pihlajapihan erityiskoulun dysfasiaja 

kuulovammaisten luokkia. Erilaisuus on koulussa arkipäivää, mutta silti suvaitsemattomilta asenteilta 

ei ole aina vältytty. 

Ennen Rankids- toiminnan alkamista maahanmuuttajaoppilaiden eristäytyminen esim. välitunneilla 

omiksi kieli- ja kulttuuriryhmikseen koettiin ongelmallisena. RanKids on halunnut toiminnassaan pyrkiä 

nimenomaan maahanmuuttajataustaisten ja kantaväestön lasten yhteiseen tekemiseen. Monet 

maahanmuuttajille suunnatut projektit on tehty pelkästään maahanmuuttajille, eivätkä näin ollen palvele 

kotoutumista integroitumisen kannalta. RanKidsin kautta on toteutettu luokkakohtaisia 

suvaitsevaisuusprojekteja yleisopetuksen sekä erityisopetuksen luokissa ja koko koulun oppilaiden 

suuresityksiä. Ensimmäiset RanKidsissä aloittaneet oppilaat ovat jo lukio- ja yläkouluikäisiä ja monet 

heistä toimivat tahoillaan erilaisissa taideryhmissä ja –projekteissa ja muutamat ovat edelleen mukana 

RanKidsin toiminnassa apuohjaajina sekä näyttelijöinä. Myös kaupungin muihin kouluihin siirtyneet 

alakouluikäiset ovat useimmiten halunneet jatkaa RanKidsissä, joten oppilaita on tällä hetkellä mukana 

monista kaupungin kouluista. 

Toiminnan perusteet 

Monikulttuurisuus ja suvaitsevaisuuden lisääminen ovat yhä merkittävimpiä vaikuttimia RanKidsin 

toiminnassa. Teatteritaitojen omaksuminen ei ole myöskään koskaan ollut sivuroolissa. Osaavat 

ammattilaiset musiikin, tanssin, teatteri-ilmaisun ja taidekasvatuksen osa-alueilta ovat varmistaneet sen, 

että ryhmäläisistä on kehittynyt taitavia ja osaavia improvisoijia, näyttelijöitä, maalaajia, maskeerajia ja 

laulajia. Teatteri-ilmaisun eri osa-alueita on harjoiteltu määrätietoisesti ja suunnitelmallisesti vuosien 

ajan. Ryhmään on kuitenkin päässyt mukaan aina myös uusia vasta-alkajia. 

Toiminnan vaikutus alueella 

29

RanKidsin toimintavuosien ja projektien aikana koulun ilmapiiri on selvästi muuttunut positiiviseen ja 

suvaitsevampaan suuntaan. Eri luokista ja ikäryhmistä olevat maahanmuuttaja- ja suomalaisoppilaat 

toimivat yhteistyössä entistä enemmän myös koulun ulkopuolella ja ryhmän sisällä yhteishenki on 

vahva. Maahanmuuttajaoppilaat ovat kokeneet sopeutumisen suomalaiseen kouluun ja yhteiskuntaan 

helpottuneen merkittävällä tavalla juuri teatteriprojektien kautta ja he ovat kokeneet saaneensa 

myönteistä palautetta ja itsevarmuutta taideosaamisestaan. Siirtyminen alueen muihin kouluihin 

(oppilaan omaan lähikouluun valmistavan jakson jälkeen) on helpottunut teatteritoiminnan kautta 

saatujen uusien ystävien avulla. Myös suomalaisoppilaat ovat kokeneet rikastuneensa yhteistyöstä yli 

kielirajojen ja oppineensa paljon eri projektien työmuotojen kautta 

RanKids on tuottanut monia suuria kokoillan musikaaleja, monikulttuurisien perheiden teatteriesityksiä, 

näytöksiä ja juhla-ohjelmia tilausteoksina erilaisiin tapahtumiin. Suurimmissa esityksissä kuten Kahden 

kerroksen leluja, Rouva Tirehtööri, voisin Prinsessaa naurattaa, Metsäkylän joulu, Noita Nokinenä tai 

Juusto, Viikset ja kesänkaappaus oli mukana esiintyjiä jopa 100. Pienemmissä tilausimproissa on ollut 

mukana alle kymmenen hengen esiintyjäryhmiä. 

Hankkeen aikainen teatteriprojekti lukuvuotena 2007 - 2008: 

Monikulttuurinen perheteatteriesitys: ”Kujaelämää” 

Itsevarma kalkkuna, Henri Heltta muuttaa Suomeen. Kissojen ja koirien jengi vieroksuu outoa 

tulokasta, vaikka tämä osaakin muutaman sanan suomea ja paluumuuttaja King Charles puolustaa 

ystäväänsä. Kalkkunalle keksitään monenlaisia testejä: kalojen varastamista, luiden etsintää ja jopa 

saunomista. Kalkkuna menestyy testeissä hyvin, kunnes salaperäinen sairaus, ”linturutto” iskee koiriin ja 

kissoihin. Kalkkunan uskotaan uutena tulokkaana olevan tartuttaja. Mutta onko kissojen ja koirien 

sairastelu kalkkunan syytä ja saako hän ikinä koppavista kissoista ja kujeilevista koirista ystäviä? 

Monikulttuurinen perheteatteriesitys kuvaa lapsen maailmaan soveltuvasti akkulturaatioprosessia ja 

kulttuurien yhteentörmäyksiä. Esiintyjähahmot ovat eläinmaailmasta sekä erilaisista kujalla liikkuvista 

ihmisistä. 

30

Matroskin muuttaa Suomeen elokuvan työstäminen Joensuussa 

Matroskin muuttaa Suomeen- elokuva on lapsille ja koko perheelle suunnattu lyhytelokuva, joka kertoo 

Venäjältä muuttavan 9-vuotiaan Elenan kotoutumisesta Suomeen. 

Elokuva tilattiin erityisesti koulutus- opetuskäyttöön esi- ja alakouluikäisille lapsille ja se on todettu 

maakunnallisesti ja valtakunnallisesti merkittäväksi hankkeeksi. Elokuvaa on tarkoituksena käyttää 

koulukäytön lisäksi erilaisten järjestöjen, julkisen sektorin ja yritystoiminnan palveluksessa. . 

Lyhytelokuva palvelee koulujen, järjestöjen ja eri tahojen suvaitsevaisuuskasvatus- ja perhetyötä sekä 

erilaisten yhteistyöprojektien, harrastusryhmien, yritysten ja kaupunkien kulttuuritoimia esimerkiksi 

vierailujen ja koulutuksien yhteydessä. 

Elokuvan avulla pyritään: 

1) saamaan kantaväestön lapset ja aikuiset tietoisiksi maahanmuuttajalasta uudessa maassa kohtaavista 

haasteellisista asioista, 

2) herättämään samaistumisen tunteita yhteisten asioiden ja kokemusten kautta, 

3) lisäämään suvaitsevaisuutta erilaisuutta kohtaan, 

4) helpottamaan maahanmuuttajaperheiden kotoutumista, 

5) antamaan työväline rasisminvastaiseen ja monikulttuuriseen kasvatustyöhön ja 

6) edistämään suomalaisen kantaväestön ja venäjänkielisen kulttuurivähemmistön yhteyksien syntymistä. 

Lyhytelokuvan asiasisällöt suunnitteli vuonna 2002 toimintansa aloittanut asiantuntijatyöryhmä, joka 

koostui koulu-, monikulttuurisuus- ja elokuva-alan asiantuntijoista. Asiantuntijatyöryhmä päätyi 

samaistumistunteiden herättämisen takia fiktiiviseen lastenelokuvaan ja valitsi käsikirjoituksen 

toteuttajiksi vankan lastenteatterikokemuksen omaavat Maria Pikkaraisen ja Virpi Kurosen. Elokuvan 

lavastus on pohjois-karjalalaista ammattilaistyötä ja myös musiikki on tilaustyönä elokuvaan 

suunniteltua ja toteutettua. Musiikin sävellyksistä ovat vastanneet Sibelius-Akatemiassa opiskeleva 

pianisti Kati Sannelvuo, muusikko Hanna-Leena Hakulinen sekä joensuulainen opettaja ja muusikko 

Marko Sillanpää. Musiikit on äänitetty Kimmo Perkkiön TSG-Studiossa. Mukana musiikin 

suunnittelussa ja toteutuksessa on ollut useita kymmeniä henkilöitä. 

Elokuvan näyttelijöitä oli parisenkymmentä. Heidän lisäkseen avustajina käytettiin Rantakylän koulun 

satoja oppilaita, Pataluodon koulun n. 40 tanssikurssilaista sekä useita kymmeniä pesäpalloseura JoMan 

pelaajia ja valmentajia. 

31

Elokuvan avulla pyritään tekemään kotoutuminen helpommaksi ja tutummaksi asiaksi sekä 

kantaväestölle että maahanmuuttajille sekä lisäämään suvaitsevaisuutta. Hankkeessa käytetään 

ensisijaisina yhteistyötahoina paikallisia ammattilaisia ja alan toimijoita. 

Yhteistyökumppanit 

Matroskin-elokuvan on tuottanut monikulttuurinen teatteriyhdistys RanKids ry. Tuotannon 

pääyhteistyökumppaneina ovat East Finland Film Commission (EFFC), Opetusministeriö, Tokmanni 

Oy, Suomen Kulttuurirahaston Pohjois-Karjalan rahasto sekä Joensuun kaupungin koulutoimi. Myös 

taiteen keskustoimikunta/Pohjois-Karjalan taidetoimikunta on mukana hankkeen tukemisessa. 

Opetuselokuvan sisältö 

Opetuselokuva sisältää fiktiivisen lastenelokuvan lisäksi myös erillisraidat, joissa mm. esitellään 

yhteistyökumppaneita, haastatellaan elokuvassa näytteleviä lapsia ja toisessa pääosassa olevaa 

maahanmuuttaja-mummoa esittävää Irja Haapasta. Irja kertoo todellisista elämänkokemuksistaan 

inkerinsuomalaisena rajan molemmilla puolilla. Lisäksi elokuvaan on suunnitteilla opettajille ja 

kouluttajille lisämateriaalivihkonen, joka pitää sisällään mm. keskustelukysymyksien malleja, faktatietoa 

aiheesta sekä draamatuokioiden malleja aiheeseen liittyen. 

Elokuvan juonen tiivistelmä 

Elokuva kertoo Venäjältä muuttavan 9-vuotiaan Elenan kotoutumisesta Suomeen. Elenan Suomeen 

muuttavaan perheeseen kuuluu äiti, 7-vuotias veli, Nikolai ja 14-vuotias sisko, Natasha sekä 

inkerinsuomalainen isänäiti. Mummo huolehtii lapsista äidin käydessä Venäjällä töissä ja Suomessa 

kursseilla. Mummolta lapset ovat oppineet suomea ja lisäksi lapset ovat opiskelleet Petroskoin 

suomalaisessa koulussa suomen kielen alkeita. Perheen isä on kuollut useita vuosia sitten. Venäjältä 

muuttaa perheen mukana myös kissa Matroskin. 

Petroskoin koulussa Elenalla on ollut paljon ystäviä. Suomessa Elenan uusien luokkakavereiden 

vastaanotto on epäluuloista, jopa vihamielistä. Yrityksistä huolimatta Elena ei saa ystäviä, vaan häntä 

syrjitään ja kiusataan. Elena tajuaa, että pelkästään ulkoisesti paremmat olot eivät vielä takaa 

onnellisuutta uudessa maassa. Nikolain ja Natashan sopeutuminen Suomeen tapahtuu paljon 

nopeammin urheiluharrastusten kautta. Ystävien puuttuessa kissa Matroskinin merkitys Elenan 

elämässä korostuu entisestään. 

32

Tapahtumat saavat dramaattisen käännekohdan, kun Matroskin katoaa. Elena epäilee Matroskinin 

lähteneen takaisin Venäjälle. Luokkakaverit puolestaan kertovat villejä huhuja kissantappajista. Yllättäen 

Elena saa apua kissan etsintään luokkakavereiltaan ja eräs kiusaajiin kuuluvista tytöistä asettuu jopa 

puolustamaan Elenaa. Myös naapurirapussa asuva eriskummallinen Eriparimies merkillisine kissoineen 

ja tutkimusvälineineen on osaltaan ratkaisussa mukana. Jännittävien kissanetsintävaiheiden kautta Elena 

saa tutustua moniin uusiin ihmisiin ja löytää myös tärkeän uuden ystävän. 

Elokuvan ensi-iltaesitykset Rantakylän koulussa 

Elokuva esitettiin ennakkonäytöksinä Rantakylän koulun oppilaille ja henkilökunnalle sekä lasten 

perheille. Elokuvan näki 12.1.2008 elokuvakeskus Tapiossa n. 1000 henkilöä. Vastaanotto oli 

häkellyttävä: elokuva herätti suuria tunteita ja keskusteluja, jotka jatkuivat seuraavan viikon aikana 

luokissa sekä kodeissa 

Elokuva käsittelee vaikeitakin kiusaamis- ja rasismiasioita, joihin on syytä kiinnittää huomiota. Tarinan 

teema on herättänyt paljon keskustelua oppilaiden keskuudessa. Omakohtaiset kiusaamiskokemukset, 

kuten myös erikielisten lasten auttaminen ja tukeminen koulussa ovat herättäneet oppilaiden ja 

opettajien parissa paljon keskustelua. Elokuvaa tukee monikulttuurista kasvatustyötä kouluissa, antaen 

tarpeellisen työvälineen aiheen käsittelyyn. 

Elokuvan kutsuvierasnäytös järjestettiin elokuvakeskus Tapiossa 26.1.2008. Kutsuvieraina olivat mm. 

kaupungin henkilökuntaa eri sektoreilta, Pohjois-Karjalan Maakuntaliiton, P-K.n kulttuurirahaston sekä 

muiden yhteistyötahojen edustajia. Näytöksen jälkeisen juhlavastaanoton järjesti Joensuun kaupunki. 

Esimerkkejä elokuvan käsittelyyn koulussa 

Elokuvaesityksen ja lasten haastatteluiden katsomisten jälkeen aiheesta on hyvä keskustella 

mahdollisimman pian. Keskusteluaiheet voidaan poimia kohderyhmän tarpeen ja ikätason mukaisesti. 

Keskusteluissa voidaan keskittyä esimerkiksi seuraavanlaisiin teemoihin: 

33

asistinen kiusaaminen ja sen esiintyminen omassa koulussa, lähipiirissä, luokassa 

kiusaaminen yleensä ja sen syyt, seuraukset 

luokassa/ryhmässä olevien maahanmuuttajien kokemusten kuuleminen 

maahanmuuttajastatukset Suomessa/omassa kunnassa/koulussa 

yhteistyöprojektit alueella maahanmuuttajien ja suomalaisten kesken 

elokuvan fiktiivisen henkilön, kiusaaja-Riinan taustat: mitkä syyt tekevät hänestä kiusaajan, 

miten kiusaamisen voisi lopettaa 

kissa Matroskinin merkitys Elenan elämässä muuton jälkeen 

lemmikin/ystävän merkitys omassa elämässä 

muuttokokemukset ja yksinäisyys 

suvaitsevaisuus ja yksittäisen ihmisen merkitys ja teot asian edistämiseksi 

elokuvan tekeminen ja elokuvan työstämisen erilaiset vaiheet 

Rantakylän koulussa elokuvan aiheesta myös kirjoitettiin useissa luokissa. Matroskin- kissa oli elokuvan 

kiinnostavin ja suloisin henkilö ja tarinat koskivat usein juuri kissa Matroskinin vaiheita Suomessa. 

Kaikissa luokissa taiteiltiin upeita kissa Matroskineja koulun seinille. Monissa luokissa myös tehtiin 

dramatisointeja elokuvan tapahtumista sekä kiusaamiseen liittyvistä aiheista. 

34

Esimerkkejä oppilaiden kirjoitelmista: 

Matroskin muuttaa Suomeen 

Elenan perhe muuttaa Suomeen. Suomen koulussa Elenaa haukuttiin, tönittiin ja kiusattiin jokaikinen koulupäivä. 

Luokan opettaja tiesi sen. Erään koulupäivän alussa Elena huomaa, että Matroskin on karannut. Elena lähtee 

etsimään veljensä, äitinsä, mummonsa ja veljensä kavereiden kanssa Matroskinia. Kissamies löytää Matroskinin 

hylätystä talosta ja hakee muut etsijät taloon. Kun koko porukka astuu huoneeseen, missä Matroskin oli, niin Elenan 

kiusaajat lähtivät karkuun. Kissamies avaa häkin, jossa Matrokin on peloissaan. Matroskin yrittää karata, mutta 

yksi Elenan veljen kavereista saa Matroskinin kiinni. Sitten he vievät Matroskinin kotiin. Matroskin on iloinen 

tullessaan kotiin. 

Tyttö, 9 vuotta. 


Elena asuu Venäjällä. Hän muuttaa Suomeen. Ennen lähtöä Matroskin karkasi, mutta se löytyi onneksi. Kun Elena 

muutti Suomeen, hänen piti mennä kouluun. Siellä Elenaa kiusattiin. Kotona Matroskin oli varastettu. Elena laittoi 

ilmoituksia ja sai paljon kavereita. Kissamies oli myös mukana. Hän löysi Matroskinin autiotalosta. Lopuksi kaikki 

olivat kavereita. Kissakin hymyili. 

Poika, 9 vuotta. 


Matroskin oli merkittävä kissa, koska se ymmärsi, että Elenalla oli vaikeaa. Matroskin varmasti lähti karkuun, jotta 

Elena saisi ystäviä, kun hän etsi kissaansa. Elena oli aina surullinen ja yksin, hänellä oli ystävänään vain kissa 

Matroskin. Kun kissakin katosi, Elena ei enää halunnut mennä kouluun. Onneksi monet muutkin tykkäsivät 

kissasta ja auttoivat Elenaa. Sitten hänellä olikin jo monta ystävää, paitsi Riina. Riina oli lopussakin vihainen ja 

irvisteli Elenalle. Riina olisi itse halunnut lemmikin, mutta hänellä ei ollut mitään. Vain vihainen ja humalainen isä. 

Myös Riina olisi tarvinnut jonkun lemmikin, jotta hänestä olisi tullut ystävällinen. Sellaiset kiusaa, jolla on itsellä 

kurjaa ja haluaisivat jotain, jota eivät voi saada. 

Tyttö, 11 vuotta. 

35

”Igor” muuttaa Suomeen 

Kun minä muutin Suomeen, minä en osannut yhtään sanaa suomea. Vain minun iskä osasi suomea. Äiti meni 

kurssille ja minä kouluun. Minä oppisin koulussa suomea ja sain ystäviä toisista lapsista. 

Alussa minulla oli välillä paha mieli, kun en ymmärtänyt, mitä suomalaiset puhuivat. Ja minulle naurettiin joskus, kun 

puhuin äidin tai kaverien kanssa venäjää. Joskus joku huusi minulle.- ryssä! ja se tuntui pahalta, niin kuin 

Matroskinissa. Nyt minulla on onneksi jo monta kaveria. 

Poika, 10 vuotta. 

”Masha” muuttaa Suomeen 

Minä olin pieni, kun tulimme Suomeen. Minun äitini ja isäni eivät osanneet suomea, joten me puhuimme kotona vain 

omaa kieltämme. Minä pidin Suomen koulusta kovasti, mutta en saanut ystäviä. Minua myös kiusattiin usein, minun 

elämäni oli kuin elokuvan Elenan elämä. Usein minä ajattelin, että haluaisin vain mennä takaisin omaan maahani. 

Sitten minä opin puhumaan suomea ja löysin mukavia harrastuksia. Niistä sain myös ystäviä itselleni. Vieläkin monet 

puhuvat minulle rumasti, jos kuulevat, että en puhu suomea. En enää välitä siitä, koska minulla on myös ystäviä. 

Tyttö, 11-vuotias. 

7. ERI KIELI- JA KULTTUURITAUSTAISTEN OPPILAIDEN MONIKULTTUURISEN 

IDENTITEETIN KEHITTÄMINEN 

Kulttuurien välinen kohtaaminen ja akkulturaatioprosessi 

Kulttuuri käsitetään yksilön ja yhteisön toiminnan kehykseksi, joka sisältää sekä tiedostettua että 

tiedostamatonta. Kulttuuria opitaan toisaalta koulussa ja toisaalta epämuodollisesti kaikissa 

elämänyhteyksissä. Kulttuurikoodin merkitykset ja reaktiot niihin ovat usein tiedostamattomia. Yleensä 

yksilö ei tietoisesti tarkastele omia kulttuurisia koodejaan ennen kuin hän joutuu tekemisiin toista 

kulttuuria edustavan henkilön kanssa. 

Maahanmuuttajalle muutto uuteen maahan ja kulttuuriin on elämänmullistus, jonka hän aluksi monesti 

kokee raskaana ja stressaavanakin. Samalla se on myös eräänlainen kriisitilanne, jota omalla toiminnalla 

pyritään muuttamaan. Rankimmillaan uusi tilanne voi aiheuttaa kulttuurishokin. Maahanmuuttaja joutuu 

heti maahantulonsa jälkeen uuden kulttuurin oppijaksi. Omat opitut käyttäytymis- ja toimintamallit eivät 

välttämättä toimi uudessa maassa. Se, miten maahanmuuttaja tähän tilanteeseen suhtautuu, merkitsee 

paljon hänen integroitumisprosessissaan. Kulttuurin ja kulttuurivähemmistöjen tutkimiseen liitetään 

usein akkulturaatio-käsite. Berryn (1984, 1997) mukaan akkulturaatiota voidaan pitää tilana tai 

prosessina. 

Prosessina akkulturaatio merkitsee ajan kuluessa tapahtuvia muutoksia toisen kulttuurin kanssa 

kosketuksessa olevien ihmisten uskomuksissa, tunteissa, asenteissa, arvoissa, käyttäytymisessä ja 

samaistumiskuvioissa. Periaatteessa muutoksia voi ilmetä molemmissa vuorovaikutuksessa olevissa 

kulttuureissa. Käytännössä kuitenkin toinen kulttuuri joutuu muuntumaan toista enemmän. 

Akkulturaatioprosessi on harvoin sujuva ja helppo. Sen eri vaiheiden kesto vaihtelee eri yksilöillä 

suuresti. 

Auktoriteetit ja instituutiot poistavat yksilön kulttuurin perinteisiä elementtejä ja korvaavat ne uusilla. 

Uuden kulttuurin arvostettujen etujen saavuttaminen estetään ja vanhan kulttuurin vähempiarvoisia 

seikkoja ylläpidetään väkisin. Tämä myönteisen ja kielteisen palautteen sekavuus johtaa usein 

ahdistukseen. 

36

Akkulturaatiota voidaan lähestyä sekä integraatio- että assimilaatiokäsitteen kautta. Molemmissa on kyse 

maahanmuuttajan asettautumisesta uuteen maahan. Integraatio -käsite pitää sisällään vastavuoroisuuden 

näkökulman eli integraatio käsitetään kahdensuuntaiseksi prosessiksi. Tällöin edellytetään maassa 

ennestään asuvilta sopeutumista maahanmuuttajiin ja heidän erilaisuutensa kunnioittamista eikä vain 

maahanmuuttajien sopeutumista paikallisiin tapoihin. Keskeisellä sijalla integraatiossa ovatkin tasa-arvo, 

vuorovaikutus ja molemminpuoleinen kunnioitus. 

Assimilaatio on prosessi, jossa yksilö tai ryhmä akkulturoituu toiseen ryhmään ja usein menettää omia 

etnolingvistisiä piirteitään. Assimilaatioon voidaan liittää myös dekulturaation käsite, joka on prosessi, 

jossa yksilö omaksuu uuden kulttuurin ja menettää samalla ensimmäisen kulttuurinsa. 

Integraation (kotoutumisen) edellytyksenä on, että maahanmuuttaja on halukas säilyttämään omaa 

alkuperäistä kulttuuriaan ja olemaan kanssakäymisissä myös uuden kulttuurin ja sen edustajien kanssa. 

Onnistuneen integraation tuloksena on toimiva kaksikielisyys ja -kulttuurisuus, jolloin maahanmuuttaja 

säilyttää omaa kieltään ja kulttuuriaan ja yhteyksiä omaan kulttuuriryhmäänsä, mutta omaksuu myös 

enemmistökulttuurin kielen, normeja ja tapoja. Tämä on mahdollista vasta silloin, kun ympäröivä 

kulttuuri on avoin ja hyväksyvä erilaisille kulttuuriryhmille. 

Lapsen monikulttuurisen identiteetin kehittyminen ja kehittymisen tukeminen 

Lapsi kohtaa uuden maan elämäntavan, sen normit ja kulttuurin päivähoidossa ja koulussa. Suomalaiset 

oppilaat ja opettaja eivät tunne hänen todellista maailmaansa ja maailmojen erojen havaitseminen voi 

olla puutteellista tai se voidaan kieltää. Vaikka pyrkimys on esittää tietoa niin, että se olisi lapselle elävää, 

relevanttia ja kiinnostavaa lapsen oman maailman kannalta, on maahanmuuttajalapsen maailma 

opettajille ja muille lapsille vieras ja johdonmukaista kuvaa ei voi syntyä. 

Kulttuuria oppiessaan lapsi tai aikuinenkin sisäistää oman tai uuden kulttuurinsa arvot, uskomukset ja 

tavat. Hän hahmottaa subjektiivisen ja objektiivisen todellisuutensa. Mitä parempi tasapaino näiden 

todellisuuden puolien välillä vallitsee, sitä läpinäkyvämpi tai näkymättömämpi kulttuuri on. Onnistunut 

sosialisaatio siis kiinnittää yksilön lujasti omaan kulttuuriinsa ja osoittaa hänelle hänen paikkansa 

yhteiskunnassa. Ihmisen kulttuuri-identiteetti, käsitys siitä, kuka minä olen, vahvistuu 

vuorovaikutussuhteissa yhteisön ja kulttuurin ehdoin koko ajan. Kulttuuri-identiteetin muodostuminen 

kestää koko elämän, sillä se muuttuu koko ajan kokemusten myötä. 

Kaksikulttuuriset oppilaat tasapainoilevat kahden kulttuurin vaatimusten ristipaineessa. Heidän ei tulisi 

joutua ponnisteluissaan tilanteeseen, jossa heidän ainoa mahdollisuutensa menestymiseen olisi toimia 

valtaväestön mallin mukaisesti jopa kieltämällä oma kulttuuritaustansa ja identiteettinsä. 

Monikulttuurisuuskasvatuksella koulussa tulee olla lähtökohtana se, että kaikkea koulun toimintatavoista 

ja käytänteistä opetussuunnitelman periaatteisiin on tarkasteltava kriittisesti ja tarvittaessa näitä malleja 

on muutettava, mikäli halutaan edistää kaikkien oppilaiden oppimista ja monikulttuurisen identiteetin 

kehittymistä. 

Äidinkieli on ennen kaikkea sosiaalinen tekijä: kasvaessaan yksilö tuntee tarvetta samaistua kieltä 

edustavien kulttuuriin. Perinteet, asenteet ja arvostukset vaikuttavat ihmiseen tämän ensimmäisistä 

elinvuosista lähtien. Äidinkielen hallitseminen on välttämätöntä yhteyden pitämiseksi omaan 

perheeseen, kulttuuriin ja historiaan. Kielen avulla lapsi tulee tietoiseksi omista juuristaan ja se vahvistaa 

hänen itsetuntoaan ja identiteettiään. Äidinkielellä on ratkaiseva merkitys lapsen kehitykseen. Se on 

perusta tasapainoiselle tunne-elämän kehitykselle ja lapsen ajattelulle. Oman äidinkielen opetus tukee 

myös kaiken muun oppimista. 

37

Kulttuurisen moninaisuuden asema ja arvostus sekä nykytila Rantakylän koulussa 

Maahanmuuttajien opetuksessa noudatetaan perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita oppilaiden 

taustat ja lähtökohdat kuten äidinkieli ja kulttuuri, maahanmuuton syy ja maassaoloaika huomioon 

ottaen. Opetuksen tulee tukea oppilaan kasvamista sekä suomalaiseen kieli- ja kulttuuriyhteisöön että 

oppilaan omaan kieli- ja kulttuuriyhteisön aktiiviseksi ja tasapainoiseksi jäseneksi. 

Maahanmuuttajien valmistavassa opetuksessa tavoitteena on kielen oppimisen lisäksi kulttuuriin ja 

suomalaiseen yhteisöön ja yhteiskuntaan tutustuminen. Vasta maahan muuttanut lapsi erityisesti käy 

samanaikaisesti läpi akkulturaatioprosessia, jonka eri vaiheet tulisi huomioida koulussa yhtälailla 

oppimistavoitteiden lisäksi. Oppilaan turvallinen kotoutuminen ja koko perheen tukeminen 

akkulturaation aikana painottuu erityisesti alkuvaiheen aikana koulun tehtäväksi. Lapsen hyvinvointi ja 

kulttuuriin sopeutuminen ja oman kulttuurin arvostaminen ja siihen ohjaaminen korostuu sekä lasten 

että koko perheiden kohtaamisessa. Omakielinen avustaja helpottaa erityisesti alkuvaiheessa 

kulttuurishokkia ja uuteen sopeutumista. 

Maahanmuuttajaoppilaille opetetaan äidinkielen opetuksen ohella suomea toisena kielenä. Oppilasta 

rohkaistaan käyttämään suomen kieltä koulussa. Oppilaan tarpeista riippuen pyritään järjestämään 

kieliavustaja joillekin oppitunneille. Mahdollisuuksien mukaan tarjotaan myös oppilaan oman 

äidinkielen opetusta. Erityisesti venäjänkielen opetuksessa kaksikulttuurisuuden ja –kielisyyden 

tavoitteeseen ja pyrkimishaasteeseen pystytään vastaamaan. Oppilaat on jaettu ikä- ja taitotason 

mukaisesti kolmeen opetusryhmään. Opetuksessa pyritään sekä kielitaidon kehittämiseen että 

kulttuuriperinnön oppimiseen ja vahvistamiseen. Opetuksessa mukana olevat lapset kokevat sekä 

kulttuuri- että kieli-identiteettinsä parantuneen. Opetuksessa pyritään myös huomioimaan ikä- ja 

luokkatason opetussisällöt esim. ympäristö- ja luonnontiedon opiskelussa opetellaan käsitteitä 

molemmilla kielillä. 

Koulussamme on tällä hetkellä melko paljon luterilaisen kirkon järjestämiä tilaisuuksia kuten 

päivänavauksia ja koululaisjumalanpalveluksia. Myös ortodoksiset oppilaat osallistuvat näihin 

tilaisuuksiin. Ortodoksinen virpovitsojen siunaustilaisuus järjestetään vuosittain. Muihin uskontokuntiin 

kuuluville järjestetään toimintaa näinä aikoina joko omissa luokissa tai keskitetysti yhdessä tilassa. 

Joidenkin uskontokuntiin kuulumattomien perheet ovat antaneet erikseen suostumuksensa, että heidän 

lapsensa voivat osallistua kristillisten kirkkojen järjestämiin tilaisuuksiin. 

Muslimien ramadan paastokuukauden tähän uskontokuntaan kuuluvat voivat halutessaan noudattaa 

koulussamme paastoperinnettä opettajansa ohjaamana. 

Kulttuurien moninaisuus eri oppiaineissa 

Perusopetuksen opetussuunnitelman (2004) mukaan suvaitsevaisuus on yhteydessä perusopetuksen 

arvopohjaan, ihmisenä kasvamiseen, huolenpitoon, välittämiseen ja tunteiden säätelyyn. 

Eri oppiaineiden opetussuunnitelmissa suvaitsevaisuutta on käsitelty mm. seuraavasti: 

Äidinkieli ja kirjallisuus: 

kehittää kielellistä suvaitsevaisuuttaan ja arvostaa eri kielenkäyttäjien kielellistä vaihtelua. 

Biologia ja maantieto: 

opetuksen tulee luoda pohjaa kansojen ja kulttuurien väliselle suvaitsevaisuudelle ja kansainvälisyydelle. 

Terveystieto: 

yksilöllisyys ja erilaisuus, yksilön velvoitteet ja vastuu yhteisössään, suvaitsevaisuus, välittäminen ja 

huolenpito. 

38

Uskonto: 

suvaitsevaisuus, alustava tutustuminen, niihin kirkkoihin, uskontoihin ja vähemmistöihin, jotka liittyvät 

oppilaiden elämään. 

Elämänkatsomustieto: 

Opetuksen tehtävänä on antaa oppilaille aineksia kasvaa itsenäiseksi, suvaitsevaiseksi, vastuulliseksi ja 

arvostelukykyiseksi yhteisönsä jäseneksi. Tavoitteena on edistää oppilaan pyrkimystä tutustua 

ihmisoikeuksien, suvaitsevaisuuden, oikeudenmukaisuuden ja kestävän kehityksen periaatteisiin. 

Yhteiskuntaoppi: 

Opetuksen tarkoituksena on tukea oppilaan kasvua suvaitsevaiseksi ja demokraattiseksi kansalaiseksi. 

Liikunta: 

Liikunta ja oppimiskokemukset vahvistavat oppilaan itsensätuntemista ja ohjaavat suvaitsevaisuuteen. 

Kuvataide: 

vieraiden kulttuurien visuaalisen maailman arvostaminen ja ymmärtäminen 

Musiikki: 

taidollisen ja kulttuurisen erilaisuuden hyväksyminen ja arvostaminen. 

Aihekokonaisuuksista kulttuuri-identiteetti ja kansainvälisyys 

Joensuun pohjoisen alueen koulujen yhteisenä aihekokonaisuuksien painopisteenä on ihmisenä 

kasvaminen. Erityisesti alueen keskeisenä haasteena ovat fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen kasvun 

tukeminen sekä opiskelutaitojen ja itsensä kehittäminen. 

Rantakylän koulussa kaikki aihekokonaisuudet toteutuvat päivittäisessä käytännön työssä. Arkipäivän 

käytänteiden lisäksi koulussamme toteutetaan joka vuosi aihekokonaisuuksiin liittyviä teemaviikkoja 

ja/tai – päiviä. 

Rantakylän koulussa kukin opettaja toteuttaa vuosittain omassa opetussuunnitelman mukaisessa 

työssään ne aihekokonaisuuksiin liittyvät teemat, joita ei teemaviikoin ja – päivin koulussa käsitellä. 

Aihekokonaisuuksiin liittyvien teemojen tarkempi toteutus esitetään ja arvioidaan koulun tai opettajien 

vuosisuunnitelmassa. 

Rantakylän koulussa aihekokonaisuuksia toteutetaan lisäksi seuraavilla tavoilla: 

Ihmisenä kasvaminen (edellä mainittujen sisältöjen lisäksi) 

liikuntapäivät ja harrastepäivät 

Kulttuuri-identiteetti ja kansainvälisyys 

arjen tasolla ihmisryhmien keskinäinen arvostus ja luottamus 

koulun juhlat kansallisina ja kansainvälisinä merkkipäivinä 

kulttuuriteemaviikko (lauluja, ruokia, pukeutumista) museovierailut 

Oppilas lähtökohtana kaikessa työskentelyssä ja vuorovaikutuksessa 

Tuntikeskusteluissa, opetuksessa ja vuorovaikutuksessa oppilaan ja oppilasryhmän kanssa oman 

taustakulttuurin tietojen ja taitojen huomiointia tehdään koulussamme jatkuvasti ja luontaisesti. 

Oppilaat pyrkivät käyttämään pääosin suomen kieltä eri oppiaineissa, mutta mahdollisuuksien mukaan 

ja tarvittaessa omakielinen kieliavustaja voi olla oppilasta auttamassa. Vanhemmat oppilaat käyttävät 

myös erikielisiä sanastoja ja sanakirjoja oppimisen apuna. Myös vertaistukea käytetään usein, mikäli 

luokassa on samankielisiä oppilaita. Enemmän kieltä osaava auttaa mielellään vähemmän aikaa 

Suomessa ollutta. Myös suomalaisia oppilaita käytetään ”kummioppilaina” ja työpareina 

maahanmuuttajaoppilaan tukemisessa. 

39

Eri kulttuurien välinen vuorovaikutus ja tieto eri kulttuureista 

Rantakylän koulussa on ollut suurimpina etnisinä ryhminä venäjänkieliset maahanmuuttajat. Heidän 

lisäkseen koulussa on ollut maahanmuuttajia mm. Somaliasta, Virosta, Vietnamista, Thaimaasta ja 

Albaniasta. Eri kulttuurien esittelypäiviä ja tuokioita, kansainvälisiä viikkoja ja juhlapäiviä on vietetty 

erilaisten tapahtumien ja koulutyön parissa. Koulussa on myös työskennellyt viime vuosien aikana useita 

eri kulttuureista tulleita maahanmuuttajia ja heidän sekä muiden vierailijoiden avulla on voitu järjestää 

erilaisia tapahtumia ja teemapäiviä ko. kulttuureista. Arkipäivässä tapahtuu eri kielien ja kulttuurien 

kohtaamista päivittäin. Opetuksessa pyritään huomioimaan eri kulttuurien tavat ja perinteet 

mahdollisuuksien mukaan. Lapset ovat myös usein kulttuuriperintönsä opettajia ja asiantuntijoita. 

Pyrkimyksenä on arvostaa eri kulttuureja ja niiden erityispiirteitä arkipäivässä ja jatkuvasti. 


CLIL-kokeilu koulussamme 

CLIL (Content and Language Integrated Learning) opetusmenetelmän käyttäminen eri oppiaineiden 

sisältöjen oppimisessa.. CLIL:issä oppisisältöjä opiskellaan sekä suomeksi että englanniksi. 

Maahanmuuttajat voivat ottaa opetusmenetelmässä käyttöön myös oman äidinkielensä. 

Opetustuokioiden pituus voi vaihdella oppilaiden kehitystason mukaan lyhyistä opetustuokioista 

kokonaisen oppitunnin pituiseksi. Tavoitteena on totuttaa oppilaat englannin kieleen jo ensimmäisistä 

kouluvuosista alkaen. Oppilaille tarjotaan määrällisesti enemmän vieraan kielen käyttötilanteista ja 

mahdollisuus käyttää kielitaitoaan nyt eikä vasta tulevaisuudessa. ”Language is for using, nor for 

learning. Acquisition comes through use, not rules.” Oppilaille luodaan oppimiskokonaisuuksia 

yhdistämällä ja siltaamalla vieraan kielen ja jonkin toisen oppiaineen sisältöjen opetus. 

Opetuskokonaisuuksia voi ottaa esimerkiksi ympäristötiedon, äidinkielen, matematiikan tai historian 

oppisisällöistä. 

CLIL -opetuksen tavoitteena on parantaa oppilaan motivaatiota, itseluottamusta ja keskittymiskykyä. 

Eri työmenetelmien ja opetuksen suunnitteluun osallistumisen avulla oppilaiden aktivointi on helppoa. 

CLILL -opetus kattaa erilaisia oppimistyylejä, kehittää oppijan itseohjautuvuutta ja oppimaan oppimista. 

Tavoitteena on tukea positiivisen asenteen keittymistä vieraita kieliä ja kulttuureja kohtaan. 

Menetelmässä voidaan tukea erityistä tukea tarvitsevia oppilaita. 

”Avoid dead soldiers”. 

”Children start their school as a question mark and they end it as a full stop.” 

“Did you ask a good question today at school?” 

“If you´ve told the same child the same 100 times, it may not be the child who is a slow learner.” 

Esimerkki CLIL –opiskelu kokonaisuudesta 3. luokalla. 

Aiheeksi valittiin lemmikkieläimet. Ympäristötiedon tunneilla oppilaat tekivät esitelmän 

lemmikkieläimestä. Lähteenä he käyttivät omaa oppikirjaa ja tietokirjoja sekä internettiä. Englannin 

tunneilla opiskeltiin lemmikkieläimiin liittyvää sanastoa ja tehtiin käsitekartta oman esitelmän pohjalta. 

Äidinkielen tunneilla oppilaat kirjoittivat lemmikeistään pienimuotoisia vuoropuheluja ja näytelmiä, 

jotka harjoiteltiin englannin tunnilla englanniksi. Musiikissa laulettiin lemmikkieläimiin liittyviä lauluja 

suomeksi ja englanniksi. CLIL –jakso huipentui omiin draamaesityksiin kahdella kielellä. 

Kolmasluokkalaisen Saaran tekemä CLIL–työ hevosesta: 

40

”My horse is Tuuli. She is 5 years old. She is a girl. She´s got a brown fur and white star in the forehead. 

And she´s got a black mane. She´s got a tall and thick tail. She likes to neigh. And she is beautiful. She´s 

got four hooves. She likes running. She´s got a beautiful muzzle. She is quick. And she is a mammal. 

She is wild. She´s living in the stables. She is funny.” 

Maahanmuuttajataustaiset oppilaat tekivät omat tuotoksensa kolmella kielellä, suomeksi, englanniksi ja 

omalla äidinkielellään. Yksi somalia äidinkielenään puhuva oppilas teki työnsä lisäksi vielä arabiaksi. 

41

Tässä 3. luokkalaisen maahanmuuttajaoppilaan käsitekartta koirasta suomeksi, venäjäksi ja englanniksi. 

Yllä 3. luokkalaisen oppilaan käsitekartta saksanpaimenkoirasta suomeksi, englanniksi, arabiaksi ja 

somaliksi. 

Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden oman äidinkielen opetukseen ei tahdo löytyä päteviä opettajia 

muihin kuin venäjän kieleen. Tulevaisuudessa kehittämissuunnitelmassa on opettajien pätevöittäminen 

yhteistyössä Joensuun yliopiston kanssa. 

42

Yhtenä kehittämistavoitteena voisi olla oppilaiden taustakulttuuriin kuuluvien juhlapäivien 

selvittäminen, juhlapäivien viettoon perehtyminen, huomioiminen sekä viettäminen. 

Monikulttuuriset työpajakokeilut ja monikulttuurisuus koulun eri käytänteissä 

Syksyllä 2007 aloitimme koulussamme aivan uudenlaisen kehittämistoiminnan: yhteiset ykköset. Tässä 

koulumme yhden lamellin, F-talon kehittämistoteutuksessa pyrimme luomaan koulunsa aloittaville 

maahanmuuttajille, yleisopetuksen sekä pienluokkien 1.luokkalaisille yhteisen turvallisen koulun 

aloituksen ja toisiinsa ja toisiimme tutustumisen. Noin kuukauden pituisen jakson aikana oppilaille 

toteutettiin kolmena päivänä viikossa, kerrallaan reilun tunnin ajan, monikulttuurisia työpajoja. 

Työpajatyöskentelyssä kaikki em. luokkien oppilaat jaettiin kuuteen ryhmään sekaisin siten, että 

jokaisessa ryhmässä oli maahanmuuttajaluokan ja pienluokkien oppilaita yleisopetuksen oppilaiden 

lisäksi. Yhdessä ryhmässä oli noin kuusi oppilasta. Opettajina työpajoissa olivat näiden kaikkien 

luokkien omat opettajat sekä lisäksi kaksi laaja-alaista erityisopettajaa yhden pajan opettajina. 

Koulunkäyntiavustajat olivat eri ryhmien mukana avustamassa oppilaiden työskentelyä. Työpajan 

opetettavina aiheina olivat opettajien omat vahvuusalueet matematiikasta musiikkiin ja 

monikulttuuriseen draamaan (tarkempi esittely kehittämiskokeilusta liitteessä: yhteiset ykköset, 

integroitu pajaopetus ensimmäisien luokkien yhteistyöprojektina). Tämä kehittämiskokeilu vahvisti 

erityisesti koko pienten talon yhteishenkeä, tutustutti kaikkien luokkien oppilaat opettajiin ja oman 

ryhmän eri oppilaat toisiinsa, synnytti ystävyyssuhteita yli kieli- sekä luokkarajojen ja lisäsi 

moniammatillista yhteistyötä. Kevään työpajojen pitäjinä olivat ulkopuoliset, eri kulttuurialojen sekä eri 

kulttuurien taiteilijat ja taideopiskelijat. 

Lukuvuoden aikana somalialainen koulunkäyntiavustajamme on kiertänyt eri luokissa pitämässä 

opetustuokioita Somaliasta ja somalin kielestä. Olemme opiskelleet mm. arkipäivän puhetilanteita, 

lukusanoja ja perhesanastoa. Saimme opiskellut asiat myös kirjoitettuina monisteina. Luimme tunneilla 

somalialaisen sadun suomeksi ja somaliksi. Samantyyppisiä opetustuokioita on ollut myös Venäjältä ja 

Marokosta. 

Koulussamme toimii ranskankielen kerho neljä kertaa viikossa maahanmuuttajaoppilaille ja 5. – 6. 

luokan oppilaille. Oppituntien aikana pidetään myös useita kielikylpyjä ranskan kielellä 

alkuopetusoppilaille ja 3. luokkalaisille. 

Kulttuurisen moninaisuuden sisältöjä on pyritty linkittämään eri oppiaineisiin, tapahtumiin ja 

työtapoihin monipuolisesti erityisesti tämän hankkeen aikana. 

Pienille oppilaille on kerrottu eri kulttuuripiirien omia satuja ja tarinoita, koulun tapahtumissa, esim. 

Matroskin muuttaa Suomeen- elokuvaesityksessä perheille ja tulevassa kevätjuhlassa on huomioitu eri 

kulttuurit ja monikulttuurinen Suomi entistä painokkaammin. Venäjältä muuttavasta perheestä kertova 

elokuva herätti keskustelua ja havainnointia mm. venäläisen ja suomalaisen koulun samanlaisuudesta ja 

erilaisuudesta. Oppilaita ihastutti erityisesti venäläisen koulun koulupuvut sekä viittaamistapa käsi 

pulpetilla suorassa kulmassa. Aiheesta keskusteltaessa Venäjällä koulua käyneet lapset saivat olla 

luonnollisesti asiantuntijoina ja kokemuksiensa kertojina. Kevätjuhlamme teemana on ”matka maailman 

ympäri”, jolloin saadaan väläyksiä mm. eri maiden kahvin- ja teenjuontitavoista ja tervehdyksistä. Myös 

teksteissä näkyy monikielisyys, roolihahmot puhuvat monella eri kielellä ja ensimmäisinä kielinä voi 

näyttelijöillä olla suomi, venäjä tai yhtä hyvin somalia. Juhlaa myös työstetään monikulttuurisissa 

työpajoissa, joissa eri kielien ja kulttuurien asiantuntijat ovat osallistujina että vetäjinä. 

Koulussamme on hakeuduttu aktiivisesti erilaisiin hankkeisiin ja yhteistyöhön eri toimijoiden kanssa. 

Myös koko Joensuun koulutustoimen alueella toteutetaan kouluissa aktiivisesti erilaisia hankkeita ja 

pyritään huomioimaan erilaiset oppijat monista eri lähtökohdista käsin. Tulevaisuudessa 

43

monikulttuurisuus on yhä enemmän arkipäivää yhä useammassa koulussa ja siksi näihin periaatteisiin 

tulisi kiinnittää huomiota entistä enemmän. 

MITEN TOIMINTAA TULISI KEHITTÄÄ? 

Tämän osa-alueen kehittämisessä tulisi panostaa kokemuksemme mukaan erityisesti 

seuraaviin asioihin: 

monikulttuurisiin opetusryhmiin ja oppilaiden työskentelyyn monikielisissä ryhmissä 

riittävään tulkkaukseen ja omakieliseen opetukseen 

oman äidinkielen systemaattisen opiskelun tukemiseen 

kaksikulttuurisuuden ja kaksikielisyyden tukemiseen 

monipuolisiin opetusmenetelmiin, opetuskokeiluihin ja pedagogiikan kriittisen arviointiin 

erityisesti monikulttuurisissa opetusryhmissä 

monikulttuuriseen arkeen ja eri kulttuurien ja – kielien arvostukseen ja huomioimiseen 

muulloinkin kuin erityisinä juhlapäivinä 

monikulttuuristen perheiden tukemiseen ja ohjaamiseen akkulturaation ja koulupolun eri 

vaiheissa 

opettajien ja muun henkilöstön kouluttamiseen 

yksittäisen oppilaan erilaisiin kokemuksiin ja identiteetin tukemiseen 

8. ERI KIELI- JA KULTTUURITAUSTAISTEN OPPILAIDEN 

OPPIMISMAHDOLLISUUKSIEN EDISTÄMINEN 

Oppilaiden taustan huomioiva pedagogiikka ja kaksikielisyyden tukeminen 

Kielitaidon katsotaan koostuvan erilaisista taidoista: Kuunteleminen ja lukeminen ovat reseptiivisiä, ja 

puhuminen ja kirjoittaminen produktiivisia taitoja. Lisäksi kielitaidon osa-alueeksi voidaan laskea 

ajattelu, joka ei kuulu kumpaankaan edellisistä ryhmistä. Kielitaidon osa-alueet voidaan jaotella myös 

oraalisiin (kuunteleminen ja puhuminen) ja literaalisiin (lukeminen ja kirjoittaminen). Lapsuuden 

kaksikielisyydellä on kaksi päätyyppiä: simultaaninen ja sekventiaalinen kaksikielisyys. Simultaanisessa 

kaksikielisyydessä lapsi on oppinut kaksi kieltä varhaislapsuudessaan rinta rinnan (esim. vanhemmilla eri 

äidinkielet ja lapselle puhutaan kumpaakin). Sekventiaalisessa kaksikielisyydessä yksi kieli opitaan ensin 

ja toinen myöhemmässä vaiheessa (esim. lapsi oppii kotona ensin vanhempiensa kielen ja päiväkodissa 

tai koulussa ympäristön käyttämän kielen). 

Kahden kielen ja kulttuurin vaikutuspiirissä elävän maahanmuuttajalapsen kielellisen tietoisuuden 

kehittyminen poikkeaa yksikielisten kielenkehityksestä erityisesti siten, että lapsen on selvitettävä kahden 

eri kielen koodisto ja käyttö. Myös suullisen ja kirjallisen viestinnän erojen hahmottaminen liittyy 

maahanmuuttajalapsella samoin kahteen eri kielikulttuuriin. Tällöin lapsen kielellisen oppimisen 

ohjaaminen ja kielen ilmiöiden nostaminen keskustelun kohteeksi nousevat erityisen keskeiseen 

asemaan. 

Ensimmäisen kielen oppimiseen kuluu kauan aikaa ja toisen kielen oppiminen riippuu oppijasta. On 

kuitenkin tutkittu, että ensimmäisen kielen osaamisella on positiivista merkitystä toisen kielen 

oppimiselle. Kognitiivinen ja akateeminen ensimmäisen kielen osaaminen vaikuttaa merkittävästi toisen 

kielen oppimiseen. Tutkimusten perusteella lapset eivät saavuta toisen kielen osaamisessaan täydellistä 

hallintaa, jos heidän kognitiivinen kehityksensä ensimmäisen kielen tasolla on katkennut. 

44

Kielitaidon saavuttamiseen liittyy helposti kaksi väärinkäsitystä, joilla on suora yhteys myös käytännön 

toimintaan muuta kuin valtakieltä äidinkielenään puhuvia oppilaita kohtaan. Ensimmäinen väärinkäsitys 

on se, että epäillään lapsen kykyä ajatella loogisesti, jos hän ei osaa valtakieltä. Toinen väärinkäsitys 

muodostuu taas siitä, että yleistetään lapsen mahdollinen hyvä sosiaalinen kielitaito koskemaan kaikkia 

kielen osa-alueita. Molemmista on seurauksena vakavia ongelmia, joilla on merkitystä lapsen 

akateemiseen menestymiseen. 

Vaikka lapsi kouluun tullessaan ei puhu paljoakaan tai ei ollenkaan toista kieltä, ei tämä tarkoita, että 

hänellä ei olisi kokemuksia. Lapset tuovat luokaan tullessaan kotikokemuksensa ja tiedot ja taidot 

kotikielellään. Kaikki se on perustana tulevalle oppimiselle. Kun siis viitataan kaksikielisten oppilaiden 

akateemisiin ongelmiin, ei yksinomaan voida syyttää kielitaidon puutteellisuutta, vaan on huomioitava 

mm. se, että opetussuunnitelma ei ehkä ole kyennyt huomioimaan tarpeeksi monikulttuuristen lasten 

erilaisia taustoja ja tarpeita, eivätkä opettajat kiinnitä tarpeeksi huomiota heidän menestymiseensä. 

Lähinnä huomio kiinnitetään vain toisen kielen taitoon, mutta lasten toisen kielen taito tulisi tutkia 

tarkasti, jotta saataisiin selville, mitkä kielen osa-alueet ovat vahvoja, ja mitkä osa-alueet eivät vielä ole 

tarpeeksi vahvoja akateemisten opintojen onnistumisen kannalta. Näin toisen kielen opettajien haaste 

onkin kehittää oppilaittensa akateemisia taitoja toisella kielellä, eikä vain kommunikointiin tarvittavia 

taitoja. 

Opettajan rooli on kaikkien oppilaiden tukemisessa merkittävä. Tätä tehtävää ei voi siirtää jollekin 

toiselle, ei edes toiselle opettajalle. Kuitenkin niille oppilaille jotka jollakin tavalla kuuluvat ns. 

vähemmistöryhmiin, suhde opettajaan on kaikkein ratkaisevin oppimistulosten suhteen. Jotta muuhun 

kieli- ja kulttuuriryhmään kuuluva oppilas kykenisi parhaisiin mahdollisiin oppimistuloksiin, on 

opettajan kyettävä tukemaan oppilaan identiteettiä ja hyväksyttävä se. Opettajan asennoituminen 

erilaisuuteen laajemminkin, sekä vähemmistökulttuureihin että muihinkin vähemmistöryhmiin, on 

perustana pedagogiikan riittävyydelle monikulttuuristuvassa koulussa ja yhteiskunnassa. Tämä tarkoittaa 

sekä oppilaan kieli- ja kulttuuritaustan huomioimista sekä erilaisen oppijan kohtaamista ja sen mukaista 

käytännön toimintaa luokassa. Se tarkoittaa myös oppimisedellytysten luomisessa ja jatkuvaa tukemista 

oppimisprosessin aikana. Vain näin oppilaalle välittyy tunne siitä, että häntä arvostetaan ja kunnioitetaan 

huolimatta toisenlaisesta kulttuurisesta taustasta tai äidinkielestä. Käytännössä tämä tarkoittaa myös sitä, 

että oppilaan aikaisemmat tiedot ja taidot pyritään aktivoimaan puutteellisen toisen kielen taidosta 

huolimatta. 

Oppimismahdollisuuksien edistämisen käytännöt koulussamme 

Oppilaan tiedot, taidot ja osaaminen on aina lähtökohtana mietittäessä oppilaan koulunkäyntiä. 

Maahanmuuttajaoppilaan opetuksessa pyritään tekemään yhteistyötä säännöllisesti S2- opettajan tai 

valmistavan luokan opettajan kanssa. Tarvittaessa tehdään moniammatillista yhteistyötä (esim. 

luokanopettaja, S 2 –opettaja, erityisopettaja, rehtori, englannin opettaja, oman äidinkielen opettaja, 

psykologi ja avustaja). Oppilaalle annetaan tukiopetusta ja erityisopetusta tarvittaessa. Koetilanteissa 

varmennetaan, että oppilas on ymmärtänyt tehtävät. Tarvittaessa sanallisia tehtäviä käännetään omalle 

äidinkielelle. omakielisiä sanastoja tai sanakirjoja sekä selkokielisiä oppikirjoja käytetään erityisesti 

reaaliaineiden opetuksessa apuna. 

Koulussamme on käytössä ns. huolten seuranta –lomake. Tämän lomakkeen täyttää jokainen opettaja 

luokastaan ja oppilashuoltoryhmä käsittelee huolet ja seuraa niiden tilanteita. Tavoitteena on 

mahdollisimman varhainen puuttuminen ongelmiin. Oppimisvaikeusepäillyissä maahanmuuttajalasten 

kohdalla konsultoidaan oman äidinkielen opettajaa, mikäli mahdollista. Oman äidinkielen taitotaso ja 

mahdolliset ongelmat ensimmäisessä kielessä viittaavat usein mahdolliseen oppimisvaikeuteen. 

45

venäjänkielisten ja englanninkielisten lasten testauksessa on kaupungissa käytettävissä venäjänkielisen ja 

englanninkielisen psykologin palvelut. Muissa kielissä tällaisia mahdollisuuksia ei ole käytössä. 

Nivelvaiheissa perusopetuksen asteelta toiselle tai valmistavasta opetuksesta perusopetukseen 

siirryttäessä pyritään järjestämään perehdytystä siirtyvästä oppilaasta. Myös tutustumiskäynnit 

järjestetään valmistavasta siirryttäessä valmistavan opettajan mukana ollessa. Tähän kuitenkin 

kaivattaisiin lisäresursseja. 


Monikulttuuriset työryhmät/ohjausryhmät 

Hankkeen aikana olemme panostaneet tällä monikulttuurisuustaitojen osa-alueella mm. opettajien 

perehdyttämiseen oppimissuunnitelman tekemisessä sekä toteutuksen ohjaamisessa. Koulussamme on 

kokoontunut viikoittain tiettynä aikana puolen tunnin pitkän välitunnin ajan monikulttuurinen 

työryhmä, joka on konsultoinut eri opettajia yksilöllisesti. Monikulttuuriseen työryhmään on kuulunut 

valmistavan luokan opettajat, suomi toisena kielenä- opettaja, rehtori sekä kieliavustajia. Lisänä 

kokoonpanoon on ollut viikoittain vaihtuvat luokanopettajat ja tarvittaessa laaja-alainen erityisopettaja. 

Osa tapaamisista on ollut monikulttuurisen työryhmän aihepalavereja esim. oman äidinkielen 

opettamisen ja arvioinnin kehittämisestä, tukiopetuksesta tai S2-opetuksen suunnittelusta ja käytänteistä. 

Palaverit on koettu koko koulussa tärkeiksi ja niiden jatkamiseen tulevaisuudessakin on päätetty 

panostaa. 

Monikulttuuriset työpajat ja opetuskokeilut 

46

Oppilaiden monikulttuurisen identiteetin kehittymisen lisäksi monikulttuuristen työpajojen 

opetuskokeilu vaikutti myönteisesti myös maahanmuuttajaoppilaiden oppimismahdollisuuksien 

kehittämiseen. Tekijäryhmä suunnitteli työpajojen toteutusta useiden viikkojen ajan kymmenien tuntien 

ajan. Näissä suunnitteluissa kiinnitettiin erityistä huomiota erilaisten oppijoiden, sekä dysfaattisten lasten 

että erikielisten lasten oppimismahdollisuuksien edistämiseen. Työpajojen jälkeisessä arviointipalaverissa 

mietittiin myös tulevaisuuden työpajojen kehittämispisteitä kriittisesti. Isolta osalta myös tästä 

työpajakokeilusta tehty opinnäytetyö ennakoivine sekä loppuarviointikysymyksineen lisäsi 

oppimismahdollisuuksien kriittistä tarkastelua. Tarkastelun kohteena olivat niin ikään yhteiset tavoitteet 

ja niiden toteutuminen, oma opetus sisältöineen, menetelmineen ja eriyttämistarpeineen kuin myös 

oppilaiden oppimismahdollisuuksien parantaminen. CLIL-kokeilussa puolestaan kehitettiin ja 

huomioitiin useiden kielten samanaikaisella käytöllä oppilaiden paremmat oppimismahdollisuudet 

merkittävästi (katso tarkemmin edellinen luku). 

Erityisesti tulisi huomioida seuraavien asioiden kehittäminen parempien 

oppimismahdollisuuksien turvaamiseksi: 

kaksikielinen opetus mahdollisuuksien mukaan 

koulutuksen tasa-arvon haasteet ja mahdollisuudet 

oman äidinkielen opetuksen kehittäminen: yhteinen opettaja koko kaupungin alueelle erityisesti 

venäjän kielessä, opetussuunnitelma ja arviointi 

selkokielen riittävä käyttö ja eriyttäminen 

opettajan roolin korostunut merkitys sekventiaalisten kaksikielisten kohdalla 

opetussuunnitelman, opetusmenetelmien ja arvioinnin periaatteiden tarkastelu ja yhteisten 

linjojen löytäminen ja hyväksyminen 

nivelvaiheet: oppilaan ja opettajan tukeminen siirtymävaiheessa riittävästi, erityisesti 

valmistavasta opetuksesta lähikouluun siirryttäessä 

opettajien riittävä koulutus 

asenneilmapiiri koulussa 

Suomi toisena kielenä- oppilaan kielitason määrittely kielitaidon eri osa-alueilla 

maahanmuuttajaoppilaiden oppimissuunnitelmien yhteiset linjaukset kunnassa 

maahanmuuttajaoppilaiden arvioinnin kehittäminen/koulutukset opettajille 

monikulttuuristen ja moniammatillisten työryhmien muodostaminen kouluittain/alueittain ja 

opettajien osallistaminen ja ohjaaminen toimintaan 

9. MONIKULTTUURISEN KODIN JA KOULUN YHTEISTYÖN KEHITTÄMINEN 

Kulttuurien kohtaaminen ja kulttuurien väliseen tasa-arvoon pyrkiminen 

Maahanmuuttajaperheen ja koulun välinen yhteistyö rakentuu samoihin peruspilareihin, 

maahanmuuttajan oma kieli ja kulttuuri tulee ottaa huomioon yhteistyössä ja kohtaamistilanteessa. 

Mikäli maahanmuuttajaperheen lähtömaan ja suomalaisen koulukulttuurin erot ovat suuret, tulee 

periaatteet käydä perheen kanssa erityisen huolellisesti läpi. Kulttuurisidonnaisten tapojen ja arvojen 

erilaisuutta tulee kunnioittaa. Uskonnollisen vakaumuksen kunnioittaminen ja uskonnonvapaus on yksi 

lapsen ja perheen perusoikeuksista. Mikäli lapsi ei osallistu kaikkeen ohjelmaan kulttuurisista tai 

uskollisista syistä, on vanhempien kanssa hyvä keskustella näistä periaatteista sekä vaihtoehtoisen 

ohjelman järjestämisestä. Koulun tulee tutustua maahanmuuttajaperheen kulttuuriin lähemmin, jotta 

erimielisyyksiltä tai väärinymmärryksiltä vältyttäisiin. Erilaisuus tulee hyväksyä puolin ja toisin ja 

yhteisesti sovittuja pelisääntöjä ja rajoja tulee noudattaa. Suomalaisen koulujärjestelmän ja 

47

opetussuunnitelman perusteet ovat suomalaisessa koulussa määräävät normit, joiden mukaan myös 

maahanmuuttajalapsen koulutyö järjestetään. Kulttuurieroista on hyvä myös keskustella perheen 

kanssa. Eri perheissä lähtömaan kulttuuri näkyy hyvin eri tavoin. Jotkut perheet saattavat olla hyvin 

länsimaalaistuneita tai suomalaistuneita, jotkut perheet noudattavat edelleen erittäin tiukasti oman 

kulttuurinsa perinteitä. 

Maahanmuuttajaperheiden kanssa työskenneltäessä on käytännössä mahdotonta uppoutua tarkasti 

jokaisen kulttuurin perinteisiin ja käytänteisiin. Yleistyksinä voidaan puhua ”afrikkalaisesta” tai 

”venäläisestä” kulttuurista, mutta ihmiset näissä kulttuuriryhmissä eivät ole yhteneväisempiä kuin 

esimerkiksi Euroopan eri kulttuurit ja ihmiset tai ”suomalaiset” yhtenä, samalla tavalla toimivana 

ryhmänä. Tarkkaa kulttuuritietoa tärkeämpää onkin ymmärtää yleisesti kulttuurinvaihtelu. Kulttuurien 

välisissä eroissa tulee huomioida (mm. Hofstede 1992) neljä keskeistä ulottuvuutta, joiden suhteen 

kulttuurit vaihtelevat: valtaetäisyys, individualisuus/kollektiivisuus, maskuliinisuus/feminiinisyys sekä 

kulttuurin epävarmuuden sietokyky. Myös maailmankatsomuksen ja aikakäsityksen erilaisuuksia tuodaan 

tarkasteluissa usein esille. 

Maailmankatsomus 

tarkoittaa sitä, miten ihminen selittää maailman ja oman olemassaolonsa ja miten hän paikantaa itsensä 

ympäröivässä maailmassa. Maailman kaikkiin kulttuureihin liittyy uskonto jollakin tavoin. Maailman 

katsomuksen eroissa erotellaan erityisesti sisäisen kontrollin (ihminen itse vastuussa elämästään ja 

ratkaisuistaan) ja ulkoisen kontrollin ( sattuma tai ulkoinen voima säätelee ihmisen kohtaloa). 

Esimerkiksi islamilainen kulttuuri määrittää tapahtumia voimakkaasti ”inshallah” eli ”jos Jumala” suolausahduksella. 

Sisäisen kontrollin mukaisesti ihminen on puolestaan itse oman onnensa seppä. 

Yksilökeskeisyys vastaan yhteisöllisyys 

tarkoittaa ihmisen suhdetta lähiympäristöönsä, perheeseen ja sukuun. Kulttuurit voidaan jakaa karkeasti 

kahteen sen mukaan, arvostetaanko niissä enemmän yksilöllisyyttä vai yhteisöllisyyttä. Myös välimuotoja 

on olemassa ja kaikista kulttuureista löytyy molempien ryhmien piirteitä. Kysymyksissä tulee esiin mm. 

perhekäsitys (ydinperhe vs. useamman sukupolven suurperhe), lasten kasvatus ( itsenäisyys, 

vastuullisuus vs. kontrolli), rahankäyttö ( henkilökohtaisuus vs. yhteiskäyttö lähiyhteisössä) ja yksilön ja 

valtion suhde ( yhteisesti sovitut säännöt vs. solidaarisuus ennen kaikkea perheelle ja lähiyhteisölle) 

Valtasuhteet 

ovat ihmissuhteissa aina esillä. On olemassa vahvoja ja heikkoja ja vallankäyttöä näiden ryhmien välillä. 

Valtasuhteet näkyvät esim. vanhempien ja lasten tai opettajien ja oppilaiden välillä. Valta voi perustua 

erilaisiin asioihin ja suhtautuminen valtaan vaihtelee kulttuureittain. Suurten valtaetäisyyksien 

kulttuureissa hierarkia on jäykkä ja erot eri ryhmien vallassa suuret. Tasa-arvoisuutta korostavissa 

kulttuureissa valtasuhteiden ei haluta ilmenevän kovin selvästi. 

Aikakäsitys 

Suomalainen aikakäsitys on lineaarinen, jonka mukaan aika etenee suoraan eteenpäin kuin jana. Aika 

”kuluu” kokoajan, eikä sitä tulisi rajallisena hyödykkeenä tuhlata. Syklisessä aikakäsityksessä aikakäsitys 

pohjautuu täysin vastakkaisesti jatkuvasti uusiutuvaan aikaan. Mikään hetki ei ole syklisessä 

aikakäsityksessä korvaamaton, koska tulee taas uusi päivä, uusi viikko, uusi kesä. Aikaa ei voi mitenkään 

säästää eikä tuhlata. Ajankäyttöä voi määrittää eniten esim. ympäröivä luonto eikä kello. 

Kulttuurien välinen välisen tasa-arvon osittainenkin toteutuminen tarvitsee paljon tukea ja koko 

kouluyhteisön sitoutumista ja tahtotilaa. Keskeinen kysymys on se. millaista yhteistyötä kunta on valmis 

tukemaan ja tekemään maahanmuuttajien koulutuksen toteuttamisessa sekä eri kulttuurien 

kohtaamisessa. Keskeisellä sijalla on myös koulun tahtotila ja käytännön pyrkimykset kohti tasa-arvoista 

kanssakäymistä. Kysymyksinä voivat olla mm. seuraavanlaiset asiat: 

48

Järjestääkö kunta valmistavaa opetusta ja missä määrin? 

Pitääkö kunnan tukea maahanmuuttajien oman kulttuurin säilyttämiseen pyrkiviä toimia? 

Saavatko maahanmuuttajalapset opetusta myös omalla äidinkielellään ja missä määrin? 

Huomioidaanko eri kulttuurien ja uskontojen edustajien erityistarpeet? Esimerkiksi: Saavatko 

vanhemmat tietoa koulun asioista omalla kielellään, saavatko he tulkkausapua riittävästi kodin ja 

koulun yhteistyössä? 

Miten tasa-arvo yksilöiden ja kulttuurien välillä toteutuu koulussa ja yhteisössä? 

Mihin yhteistyössä tulisi pyrkiä? 

Kahden ihmisen keskinäinen ymmärtäminen vaatii muutakin kuin yhteisen kielen. Asian esittäminen, 

äänenpaino ja –voimakkuus sekä sanaton viestintä vaikuttaa tulkintaan vahvasti. Eri kulttuureissa nämä 

sanattomat viestinnät sekä puhetavat (esim. äänenvoimakkuus) saattavat vaihdella suuresti ja myös olla 

merkityksiltään toisistaan poikkeavia. Suomalainen on tottunut suoraan viestintään, venäläinen esittää 

asian monen eri kielikuvan kautta ja arabialainen viestii asian vertauskuvin. Monissa kulttuureissa myös 

keskustelua arvostetaan vuorovaikutusprosessina. Esimerkiksi somalialaisessa kulttuurissa arvostetaan 

hyvää puhe- ja jutunkertomistaitoa. Yhtenä mittarina voidaan pitää ”mittelöinnissä” myös tarinan 

uskottavuutta. Ihmisen ei tule uskoakaan kaikkea hänelle kerrottua ja tarinoinnissa on lupa ”höystää” 

juttua. Suomalaisessa asiakerronnassa pyritään vain tapahtuneen ja toden kerrontaan. Kulttuurien 

kohdatessa tarvitaan erityisesti halua ymmärtää toista ja tulla ymmärretyksi, jotta viestintä onnistuisi 

kielivaikeuksista ja kulttuurieroista huolimatta. 

Suomalaisen koulun käytänteet ja kouluun perehdyttäminen 

Vanhemmat saattavat koulun myös ”suomalaistavan” lapsen mahdollisimman nopeasti. Taustalla on 

ajatus siitä, että vanhemmat haluavat lastensa välttävän ne vaikeudet, joita he itse ovat läpikäyneet 

kotoutumisensa suhteen. Tällaisia vanhempia on hyvä rohkaista myös pitämään yllä omaa kulttuuriaan 

ja kieltään, jotka ovat tärkeitä erityisesti identiteetin, jatkuvuuden kuin myös oppimistulosten takia. 

lapsen kulttuuria voi myös tuoda kouluun esim. vanhempien tai muiden asiantuntijoiden avulla. 

Kaksikulttuurisuutta tulee aina tukea myös vanhempien kanssa tehtävässä työssä. Luontevin tapa 

kaksikulttuurisuuden arvostamiseen koulussa on se, että työsuhteessa on suomalaisen henkilöstön 

lisäksi aina myös maahanmuuttajia. 

Suomalaiseen kouluun vanhempia perehdyttäessä tulee aina tarvittaessa käyttää tulkkauspalveluja. 

Tulkkausta on saatavilla mm. TE-keskusten ja kunnan sosiaalitoimen kautta ilmaiseksi. Vanhempia on 

hyvä pyytää myös seuraamaan koulun opetusta tavallisten oppituntien aikana. Oppimissuunnitelmaa 

laadittaessa vanhemmille tulee selvittää tarkasti, mistä on kyse ja millaisia mahdollisuuksia esim. oman 

äidinkielen, tukiopetusten, uskonnon ja S2 -opetukseen maahanmuuttajaoppilaalla suomalaisessa 

koulussa on. Erityisopetus pienluokassa mahdollisuuksineen tulee tarvittaessa selvittää vanhemmille 

hyvin, sillä vastaavat käytänteet eroavat maakohtaisesti suuresti. Vähemmistökielillä olevaa materiaalia 

on myös hyvä pitää esillä. Materiaalia saa mm. työministeriön, KELAN ja mopedin- sivustoilta. 

Monikulttuurisen yhteistyön kehittäminen Rantakylän koulussa 

Koulussamme pidetään vuosittain maahanmuuttajataustaisille perheille suunnattu vanhempainilta. 

Vanhempainillassa käsitellään suomalaisen koulujärjestelmän yleisiä periaatteita ja käytänteitä, esitellään 

valmistavaa opetusta, S2-opetusta sekä kotikielen opetusta. Lisäksi esillä on ollut ajankohtaisia ja 

vaihtuvia aiheita esim. lasten harrastustoiminta, kansainväliset tapahtumat jne. Syksyn 2008 aikana 

tarkoituksenamme on panostaa kunnassa mm. pohjoisen alueen yhteisiin eri kieliryhmien 

vanhempainiltoihin sekä monikulttuurisiin vanhempainiltoihin. Myös moniammatillista ja eri yhteisöjen 

avustamaa yhteistyötä viritellään asian toteuttamiseksi. 

49

Hankkeen aikana olemme pyrkineet kehittämään monikulttuurista yhteistyötä kodin ja koulun välillä. 

Tavoitteena oli lukuvuoden 2007 - 2008 aikana saada vanhempainyhteistyöryhmään (KYT:iin) mukaan 

ensimmäistä kertaa maahanmuuttajataustaisia vanhempia. Saimme ryhmään mukaan venäjänkielisiä 

vanhempia, jotka ovat toimineet ryhmässä aktiivisesti mm. erilaisten tapahtumien järjestäjinä. 

Vanhempien omasta keskuudesta myös heräsi kiinnostus vertaisvanhempi-toimintaan sekä erityisiin 

monikulttuurisiin vanhemmille suunnattuihin esittävän taiteen- työpajoihin, joissa olisi mahdollisuus 

tutustua eri maiden kulttuuriperinteisiin sekä eri kulttuurien vanhempiin. 

Olemme myös pyrkineet kehittämään erikielistä materiaalia vanhemmille. Hankkeen aikana on 

valmistunut venäjänkielisiä tiedotteita mm. suvaitsevaisuuselokuvasta, oppimissuunnitelmista ja monista 

erilaisista tapahtumista. Tulevaisuudessa haluamme 

panostaa mm. somaliankielisiin ja englanninkielisiin käännöksiin. Suvaitsevaisuuselokuva Matroskinin 

tekstitys eri kielille on myös tärkeä yhteinen tavoite koko Suomessa, jotta materiaali tavoittaisi 

mahdollisimman monet vähemmistökulttuureista tulijat. 

Eri taustakulttuureihin tutustuminen on myös tärkeää. Suvaitsevaisuuselokuva Matroskinin katsomisen 

sekä aiheen jatkokäsittelyn avulla ”kurkistimme” venäläiseen koulukulttuuriin. Tulevaisuudessa 

venäläisen koulukulttuuriin perehtyminen helpottuu ennestään, kun elokuvan jatkotyöskentelyn apu, 

opettajan tai kouluttajan ”työkalupakki” taustakulttuuritietoineen ja opetustuntimalleineen valmistuu. 

Koulussamme on työskennellyt lukuvuoden ajan kieliavustajana ja kotikielen opettajan somalialainen 

maahanmuuttaja. Hän on kiertänyt eri luokissa kertomassa Somaliasta ja kouluopetuksen järjestämisestä 

epävakaassa maassa. Oppilaat ovat kuulleet hänen kauttaan mm. somalialaisia tarinoita, opetelleet 

joitakin somalian sanoja, nähneet kuvamateriaalia sekä kuulleet hänen omia kokemuksiaan maasta 

lähdöstä. Hankkeen kautta olemme panostaneet erityisesti näiden opetusjaksojen suunnitteluun ja 

ohjaukseen yhdessä monikulttuurisen työryhmän kanssa. 

Hankkeen aikana olemme panostaneet entistä enemmän moniammatilliseen yhteistyöhön eri aiheiden 

työstämisessä. Mm. vanhempien perehdyttäminen suomalaiseen kouluterveydenhuoltoon, 

hammashoitoon, oppilashuoltoon, oppimissuunnitelmien kehittämistyö yms. on vaatinut yhteistyötä 

sekä koulun sisällä moniammatillisissa yhteistyöryhmissä että koulun ulkopuolella eri 

asiantuntijaryhmissä. Tähän moniammatilliseen yhteistyöhön haluamme jatkossakin panostaa entistä 

enemmän. 


Väestöliiton monikulttuurisuustutkijan mukaan maahanmuuttajaperheet toivovat kouluilta ja 

päiväkodeilta selkeämpää opastusta suomalaiseen koulumaailmaan. Suomeen muualta muuttaneet 

vanhemmat eivät välttämättä ymmärrä, millä tavalla heidän odotetaan esimerkiksi osallistuvan lastensa 

koulunkäyntiin. Toisesta maasta ja kulttuurista muuttaneilla perheillä ei usein ole hajuakaan siitä, miten 

suomalainen yhteiskunta ja sen palvelut toimivat. Päiväkotien ja koulujen opettajille haluttaisiinkin 

koulutusta, jotta he oppisivat ottamaan huomioon maahanmuuttajaperheiden tarpeet. Kieliongelmien 

kanssa taistelevia vanhempia ei auta, että heidän eteensä tuodaan päiväkodin vanhempainillassa 

satasivuinen varhaiskasvatussuunnitelma. Perusasiat, esimerkiksi miten kodin ja koulun yhteistyö toimii 

ja kenen kanssa läksyt tehdään, pitäisi selvittää selkokielellä. 

Vanhempia tulisi perehdyttää mm. kielenoppimisen eri vaiheisiin sekä koulun ulkopuolisen toiminnan 

merkitykseen kielenkehittymisessä. Vanhemmat tarvitsevat usein käytännön apua koulun perusteiden 

ohella myös esimerkiksi harrastusryhmiin ohjautumisessa. Erilaisista tukitoimista, vaihtoehtoisista 

koulupolun malleista ja erilaisista ristiriitatilanteista kaivattaisiin lisätietoa. 

50

Opettajan ja koulun muu henkilöstö tarvitsee koulutusta monikulttuurisuudesta yleensäkin, eri 

kulttuurien kohtaamisesta ja erilaisista kulttuurisidonnaisuuksista ja –ulottuvuuksista. Molempien 

ryhmien, sekä koulun henkilöstön että monikulttuuristen perheiden ymmärtäessä paremmin toisiaan ja 

toistensa kulttuureja, myös yhteistyö helpottuu. 

Vertaisvanhemmuus olisi tärkeä toiminnan kehittämisen muoto kunnassamme. Maahanmuuttajaperheet 

kaipaavat usein kontakteja suomalaisiin, samanikäisten lasten vanhempiin. Esimerkiksi 

vanhempainryhmien kautta voisi toimintaa kehittää kouluissa siten, että jokaiselle 

maahanmuuttajataustaiselle perheelle löytyisi halutessaan vertaisvanhempi joko suomalaisvanhempien 

tai pitkään Suomessa asuneiden maahanmuuttajaperheiden parista. Pääkaupunkiseudulla on järjestetty 

sijaismummotoimintaa maahanmuuttajaperheille ja toiminnasta on hyviä kokemuksia kotoutumisenkin 

näkökulmasta. Idea on välittää suomalaisia mummoja ja vaareja maahanmuuttajaperheille, joilla ei ole 

Suomessa omia isovanhempia. Myös tällaisesta toiminnasta maahanmuuttajataustaiset hyötyisivät. 

Yhteistyö toimisi moniammatillisena esim. MLL:n projekti- tai paikallisyhdistystoiminnan kautta. 

10. ERI KIELI- JA KULTTUURITAUSTAISEN HENKILÖKUNNAN ASEMAN 

KEHITTÄMINEN 

Suomalaisuus merkitsee eri ihmisille erilaisia asioita ja suomalaisten maailmankuvat voivat olla 

keskenään hyvin erilaisia. Suomalaista yhteiskuntaa on rakennettu siitä oletuksesta käsin, että Suomi on 

yksikulttuurinen yhteiskunta. Mielikuva tyypillisestä suomalaisesta ja suomalaisuudesta elää vahvana. 

Suomesta on välittynyt mielikuva valtiona, jossa asuu yksi kansa, jossa on yksi yhtenäinen kulttuuri ja 

jossa puhutaan yhtä kieltä. Koululaitos, kulttuurielämä, sosiaalipalvelut jne. perustuvat ajatukseen 

kansalaisesta, joka on ”tavallinen suomalainen”. 

Kansainvälinen vuorovaikutus, tiedotusvälineiden yleistyminen ja monimuotoistuminen ovat 

muokanneet elintapojamme. Poliittisena toimintana monikulttuurisuus merkitsee sitä, että yhteiskunnan 

palveluja kehitetään siten, että palveluiden asiakaskunta on monikulttuurista. Asiakkailla on eri 

äidinkieliä, uskontoja ja tapoja, jotka tulee huomioida palveluja järjestettäessä. Toiminnan tarkoituksena 

on erilaisiin tarpeisiin vastaaminen, tasa-arvon edistäminen ja ristiriitatilanteiden ehkäiseminen. 

Monikulttuurinen yhteiskunta voi olla tavoite, kun mietimme, miten haluamme yhteiskuntaa ja sen 

palveluja kehittää. Tavoitteena yksilön ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioituksen lähtökohdasta 

käsin on se, että yksilöt sitoutuisivat velvollisuuksiin ja oikeuksiin yhteisön jäsenenä. Käytännössä 

monikulttuurisia toimintamalleja on helpompi kehittää pienemmissä yhteisöissä kuin koko yhteiskunnan 

tasolla. Esimerkiksi työyhteisöissä tai kouluissa on mahdollisuus kehittää uusia monikulttuurisia 

käytäntöjä ja arjen toimintamalleja. Työyhteisössä voidaan miettiä, miten työyhteisön jäsenet voivat 

käyttää omaa kieltään ja miten erilaiset juhlapäivät huomioidaan. Erittäin tärkeää työyhteisön tasolla on 

se, että miten jokainen voi tuntea olevansa ryhmän täysipainoinen jäsen ja osallistua yhteiseen 

päätöksentekoon. 

Eri kieli- ja kulttuuritaustaisen henkilökunnan aseman kehittäminen 

Rantakylän koulussa 

Rantakylän koulussa on työskennellyt vuosien aikana erilaisissa harjoitteluissa monia kymmeniä eri 

etnisten vähemmistöjen jäseniä. Moniammatillisuus on myös ollut tässä ryhmässä hyvin edustettuna, 

sillä työntekijöitä on ollut paitsi monista eri kulttuureista, myös monista eri ammattiryhmistä opettajasta 

maalariin. Erilaisissa tapahtumissa ja projekteissa on myös ollut lyhytaikaisia harjoittelijoita tai 

asiantuntijoita osana työyhteisöämme. 

51

Kieliavustajina on työskennellyt monien vuosien aikana ainakin venäjänkielisiä ja somaliankielisiä 

avustajia. Tämän hankkeen aikana koulussamme on työskennellyt vakituisena työntekijänä venäjän- ja 

kominkielinen kouluavustaja (venäjän kotikielen opetus), somaliankielinen avustaja (somalian kotikieli ja 

islamin opetus). Kunnan yhteinen suomi toisena kielenä- opettaja on äidinkieleltään venäjänkielinen. 

Lisäksi lukuvuoden aikana meillä on ollut harjoittelijoita eri kieliryhmistä, mm. venäjänkielisiä kaksi, 

somaliankielisiä yksi ja ranskan- ja arabiankielinen yksi. 

Asema opettajana ja kollegana, yhteistyö koulun sisällä 

Erikieliset ja kulttuuritaustaiset henkilöt ovat kokeneet Rantakylän koulun erittäin hyvin 

vastaanottavana ja eri kulttuureja tukevana yhteisönä. Koulussamme on monia muita kaupungin kouluja 

enemmän kokemusta maahanmuuttajien kohtaamisesta ja siksi myös työskentely monikulttuurisessa 

yhteisössä on asenteiden puolesta helpompaa. Asiantuntijuus omaan kulttuuriin ja kieleen liittyvissä 

asioissa on selvää. Kiertävän S2-opettajan ”kotikouluna” on meidän koulumme, joten hän osallistuu 

koulumme opettajainkokouksiin ja koulutuksiin. Tiedonsiirto jää usein yksittäisten opettajien vastuulle, 

mutta viestintävälineiden kehittymisen ja käyttömahdollisuuksien parannuttua myös sähköiset viestit 

tavoittavat kokouksesta poissaolevat entistä helpommin. Kieliavustajat osallistuvat kokouksiin 

mahdollisuuksien mukaisesti. Muihin tapahtumiin kieliavustajien ja koko henkilöstön tulisi voida 

osallistua tasa-arvoisesti. 

Rantakylän ja Pataluodon koulujen kieliavustajista kaksi on vakituisessa työsuhteessa mikä helpottaa 

työn suunnittelua ja tekemistä todella paljon. Tämä myös parantaa työntehokkuutta sillä avustajat 

osaavat työnsä hyvin eikä heidän jatkuvaan ohjaukseen mene aikaa. Avustajat ovat myös voittaneet 

koulun henkilökunnan luottamuksen ja näin heidän tarjoaman apu ulottuu myös yleisopetuksen ryhmiin 

eikä pelkästään valmistavan vaiheen ryhmiin. Kieliavustajien erinomainen tuntemus sekä suomalaisesta, 

että venäläisestä koulusysteemistä on ollut erityisosaamista perheiden kohtaamisessa. 

Suomi toisena kielenä- opettajan sekä kotikielen opettajien yhteistyöt eri opettajien kanssa tapahtuu 

erityisesti yksityisen oppilaan asioiden suunnittelussa. Kieliavustajien kanssa tehtävä yhteistyö on 

tuntikohtaisesti vaihtelevaa: esim. samanaikaisopetusta tai eriyttävän opetuksen järjestämistä, 

vanhempien tai oppilaan tulkkaamista, kokeiden tai muiden asiapaperien ja viestien kääntämistä. 

Yhteistyöhön löytyvä aika on varmasti haaste jokaisessa koulussa. Maahanmuuttajaoppilaita on eri 

luokilla ja erikielisen henkilöstön haasteena on tehdä yhteistyötä hyvin monien eri henkilöiden kanssa. 

Myös puutteellinen kielitaito tai suuret kulttuurierot esim. joidenkin harjoittelijoiden kohdalla tuovat 

lisähaastetta yhteistyöhön. Ohjaavan opettajan tai ohjausryhmän tuki olisi tärkeää erityisesti monelle eri 

koulussa kiertävälle ja erilaisia työhaasteita kohtaavalle S2- tai omankielen opettajalle. 


Kiertävän Suomi toisena- kielenä opettajan työnkuva monine kouluineen on haastava. Hankkeen aikana 

olemme perustaneet koulussamme monikulttuurisen työryhmän, jonka tehtävänä on ollut erityisesti 

tämän lukuvuoden aikana perehdyttää opettajia oppimissuunnitelman täyttämiseen paperilla sekä 

toteutuksen erilaisiin järjestelyihin käytännössä. Lisäksi tässä ryhmässä on pohdittu mm. omakielisen 

opetuksen toteuttamista, S2-opetusta kunnassa sekä S2-opettajan tehtävänkuvaa. Tulevaisuudessa tämä 

asiantuntijaryhmä halutaan ehdottomasti säilyttää koulun arjessa ja samaa käytäntöä levittää myös 

kunnan muihin kouluihin, joissa on maahanmuuttajaoppilaita. Oman haasteensa tuovat myös vuonna 

2009 kuntaliitoksen kautta liittyvät uuden paikkakunnat: Pyhäselkä ja Eno, jolloin yhteistyön tarve 

laajenee ja myös toteutusalue kasvaa todella suureksi. 

52

Suomi toisena kielenä- opettajan työssä kokemana haasteena ovat mm. seuraavat asiat: 

mahdollisuudet osallistua eri koulujen yhteistyöpalavereihin ja kokouksiin 

kannettavan tietokoneen puuttuminen, kunnollisten ja pysyvien työtilojen puuttuminen monella 

koululla 

koulujen monikulttuurisuusyhteyshenkilöiden puuttuminen 

säännöllisten palaverien puuttuminen luokanopettajien ja aineenopettajien kanssa eri kouluilla 

yhteistyö oman äidinkielen opettajien kanssa, puuttuva aika 

useat eri koulut ja vähäinen aika eri kouluilla 

Suomi toisena kielenä- opettaja ja kotikielen opettajat ovat kokeneet monikulttuurisen työryhmän 

perustamisen ensiarvoisen tärkeänä. Vähäisen ajan resurssointi ja ajan jakaminen useiden oppilaiden, 

ryhmien tai koulujen kesken tuntuu haastavalta. Tuen saaminen toisilta opettajilta sekä yhteinen 

suunnittelutyö koettaisiin tärkeäksi mm. kotikielen opetuksen uudistamiseksi kunnassamme. 

11. SUUNNITELMAN TOTEUTUS, ARVIOINTI JA SEURANTA 

Hankkeen vaikutukset/arviointi 

Monikulttuurisuustaitojen kehittämishankkeen vaikutukset näkyvät koulullamme ja alueellamme 

monipuolisesti. Koulun seinät ovat täynnä hankkeen aikana syntyneitä taideteoksia, teatteri-ilmaisun 

kyvyt ja osaamiset ihastuttavat meitä erilaisissa koulumme ja kuntamme tapahtumissa ja monet eri kielet 

kuuluvat luokissa iloisten laulujen ja runojen harjoitteluissa. Esittävän taiteen työpajojen 

monikulttuuriset työryhmät ovat olleet integraatiota toimivimmillaan. Samassa ryhmässä on 

työskennellyt useiden eri kielien ja kulttuurien edustajia ja taiteen kautta jokainen on saanut esittää 

osaamistaan suomen kielen kielitaidosta huolimatta. Monikulttuurinen identiteetti on kehittynyt 

huimasti, kun omasta etnisen kielen taidosta onkin tullut arvostettu ja kunnioitettu taito. 

Yksittäisten oppilaiden elämässä vaikutukset ovat näkyneet mm. luovana ja innovatiivisena ajatteluna, 

kehittyneinä valmiuksina esittävän taiteen eri osa-alueilla, kulttuurien tuntemuksen lisääntymisenä ja 

suomalaisen koulukulttuurin hallitsemisen parantumisena vieraista kulttuureista tulevilla oppilailla. 

Erikielisten ja – kulttuuritaustaisten oppilaiden ystävyyssuhteet ja monikulttuurisen identiteetin 

kehittyminen toteutuivat hankkeen aikana odotuksiakin enemmän. Hanke edisti oppilaan toimimista 

monikulttuurisen yhteisön jäsenenä ja sen kautta oli mahdollista saada erikieliset ryhmät sosiaaliseen 

vuorovaikutukseen ja luonteviin ystävyyssuhteisiin keskenään. Työpajan jälkeinen 

maahanmuuttajaoppilaan ja suomalaisen oppilaan välitön kaveruuden osoitus, halaus ja kysymys 

yhdessä leikkimisestä, on herättänyt meissä opettajissa sanoinkuvaamattoman riemukkaita tuntemuksia. 

Positiivisen mallin kehittäminen ja jokaisesta yksilöstä huolenpitäminen vaikuttavat siihen, että 

syrjäytymisuhka yksilöillä ja seuraavilla sukupolvilla pienenee merkittävästi. 

Taidekasvatuksen puolella vaikutuksissa on painottunut oppilaan teatteriteknisten ja muiden esittävien 

taiteiden taitojen kehittyminen ja ilmaisuvalmius sekä positiivisten kokemuksien ja elämyksien saaminen 

omasta itsestä aivan kuten kulttuuritoiminnastakin. Riskitekijät alueellamme Joensuussa ovat suuret: 

matala sosioekonominen tausta, vanhempien työttömyys ja päihdeongelmat ovat valitettavan tuttuja 

monelle koulumme oppilaalle. Positiivisen minäkuvan, onnistumisen elämysten ja sosiaalisen 

turvaverkon luomisen merkitys painottuu tämän hetken sekä tulevaisuuden kannalta erityisesti näillä 

oppilailla. 

Monet hankkeemme näkyvistä vaikutuksista ulottuivat koulumme ja kuntamme ulkopuolelle, hankkeen 

vaikutusten ja tulosten (esim. Matroskin-elokuvan levitys) kautta. Elokuvan avulla 

53

suvaitsevaisuuskasvatus saa uudenlaisen välineen erityisesti esi- ja alakouluikäisten lasten 

monikulttuurisuuskasvatuksessa. 

Yleisinä vaikutuksina alueella voidaan pitää mm. suvaitsevaisuuden lisääntymistä erilaisuutta kohtaan, 

rasismin vähenemistä, suomalaisen kantaväestön ja erityisesti alueen venäjänkielisen 

kulttuurivähemmistön yhteyksien syntymistä, kansainvälisen yhteistyön syntymistä ja sen vaikutuksia 

esittävän taiteen ja erityisesti draamakasvatuksen alueella. Olemme lisäksi löytäneet hankkeen kautta 

joitakin sopivia toimintamuotoja koulujen/oppilaitosten sekä taide- ja kulttuurilaitosten, 

taideyhdistysten, kansalaisjärjestöjen ja elinkeinoelämän välille. 

Rantakylän koulussa kehittämistoiminnan keskeisimpänä tavoitteena oli esittävän taiteen avulla kehittää 

etnisten vähemmistöjen sekä suomalaisten lasten monikulttuurisuustaitoja eri osa-alueilla. 

Maahanmuuttajaoppilaiden kohdalla päätavoitteena oli erityisesti maahanmuuttajien enemmistöryhmän 

eli venäjänkielisten oppilaiden sekä heidän vanhempiensa integroituminen suomalaiseen kouluun ja 

yhteiskuntaan. Käytännössä tämä tavoite tarkoitti omaksi ryhmäkseen liian helposti irrottautuvien 

venäjänkielisten lasten saamista mukaan suomalaislasten ja –nuorten joukkoon. Koulutyöskentely ei 

itsessään rohkaise tällaista integroitumista, vaan monesti vain vahvistaa kielierojen, pienluokkien ja 

erityistukiryhmien kautta ryhmien eriytymistä. Osittain kielestä riippumaton työskentely, sekoitetut 

opetusryhmät ja yhteinen projektitavoite vahvistivat selvästi integroitumista suomalaislapsiin ja nuoriin. 

Suomen kielessä heikkokielitaitoiset lapset omasivat vahvuuksia eri osa-alueilla ja pääsivät taiteellisessa 

projektissa esittämään tätä osaamistaan ja myös opettamaan muita. Tähän he eivät pysty puutteellisen 

suomen kielen taitonsa vuoksi missään muualla. Yhteishenki ryhmäläisten kesken oli eri projekteissa 

vahva ja vaikutti myös muuhun koulutyöskentelyyn positiivisesti. 

Monikulttuurisuussuunnitelman vastuuhenkilöinä ja suunnitelman kokoajina olivat Maria Pikkarainen ja 

Tuire Silvennoinen. Monikulttuurisuussuunnitelmaa työstettiin erityisesti Rantakylän koulun 

moniammatillisessa työryhmässä. Lisäksi suunnitelman tekemisessä olivat mukana kunnan 

maahanmuuttajaopetuksen muut asiantuntijat. 

Monikulttuurisuushankkeen käytännön toteutuksesta ja suunnittelusta vastasi Rantakylän koulun 

monikulttuurinen tekijäryhmä. Tekijäryhmän jäseninä olivat: Maria Pikkarainen, Tuire Silvennoinen, 

Satu Myrsky, Ulla Tarva, Mirkka Hiltunen, Pekka Hakalisto, Liisa Karppanen, Pekka Korhonen, Auli 

Alanko, Taina Broman, Tamara Kokko, Tanja Kimpimäki, Päivi Toivanen, Irja Raita, Ekaterina 

Soldatenkova, Abdi Mohamud, Rachid Oudderk. Tekijäryhmän jäsenet olivat mukana hankkeen 

toteutuksen eri vaiheissa erilaisin työpanoksin. 

Monikulttuurisuushankkeen moniammatillinen ohjausryhmä koottiin koko kunnan alueelta. 

Ohjausryhmään kuuluivat: Antti Ikonen/Rantakylän koulun rehtori, Pirjo Laatikainen/Joensuun 

kaupungin koordinoiva erityisopettaja ja koulutuspalvelukeskuksen edustaja, Riitta-Liisa 

Koponen/MAMU-koordinaattori ja valmistavan luokan opettaja, Maria Pikkarainen/valmistavan 

luokan opettaja ja teatteripedagogi, Tuire Silvennoinen/erityisluokanopettaja, Riitta Härkönen/KYTvanhempainryhmän 

puheenjohtaja, Hanna Suhonen/esittävien taiteiden läänintaiteilija, Sini 

Aromaa/Pataluodon yläkoulun draamaluokanopettaja, Ljudmila Laine/maahanmuuttajataustainen 

perheteatteriohjaaja. 

Toiminnan vakiinnuttamisehdotukset kunnassa 

Monikulttuurisuussuunnitelma vahvistetaan Joensuun kaupungin koulutuslautakunnassa ja sen sisältöä 

ehdotetaan sovellettavaksi ja vakiinnutettavaksi koko kaupungin peruskouluissa. Suunnitelman 

toimenpiteitä laajennetaan ja suunnitellaan kehittämistoiminnan toisen jakson aikana myös 

esikouluikäisten ja mahdollisesti myös lukio-ikäisten parissa. 

54

Maahanmuuttajien parissa työskentelevillä täytyy olla erityistä monikulttuurista kompetenssia, joka 

perustuu mm. seuraaviin: 

tietoisuus omasta kulttuurista ja maahanmuuttajan tilanteisiin vaikuttavista kulttuurisista 

tekijöistä (mm. kulttuurien ulottuvuudet) 

kunnioitus maahanmuuttajan kulttuuriin 

tieto maahanmuuttajan tilanteesta 

taitoa toimia monikulttuurisissa yhteisöissä 

Kouluyhteisön monikulttuurisuustaitojen kehittämisohjelman tavoitteena on lisätä tätä kompetenssia 

koko kouluyhteisössä. Avainsanana taitojen lisäämisessä on suunnitelman toimenpiteiden 

vakiinnuttaminen eri kouluihin kunnan alueella. Kehittämistoiminnan alkuvaiheen aikana olemme 

huomannet mm. seuraavaksi esitetyt aihekokonaisuudet ja asiat tärkeiksi. Vakiinnuttaminen tapahtuu 

erilaisten työtapojen kautta: joita voivat olla mm. suunnitelmassamme esiteltyjen osa-alueiden 

työstäminen seuraavilla tavoilla: 

1. Matroskin muuttaa Suomeen- elokuvan työkalupakin valmistaminen ja käyttöön 

perehdyttäminen eri kouluissa. 

Työkalupakki sisältää sekä asiatietoa maahanmuuttajista ja venäläisestä koulukulttuurista. 

Venäjänkielisten maahanmuuttajien kohtaaminen helpottuu, kun taustatietoa on enemmän. 

Tarkoituksena on laatia opettajille ja muille kouluttajille soveltuva työkalupakki, jossa on asiatietoa 

venäläisestä koulusysteemistä, kulttuurisidonnaisista tavoista ja perinteistä sekä venäläisistä 

maahanmuuttajaryhmistä yleensäkin. Osa materiaalista on myös tarkoituksena kääntää venäjänkieliseksi, 

jotta käyttäjäryhmä laajenee. Materiaalipaketissa on perustietoa maahanmuutosta ja sen syistä 

yleensäkin. Elokuvan eri aiheiden kuten: rasismi, kiusaaminen, ystävyys ja toisen kulttuurin 

suvaitseminen, etninen vähemmistö, akkulturaatio yms. Elokuvan jatkokäsittelyyn suunniteltuja 

tuntimalleja (draamakasvatus, taidekasvatus yms.) on myös tarkoituksena liittää työkalupakkiin. 

2. Matroskin muuttaa Suomeen -elokuvaesityksien järjestäminen esi- ja alakouluikäisille 

kunnan eri kouluissa 

elokuvaesitys oppilaille ja perheille esimerkiksi vanhempainillan yhteydessä syksyisin 

elokuvan aiheiden jatkotyöstäminen luokittain tai opetusryhmittäin 

3. Koulutukset 

opettajien ja muun henkilöstön kouluttaminen (Nivelvaiheissa maahanmuuttajaoppilaita 

vastaanottavien opettajien ja avustajien perehdyttäminen ja ohjaaminen suunnitelmien 

toteuttamiseen. Esimerkiksi nivelvaiheet asteelta toiselle sekä valmistavasta perusopetukseen 

ovat erityisen tärkeitä. Siirtopalaverien, perehdytyksen ja seurannan mahdollistaminen 

vastaanottavalle koululle. Kotoutumis- ja oppimissuunnitelman tekemisen ohjaaminen eri 

kouluissa) 

perheiden kouluttaminen ja ohjaaminen 

Koulutusta valtakulttuurien ja etnisten vähemmistöjen perheille erikseen ja yhdessä. Esittävän 

taiteen monikulttuurisia työpajoja yhteistyön ja monikulttuuristen taitojen oppimisen välineenä. 

Moniammatillinen yhteistyö asiantuntijoiden ja kunnan eri hallintokuntien kesken. 

oppilaiden koulutukset, asiantuntijoiden tai opettajien pitämät tunnit ja työpajat 

Monikulttuuriset työpajatyöskentelyt, eri kulttuuri- ja kieliryhmien asiantuntijoiden vierailut. 

55

Moniammatillinen yhteistyö. 

VESO-koulutukset ja muut koulutustilaisuudet opettajille ja henkilöstölle. 

Suunnitelman eri osa-alueisiin perehdyttäminen. Suvaitsevaisuuskasvatuksen työkalupakin 

käyttöön kouluttaminen. 

täydennyskoulutus yhteistyössä Joensuun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen kanssa 

eri koulujen opettajille (2-3/opettajaa/osio/koulu), sijaiskulut kehittämisrahoituksen kautta 

koulutukset ja perehdytykset koko kaupungin rehtoreille. Suunnitelman eri osa-alueisiin 

perehdyttäminen ja koulukohtaiseen suunnitteluun ja vakiinnuttamiseen ohjaaminen. 

lukioasteen monikulttuurisuussuunnitelman kehittäminen. 

Monikulttuurisuustaitojen kehittämissuunnitelman osa-alueet toimeenpannaan ja vakiinnutetaan osaksi 

koulun arkea. Vakiinnuttamistoiminta aloitetaan kunnassa lukuvuoden 2008 - 2009 aikana. 

4.Maahanmuuttajaperheiden vastaanotto, vanhempainiltojen järjestämiset kunnan kouluissa. 

kodin ja koulun välinen yhteistyö 

Omakielisten vanhempainiltojen järjestäminen yhteisinä esim. Pohjoisella alueella. Omakieliset 

vanhempainoppaat ja muu tarvittava materiaali kaikkien koulujen käyttöön. 

Maahanmuuttajavanhempien saaminen mukaan vanhempainyhdistysten toimintaan. 

Vanhempien tutustuminen koulun toimintaan ja arkeen. Vanhempien perehdyttäminen koulun 

opetussuunnitelmaan ja kielenoppimisen erilaisiin vaiheisiin. 

Tulkkauksen järjestäminen tarvittaessa ja yhteistyö TE-keskuksen tai sosiaalitoimen kanssa palvelujen 

järjestämiseksi. 

Vanhempaintapaamisten kehittäminen erityisesti yläkouluissa. 

5. Maahanmuuttajaoppilaan oppimismahdollisuuksien kehittäminen 

Nivelvaiheet esiopetuksesta alakouluun, alakoulusta yläkouluun ja yläkoulusta jatko-opintoihin sekä 

valmistavasta opetuksesta yleisopetukseen. Opettajan resurssit tukemisen mahdollisuuteen 

vastaanottavassa koulussa. 

Oppimissuunnitelmien kääntäminen eri kielille ja opettajien perehdyttäminen oppimissuunnitelmien 

laatimiseen ja päivittämiseen. 

Oppilaan oman äidinkielen hyödyntäminen eri oppiaineiden opetuksessa. Kaksikielisyyden 

kehittämiseen pyrkiminen. 

Oman äidinkielen opetuksen järjestäminen kunnassa. Pätevien opettajien kouluttaminen ja 

venäjänkielessä resurssien jakaminen, mahdollisesti yhteinen opettaja kaikkiin kunnan kouluihin tai 

alueittain yhteiset opettajat. Oman äidinkielen opetussuunnitelmien ja arvioinnin kehittäminen. 

Yläkouluissa tukioppilasresurssin hyödyntäminen maahanmuuttajaoppilaan kotouttamisessa, 

alakouluissa kummioppilaiden tai oppilaskunnan hallitusten jäsenten hyödyntäminen. 

56

6. Eri kieli- ja kulttuuritaustaisen henkilökunnan aseman kehittäminen 

Mahdollisuudet osallistua koulun toimintaan monipuolisesti (esim. tapahtumat, opettajainkokoukset, 

avustajatapaamiset jne. ) 

Eri kieli ja kulttuuritaustaisen henkilöstön aseman selvittäminen ja epäkohtiin puuttuminen. 

Eri kieli- ja kulttuuritaustaisen henkilöstön tapaamiset ja vertaistuki. 

7 Alueellinen yhteistyö ja moniammatillinen työryhmä. 

Alueellinen yhteistyö kunnan sisällä sekä lähikuntien kanssa. 

Koulutustoimessa päätettävät vakiinnuttamistoimenpiteet mm. seuraavien asioiden 

edistämiseksi: 

Suomi toisena kielenä – opetuksen järjestäminen eri kouluissa, joissa on Suomi toisena kielenäoppilaita 

Kiertävän opettajan resurssien jakaminen, koordinointi, S2- oppimäärien suoritustavat eri 

oppilailla, yläkoulujen S2-opetus/äidinkielen opetus, kuntaliitosten mukanaan tuomat koulut ja 

S2-opetuksen järjestäminen näissä kouluissa. 

Maahanmuuttajaoppilaiden jatko-opinnot peruskoulun jälkeen lukiossa ja ammatillisissa 

oppilaitoksissa. Moniammatillisen yhteistyön kehittäminen syrjäytymisen estämiseksi. 

Nollatoleranssi rasismin suhteen ja yhteisesti sovitut toimenpiteet. 

Valmistavan opetuksen ja Suomi toisena kielenä - opetuksen järjestäminen ja erilaisten 

opetusjärjestelyjen kehittäminen (esim. integraation ja vertaisryhmäoppimisen, 

samanaikaisopettajan resurssien hyödyntäminen) 

koordinaattorin tehtävien selkiyttäminen ja tuntimäärän riittävyyden tarkastelu. 

Yhteistyö päiväkotihenkilöstön kanssa maahanmuuttajalapsen kotouttamisen tukemiseksi ja 

mahdollisimman varhainen kielenopetuksen aloittaminen. Peruskouluopetuksen aloittaminen 

tarvittaessa valmistavassa opetuksessa. Vanhempien tapaaminen ja ohjaaminen jo päiväkotivaiheessa. 

Joensuun koulutustoimessa on vuosien varrella systemaattisesti edetty maahanmuuttajien opetuksen 

kehittämisessä. Alkuvuosien isoista ja 6-16-vuotiaista koostuvista valmistavan opetuksen ryhmistä on 

päästy ikätasoryhmiin. Ryhmäkoko on hallittu ja opetuksesta huolehtii pätevä ja opetukseen perehtynyt 

henkilökunta. Valmistavan opetuksen kehittäminen, panostaminen kieliavustajiin ja eri-ikäisten ryhmiin 

valmistavan opetuksen aikana on luonut hyvän pohjan maahanmuuttajien alkuvaiheen opetukselle. 

Ryhmiin ohjautuminen ei kuitenkaan ole itsestään selvää ja tässä onkin merkittävä yhteistyön ja 

kehittämisen paikka yhdessä päiväkotihenkilöstön kanssa. Maahanmuuttajien opetukseen valmistavan 

opetuksen jälkeinen siirtymävaihe perusopetukseen on kehittämistoiminnassa tärkeällä sijalla. 

Maahanmuuttajaoppilaiden opetusta suunniteltaessa/oppimissuunnitelmaa laadittaessa ja toteutettaessa 

on huomioitava erityisesti oman äidinkielen opetus, suomi toisena kielenä opetus ja omankielisen 

tuetun opetuksen tarve. Myös näiden alueiden pätevien opettajien ja avustajien saaminen ja opetuksen 

kehittäminen on kehittämiskohteissa tärkeällä sijalla. Maahanmuuttajaoppilaita ei enää ole vain 

pohjoisen alueen kouluissa vaan lähikoulu periaatteen mukaisesti heitä sijoittuu Joensuun alueella lähes 

kaikkiin kouluihin. Pohdittava on, miten lähikouluihinsa sijoittuvat maahanmuuttajaoppilaat, usein 

yksittäiset oppilaat, saavat riittävästi tukea peruskoulun hyvin suorittamiseen. 

Oman äidinkielen opetuksen kehittämisen lisäksi myös uskonnon opetuksen (islam) kehittäminen on 

haaste, johon on myös vastattava. Tämä on erityisen haasteellista, sillä pätevien suomenkielentaitoisten 

opettajien saaminen on tällä alueella hankalaa. 

57

Toiminnan seuranta ja arviointi 

Monikulttuurisuustaitojen kehittämistoiminnan vakiinnuttamisen arviointia varten on kunnassa oltava 

moniammatillinen, monikulttuurinen yhteistyöverkosto sekä hankkeen ohjausryhmä. 

Kouluyhteisön monikulttuurisuustaitojen kehittämisohjelmaa ja ohjelman vakiinnuttamista arvioidaan 

myös kehittämisohjelman kautta, jonka toteuttaa NetEffect. Yhtiö on konsultointiyhtiö, joka luo 

arvioinnin viitekehyksen, keskeiset teemat ja arviointikysymykset kaikille hankkeen toimijoille. Lisäksi 

eri kunnat saavat vertaisarviointia toiselta monikulttuurisuustaitojen kehittämistoiminnassa mukana 

olevalta kunnalta. Arvioinnissa peilataan erityisesti tavoitteiden saavutettavuutta, relevanssia suhteessa 

valtakunnallisen ohjelman tavoitteisiin ja kouluyhteisön kehittämistarpeisiin. Myös toimenpiteiden 

soveltuvuutta ja riittävyyttä sekä prosessin etenemistä kokonaisuudessaan arvioidaan ulkoisen arvioijan 

toimesta. 

NetEffectin arvioinnin eri vaiheina ovat mm. palautekyselyt, asiakirja-analyysit, dialogi-istunnot 

kunnittain, kuvaukset, työpajat ja raportit sekä seurantajärjestelmän kehittämiset kunnalle. Nämä 

arvioinnit tapahtuvat erityisesti koordinoivan pilottitoiminnan osalta kunnassa. 

Eri koulujen aloitettua vakiinnuttamistoiminnan toteutuksen ja suunnitelman, arviointia ja seurantaa 

tulee suorittaa myös kunnan sisällä, esim. koululautakunnan, rehtorikokousten ja opettajakokousten 

aikana. Näistä arviointikäytänteistä ja niiden vakiinnuttamisesta osaksi suunnitelmaa tulee sopia 

kunnassa erikseen eli siitä, miten ja missä laajuudessa niitä toteutetaan. 

Monikulttuurisuustaitojen kehittämissuunnitelma elää ja muuttuu toimijoidensa mukana. Erityisesti 

arvioinnin eri vaiheissa kiinnitetään huomiota suunnitelman toimivuuteen ja kehittämistarpeisiin. 

Lukujen lopussa olevat osiot: Miten toimintaa tulisi kehittää? päivittyvät myös tarpeen ja 

mahdollisuuksien mukaan. Myös suunnitelman materiaaliosuutta on tarkoituksena päivittää ja lisätä, kun 

uutta materiaalia valmistuu. Muiltakin osin suunnitelmaa voidaan kehittää eri kouluasteille 

sopivammaksi sekä toimivammaksi kokonaisuudeksi. 

58

kehittämissuunnitelma 2008 - Edu.fi

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?