PDF - Suomen arkeologinen seura ry.

Hän esimerkiksi kirjoittaa (s. 130): "Kansainvälistenesikuvien mukaisesti myösruotsalaisten ja suomalaisten kumppanienkesken solmittiin satamakohtaisia jamahdollisimman täydellisen kaupparauhanturvaavia suusanallisia sopimuksiamahdollisesti jo merovinkiajalla."Mikä on tällaisen perustelemattomanväitteen arvo? LisäksiKaitasen tapa käsitellä arkeologista aineistoatulkintojensa osana on paikoinmielivaltaista, mikä ilmenee muun muassaKeräsaaren oletetusta käräjäpaikastapuhuttaessa (s. 139). Kaitasenmukaan paikalla suoritettu arkeologinentarkastuskäynti osoitti oletuksenkäräjäympyrästä vääräksi. "Tämä tosiasiaei silti kumoa sitä muilla [ ... ] perusteillatodennäköisenä pidettävää mahdollisuutta,että Keräsaari on aikoinaanollut syntyneiden riitakysymystensovittelunäyttämönä." Kaitanen toistaasamaisella . sivulla· . kritiikittä ajatuksenlinnavuorten välisestä merkkitulitiedotuksesta,mutta yllättävämpää on lukeavahvistus väitteelle merkki tulistaarkeologi Jukka Luodon muinaislinnojenkäyttöä koskevasta artikkelista.Luodon tekstin kärki kohdistuu linnavuortenvähyyteen Kalannin ja Satakunnanalueella. Hänen mukaansa se kieliialueen varhaisesta kristillistymisestä jatalonpoikaiseen, kruunulle alistettuunyhteiskuntaan siirtymisestä. Hämmentävääon, että arkeologiassa voidaanedelleen vedota tällaiseen tulkintaan,jonka yksinkertainen vapauden ja linnavuoretyhdistävä logiikka kumpuaa toistamaailmansotaa edeltävän ajan nationalistisestamenneisyyskuvasta.Arkeologinen valopilkku näiden artikkelienmuassa on Juha-Matti Vuorisenhalli talojen ja hirsirakennusten perinteeseenkeskittyvä teksti. Sen pääasiallisenaaineistona ovat Kalannin alueen rautakautistenasuinrakennusten niukat jäljetsekä Raision Ihalan hirsitalojen jäänteet.Vuorinen ei maalaile laajoja kulttuurikuviavaan keskittyy asumusten ja pihapnrmtarkasteluun hyväksyen jatunnustaen aineiston hämäryydet ja rajat.Historioitsija Sami Männistö kirjoittaahärkä- ja hevoskulttuurista Varsinais-Suomessaja Pentti Virrankoskivakkojen sekä kousien valmistuksestakeskiajalla. Kari Alifrosti kysyy artikkelissaan,oliko keskiaikainen verotustalonpojalle kohtuullinen taakka vairiistoa.Artikkelikokoelman toinen jakso alkaauskontotieteilijä Veikko Anttosen pohdinnoillapyhä-alkuisten paikannimienmerkityksestä Kalannissa. Matti Huurrejatkaa kysymällä kansanperinteenkalevanpoika-tarinoiden suhdetta paikannimistöönja rautakauden arkeologiseenjäämistöön. Esa Laukkanen kirjoittaaKalannin seudun jatulintarhoista jaPasi Enges uskomusolennoista, halteista,paaroista ja pirityisistä. PaulaPurhonen käsittelee esihistoriallistahautausriittiä ja sen jälkien tutkimistaarkeologisesti. Toisen osan päättää MaunoJokipiin artikkeli ensimmäisestä ristiretkestäja sen keskiaikaisesta jälkimaineesta.Kuvaavaa Jokipiin käsittelytavalleon hänen mainintansa (s. 315)Jorma Korpelan väitteestä, että vanhinSuomea koskeva paavin bulla eli Gravisadmodum on luettava osana paavinvallanretoriikkaa eikä kuvauksenatuolloisesta Suomen alueesta. Jokipii jättääKorpelan ajatuksen pelkäksimaininnaksi ja perustelematta valintaansapitää bullaa dokumenttina muinaisestaSuomesta.Kirjan kolmas osio perustuu Kari Uotilanjohtaman Suomalainen virtuaaliarkeologia-projektin tuloksiin. Kolmenartikkelin voimin esitellään tapoja, joillamenneisyyden maisemaa visualisoidaan60