PDF - Suomen arkeologinen seura ry.

lähteille. Usein yksittäisten esineidenkinjäljittäminen onnistuu mainittujen kokoelmanumeroidenansiosta. Hiekkasenkeskiaika-artikkelissa nootitus on jo niintiuhaa, että viitteet vilkaisten lukeminenon paikoin työlästä.Pitkälle vietyä visuaalisuuttaKarjalan synnyn taitto on mielestäni kokonaisuutenapoikkeuksellisen hyvä jamiellyttävä, mutta joissakin yksittäisissäkohdin vaikeasti ymmärrettävä: muutamienpienten esineiden kuvia onpaisutettu suhteettoman suuriksi, jolloinjo tekninen tarkkuuskin on jäänyt huonoksi.Kun vielä tieto esineen todellisestakoosta usein puuttuu, jäänee moni lukijavaille todenmukaista käsitystä kuvatunartefaktin luonteesta. Vastaavastietenkin monia laadukkaita.ja poikkeuksellisenhienoja maisemakuvia joutuutihrustamaan liki postimerkin kokoisina.Harmittavaa oli mielestäni myösjoidenkin kuvien jakaminen yli aukeaman,jolloin kuvan keskiosa - jossa useinon keskeisintä informaatiota - jää taitteenpimentoon.Julkaisussa on hyvin runsaasti esinekuvia- niistä osa on ennen julkaisemattomiaja suuri osa entisiä julkaisuja selvästiparempilaatuisia. Karjalan synnylläonkin kuva teoksen, osin jopa kuvastonluonne. Tulevaa viittaamista kirjankuvitukseen ja esineisiin olisi helpottanut,jos kuvat olisi numeroitu.Irrotettavana liitteenä oleva Viipurinläänin suomalaisaikainen kartta on erinomainenoivallus: se on mainio apu kirjankuvaamien kohteiden paikallistamisessaja alueen yleiskuvan muodostamisessa.Samoin paikannimihakemistolisää kirjan käytettävyyttä entisestään.Rajat ja alueetMaantieteellisissä käsitteissä olisi paikoinollut vielä oikoluettevaa; esimerkiksiKurkijoki ei ole Kannasta, kutenLavento sivulla 254 kirjoittaa, vaan LaatokanKarjalaa. Joissain kohdin tuntuupulpahtelevan pintaan se muuallakinsilloin tällöin häivähtävä käsitys, jonkamukaan Karjalan kannas olisi jonkinlainenluovutetun Karjalan synonyymi.Tällaisia sekaannuksia ei pitäisi viljellä,sillä Karjalan aluejako on muutenkinriittävän vaikeasti hahmotettava palapeli- kuten Hannes Sihvon johdannostakinilmenee.Kirjasarjan nimestä huolimatta ensimmäinenosa kattaa vain luovutetun Karjalan,ei koko Viipurin lääniä. Aluerajausonkin jo herättänyt vilkasta keskusteluavarsinkin nykyisessä Suomen. puoleisessa Etelä-Karjalassa, joka sekinlääniin kuului. Rajaus halkoo pahastikulttuurialueita, mutta on sikäli ymmärrettävä,että käsitelty alue on jo tällaisenaanerittäin laaja ja monivivahteinen.Poikkeuksen rajauksesta muodostaasentään Markus Hiekkasen artikkeli, jossakäsitellään järjestelmällisesti myösnykyistä Etelä-Karjalaa.Hannes Sihvon esipuheesta voi uumoilla,että sarjan tulevissa osissa ehkä käsitelläänkoko lääniä. Vaikka näin olisikin,nousee Karjalan synnyn ilmestymisenmyötä kirjoitetun maakunnallisen esihistoriantarve nykyisessä Suomen puoleisessaEtelä-Karjalassa yhä ilmeisemmäksi.....................•.•........•.. 56