PDF - Suomen arkeologinen seura ry.

taan ja vainajien luita makasi sikin sokinpitkin kirkkomaata. Pälkäneen vanhankirkon alennustila saikin runsaasti julkisuutta.Käytöstä poistamisen jälkeenvanhaa kirkkoa käytettiin toisinaanruumiinavaushuoneena. Vuoden 1885uusjaossa kirkko ja hautausmaa joutuivatOnkkaalan kylän Anttilan tilan haltuun.Kirkkomaa toimi Anttilan vasikkahakanaja kirkko ajoittain heinälatona.Rauniokirkko ja kirkkomaa pakkolunastettiintakaisin seurakunnan omistukseenvuonna 1902. Kirkon katto romahtisisään talvimyrskyssä 3.12.1890.Katon jäännökset revittiin alas seuraavanvuoden keväällä (Koukkula1972:565-566, 576; Vuorensola 1988:228-231).Vasta 1800-1900 -lukujen vaihteessaraunioituneen kirkon arvo ymmärrettiinantikvaaristen tutkimusten ansiosta.Raunioita on kunnostettu 1900-luvunalusta lähtien useaan eri otteeseen. Korjaustyökatsottiin valmistuneeksi 1990-luvulla,· mutta. asehuoneeneteläpäädynja runkohuoneen länsipäädyn rakenteellinenvakaus haluttiin vielä varmistaa,joten rauniokirkon perustusmaan ominaisuudettutkittiin kuudella painokairauksellavuonna 1996. Tutkimuksenperusteella asehuoneen eteläseinän jarunkohuoneen länsipäädyn uhkaavienkallistumien oletettiin johtuvan muurinpainumisesta hienojakoisessa maassa, koskamuurien alla olevien maakerrosten arveltiinleikkautuneen perustusojaa syvempienhautausten ja muiden mahdollistenhäiriöiden takia, jolloin muurit olisivatalkaneet hitaasti kallistua pienemmänmaanpaineen suuntaan. Lisäksipohjaveden pinnan laskua alueella pidettiinkallistumisen lisätekijänä. Vuonna1998 kirkon länsipäädyssä oli havaittuuusia halkeamia, jotka todettiin vakaviksija kirkon länsipäädyn tila päätettiinselvittää koekaivauksella. Kaivauk-sien tuloksena huomattiin aikaisempientutkimusten ja korjaustöiden yhteydessätehtyjen havaintojen antaneen todellisuuttamyönteisemmän kuvan kirkonperustamissyvyydestä ja perustustenlaadusta. Raunio todettiin vaaralliseksiyleisölle ja alue suljettiin kesästä 1999 alkaen(Mentu 2002).Arkeologinen tutkimushistoriaRauniokirkon kaivausten alueiden valintaja kysymyksenasettelu on määräytynyttäysin muista kuin tutkimuksellisistalähtökohdista. Kaivaustutkimuksiavoidaan pitää pikemminkinpelastuskaivauksina kuin tieteellisinätutkimuskaivauksina. Kaivausalueetovat olleet pääasiassa pieniä - vain muutamanneliön kokoisia - joten suurin osaesiin tulleista hautauksista on jouduttututkimaan vain osittain.Vuonna1992 Timo Jussila kaivoi raunio­. kirkolla tarkoituksenaan tiedustella sopivaajuoksutusviemärin paikkaa ja selvittää kirkonperustusten vahvuutta sekä myöhempientäytemaakerrosten paksuutta.Tutkimukset liittyivät rauniokirkonlaajempaan restaurointisuunnitelmaan.Jussila avasi seitsemän pienialaistaaluetta, joista kaksi tehtiin kirkon runkohuoneenitäpäätyyn, kaksi itäseinän ulkopuolella,yksi runkohuoneen länsiosaanja yksi pohjoismuurin ulkopuolelle.Kaivauksen tärkeimpinä löytöinävoidaan pitää jousen kaarta sekäkynttiläkruunun kappaletta (Jussila1992).Vuonna 1998 Vadim Adel kaivoi rauniokirkollatarkoituksenaan tutkia kirkonrunkohuoneen länsiseinän ja asehuoneeneteläseinän perustusten vahvuus sekä selvittääalueen stratigrafiaa. Kaksi kaivausalueistaavattiin runkohuoneen länsi-34...................