kehittämissuunnitelma 2008 - Edu.fi

kulttuurin monimuotoisuus. Oppilaan ja hänen huoltajiensa tietämystä oman kieli- ja kulttuurialueensa
luonnosta, elämäntavoista, kielistä ja kulttuureista hyödynnetään opetuksessa.
Jokaisella yhteisömme jäsenellä on sekä oikeuksia että velvollisuuksia. Arvostamme
oikeudenmukaisuutta, rehellisyyttä, hyviä käytöstapoja ja toisten ihmisten huomioonottamista.
Perusopetuksen oppimiskäsityksen mukaan oppiminen tapahtuu tavoitteellisena opiskeluna opettajan
ohjauksessa sekä vuorovaikutuksessa opettajan ja vertaisryhmän kanssa. Oppiminen on aktiivinen ja
ongelmanratkaisua sisältävä prosessi, jossa korostuu oppimaan oppiminen.
Oppimiskäsitykseen liittyy kolme tärkeää elementtiä; oppija, opettaja ja oppimisympäristö, jotka ovat
tiiviissä vuorovaikutuksessa toisiinsa. Käytämme opetuksessamme hyödyksi tietoa yhteistoiminnallisesta
oppimisesta, kokonaisoppimisesta, avoimesta ongelmanratkaisusta sekä kokemuksellisesta oppimisesta.
Erityistä huomiota kiinnitetään oppilaan oppimismotivaatioon ja myönteisen minäkuvan,
itseohjautuvuuden ja luovuuden sekä oman toiminnan suunnittelun ja arvioinnin taitojen kehittymiseen
kokonaisvaltaisen opetuksen avulla.
Koulun toiminnan taustalla ovat arvoperusta, toiminta-ajatus sekä kasvatuksen ja opetuksen tavoitteet.
Toimintakulttuurilla tarkoitetaan näiden asioiden käytännön toteutusta päivittäisessä koulutyössä.
Tavoitteena on rakentaa käytännöt tukemaan opetustyölle asetettujen tavoitteiden saavuttamista.
Toimintakulttuuriin kuuluvat kaikki koulun viralliset ja epäviralliset säännöt, toiminta- ja
käyttäytymismallit sekä arvot, periaatteet ja kriteerit, joihin koulutyön laatu perustuu.
Toimintakulttuuriin kuuluu myös oppituntien ulkopuolinen koulun toiminta kuten juhlat, teemapäivät
sekä erilaiset tapahtumat.
Monikulttuurisuus- ja suvaitsevaisuuskasvatuksen periaatteista
Kansainvälisyys- ja monikulttuurisuuskasvatus on kouluopetuksessa Suomessa noudattanut perinteisesti
mallia, jossa ensin on tutustuttu omaan kulttuuriin, sitten naapurimaihin, Eurooppaan ja lopulta muihin
kulttuureihin, mikä olikin sopiva lähentymistapa ennen televisiota, videoita ja tietokoneita. Tällä hetkellä
haasteita tuo se, että oppijat saavat tietoa muista kulttuureista paljolti median kautta ja muotoilevat
näkemyksensä sitä kautta. Näitä näkemyksiä on vaikea muuttaa tai korjata sen jälkeen. Tämän vuoksi
tarvitaan huolellista ja tarkkaa monikulttuurisuuskasvatuksen suunnittelua. Oppijat tarvitsevat "peilejä",
joiden kautta he voivat ymmärtää myös omaa kulttuuriaan. On tärkeää tiedostaa, että ihmiset eri puolilla
maailmaa ja eri kulttuureissa ovat samalla tavalla samanlaisia ja erilaisia. On myös tärkeää tiedostaa
omassa kulttuurissaan ja maassaan olevat vähemmistökulttuurit. Monikulttuurisuuskasvatuksen
tavoitteissa on mietittävä, keskitytäänkö vain erilaisuuksiin ja konflikteihin vai tuodaanko esille ryhmien
välinen yhteistyö, vastuu ja rauhanomainen ongelmien ratkaiseminen.
Esimerkiksi Koponen Heini (2004) ja Nieto (2001) pohtivat tutkimuksissaan monikulttuurisen
opetuksen ja rasismin vastaisuuden suhteita. Usein kuvitellaan, että monikulttuurinen opetus
automaattisesti poistaa rasismin, mutta näin ei mm. heidän tutkimuksiensa mukaan ole. Rasismin
vastaisuus pitäisi siis olla yksi monikulttuurisen opetuksen tärkeä näkökulma. Todellisuudessa,
monikulttuurinen opetus ilman erityistä antirasistista fokusta voi saada aikaan pahimman laatuisia
stereotypioita. Myös henkilökunnan on tarkasteltava koulun tapaa toimia ja omia asenteitaan ja sitä,
miten ne voivat olla sidoksissa huonoon koulumenestykseen. On kiinnitettävä huomio esim. oppilaiden
ryhmittelyyn, istumajärjestykseen, opetusmenetelmiin ja opetussuunnitelmaan. On keskusteltava
rasismista ja sosiaaliluokkien välisistä eroista, jotta ymmärretään, että edistyminen ja saavutukset
perustuvat tuloksiin eivätkä sosiaaliluokkaan tai rotueroihin.
Monikulttuurisen kasvatuksen eräs keskeinen tavoite on ohjata oppilaita toimimaan yhteisössä, jossa
valtaväestön lisäksi on muita ryhmiä. Tämä tavoite voidaan liittää laajempaan, kulttuurien väliseen
28