kehittämissuunnitelma 2008 - Edu.fi

Suomi toisena kielenä opetuksen tarpeita eivät määritä vanhemmat vaan koulu. Tämä on yksi syy miksi
eri lähikoulujen opettajia tulee kouluttaa suomi toisena kielestä ja maahanmuuttajaoppilaiden ja heidän
perheiden ohjauksesta. Jatkossa olisi erittäin tärkeää tarkkaan arvioida maahanmuuttajataustaisen
oppilaan suomenkielitaito ennen kuin hän siirtyy valmistavasta opetuksesta yleisopetukseen, alakoulusta
yläkouluun sekä yläkoulun päättövaiheessa. Samoin pienryhmään siirrettäessä olisi otettava huomioon
mahdollinen suomen kielen heikko osaaminen ja tuettava suomen kielen oppimista tehokkaammin.
Suomi toisena kielenä päättöarvioinnissa on määritelty hyvän suomen osaamisen taso Eurooppalaisen
viitekehykseen mukaan B 1.2.. Opettajille, jotka opettavat eri kieliä on eurooppalainen viitekehys erittäin
tuttu, mutta luokanopettajille koko käsitys voi olla hyvin tuntematon. Opetushallituksen tuella on
kehitetty erilaisia suomen kielen taitotasoa diagnosoivia tehtäväsarjoja, mutta niitä ei osata käyttää tai
käytetään väärin.Esimerkiksi KIKE -kielellisen kehityksen diagnosoiva tehtäväsarja suomi toisena
kielenä –opetukseen on laadittu kielitaitotason diagnosoimista varten, eikä lukukausiarviointia varten.
Oma ryhmänsä tässä ovat Suomessa syntyneiden maahanmuuttajataustaisten lasten kielitaidon
arvioiminen päivähoidossa ja esiopetuksessa. Se, että lapsen toinen biologinen vanhempi on suomea
äidinkielenään puhuva, ei välttämättä takaa sitä, että lapsi omaa riittävän suomen kielen taidon
kouluopintoja varten. Valmistavan opetuksen vaiheen ja suomi toisena kielenä opiskelun merkitystä
kouluopinnoissa menestymisen kannalta tulee välittää vanhemmille ja päivähoidon henkilökunnalle.
Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi on suomi toisena kielen opetuksen todellinen tarve arvioitava
kunnassa ja resursseja mietittävä uudelleen. Koulutustoimessa tulee kannustaa kaikkien koulujen
opetushenkilökuntaa hankkimaan itsellensä tietoa ja välineitä toimia maahanmuuttajaoppilaiden kanssa.
Resurssien jaossa tulee tarkasti miettiä, miten pystyttäisiin paremmin takamaan lähikouluihin siirtyville
oppilaille yhdenvertaiset mahdollisuudet saada suomi toisena kielenä opetusta ja kehittyä suomen kielen
hyväksi taitajaksi. Näin myös pienryhmiin siirtämistä esim. yläkouluvaiheessa käytöshäiriöiden vuoksi
voitaisiin jonkin verran ennaltaehkäistä.
Myöhään Suomeen tulleet oppilaat
Myöhään Suomeen tulleeksi oppilaaksi kutsutaan oppilasta, joka on muuttanut Suomeen yli 13-
vuotiaana. Hänellä voi olla ehyt koulutausta tai voi olla ettei hän ole käynyt koulua ollenkaan
kotimaassaan. Oppilas voi osata puhua useita eri kieliä (esim. englanti, arabia, somali ja swahili), mutta
olla täysin luku- ja kirjoitustaidon kaikissa kielissä. Tai hän voi olla erittäin hyvä ja sujuva omassa
äidinkielessään muttei osaa englantia tai venäjää ja näin ollen yhteinen kieli koulun opettajien kanssa
puuttuu täysin. Hankalimmassa tapauksessa oppilaan äidinkieltä ei puhu kukaan Suomessa tai Suomesta
ei löydy ketään joka puhuisi ko. kieltä ja suomea. Oppilas voi olla oppilas, joka on käynyt kallista
yksityiskoulua kotimaassaan tai sitten pelkästään muutaman vuoden Koraani-koulua. Oppilas on voinut
kotimaassaan suorittaa jo meidän lukiota vastaavia kursseja matematiikassa tai hän osaa juuri ja juuri
laskea yhteen ja vähentää. Tämän tarkoituksena on kuvata myöhään Suomeen tulleiden oppilaiden
osaamisen heterogeenisyyden laajuutta.
Peruskoulun päättötodistuksen voi uuden opetussuunnitelman mukaan antaa vain, jos oppilas on
suorittanut kaikki peruskoulun päättötodistukseen oikeuttavat oppiaineet. Tämä tarkoittaa, että oppilaan
on suoritettava seitsemännen luokan kotitalous, kuvataide, käsityöt ja musiikin oppimäärät saadakseen
peruskoulun päättötodistuksen. Liikunta on myös osalla osoittautunut ongelmalliseksi. Erityisesti heille
joiden kotimaassa esim. talviurheilulajit ovat täysin vieraita. Samoin myös uiminen on joillekin
18