PDF - Suomen arkeologinen seura ry.

iin pikkuseikkaan. Jo viikinkiajan yhteydessäUino nostaa esille Kurkijoenkauppapaikkaan viittaavan slaavilaisperäisenkylännimen Lopotti, joka allekirjoittaneenkäsityksen mukaan lieneekuitenkin peräisin vasta 1700-luvunvenäläisajalta, jolloin se tiettävästi mainitaanasiakirjoissakin ensimmäisen kerran.Rahalöytöjen yhteydessä kuriositeettinamainittu Käkisalmen Tenkalahtiliittynee todennäköisemmin karjalaiseenortodoksiseen miehennimeen Tenka «ven. Demka, Dementij) kuin esimerkiksivanhaan novgorodilaiseen rahayksikkööndengaan. Paikannimet olisivat näinlaajassa perusteoksessa ansainneetoman perusteellisen artikkelinsa.J ouhevasti keskiaikaanRistiretkiajan kirjoittajista on MarkusHiekkanen lisäksi ottanut itselleen erityisenhaastavan tehtävän: kirjan viimeisessäartikkelissa hän luo katsauksenViipurin läänin alueen siirtymisestä rautakaudestakeskiaikaan. Sen sijaan, ettäolisi tyydytty päättämään teos perinteisenmallin mukaan ristiretkiaikaan,Hiekkanen yhdistää uudesta näkökulmastaarkeologista ja historiallista tietoaja rakentaa siltaa ristiretkiajasta keskiajalle.Aseekseen hän nostaa myös keskiajanarkeologisen aineiston, jonka yllättävänkinselvä niukkuus kuitenkinosoittautuu ongelmaksi. Onneksi kyseessäon puute, jota voidaan korjata uusillakenttätutkimuksilla.Uudenlaisen lähestymistavan ansiostaHiekkasen artikkelissa on runsaasti pohdintaaja tuoreita ajatuksia. SelventääkseenKarjalan keskiajan läntisestäpoikkeavaa periodijakoa hän ottaa käyttöönuuden termin Karjalan varhaiskeskiaikakuvaamaan noin vuosien 1300-1400 välistä aikaa. Nimen soisi vakiin-tuvan käyttöön, sillä ongelma on todellinenja Hiekkasen ratkaisu hyvä.Esille nostettakoon Hiekkasenkin toistamavähäinen, mutta pian sata vuottaelänyt väärinkäsitys, jonka mukaanNovgorodin Valjan viidenneksen vuoden1500 verokirjassa mainittaisiin myöhemmänRauljärven pitäjän alueellasijainneita kyliä. Hiekkanen viittaa tässäErkki Kuujon kirjoittamaan Kurkijoenkihlakunnan historiaan, joka puolestaannojaa J. V. Ronimuksen ylipäänsäansiokkaaseen vero kirjan tulkintaan(Ronimus 1906b). Kuitenkin Jarl Gallen(1968:80-81) osoitti Pähkinäsaaren rauhanrajaa tutkiessaan, että mainitut kylätovat sijainneet muualla: Rauljärvi kuuluinoihin aikoihin Jääskeen ja siis kokonaisuudessaanViipurin Karjalaan.Värikkäitä tietoiskujaLaajempien artikkeleiden joukkoon ovatlyhyitä tietoiskuja kirjoittaneet TapioKoistinen, Matti Saamisto, Terttu Lempiäinen,Matti Huurre, Mika Lavento,Pirjo Uino, Pirkko Sihvo, J.-P.Taavitsainen, Juha Leskinen ja JanneSaarikivi. Kirjan alussa on professoriHannes Sihvon tärkeä, käsitteitäselventävä, johdanto otsikolla Mitä onKarjala? Mikä on Viipurin lääni? Päälukujenjäljessä on vielä Pirjo Uinon laatimayleispiirteinen mutta tärkeäkunnittainen luettelo luovutetun Karjalanmuinaisjäännöksistä, arkeologisistatutkimuksista ja löydöistä.Lyhyehköt katsaukset ovat piristäviä japuolustavat ehdottomasti paikkaansamyös informatiivisen sisältönsä ansiosta.Useista aiheista, esimerkiksi JanneSaarikiven etymologiapohdinnoista, olisilukenut pidempäänkin. Varsinaistenartikkelien kirjoittajat on esitelty kansi-54