PDF - Suomen arkeologinen seura ry.

lusikoiden alaryhmään. Korvalusikoitaesiintyy erityisesti Karjalan ristiretkiaikaisessaaineistossa, mutta niitä onlöydetty myös Itä-Suomen kalmistokohteiltaMikkelin Tuukkalasta jaVisulahdelta sekä Lappeen Kauskilasta.Länsi-Suomesta korvalusikoita tunnetaanainakin seuraavista kohteista: PerniöYliskylä, Karkku Palviala, TampereVilusenharju, Kalvola Pahnainmäki,Tyväntö Anttila, Hollala Kirkkailanmäkisekä Kuhmoisten Linnavuori (Uino1997:364). Myös Mikkelin Orijärvenasuinpaikalta tunnetaan korvalusikoidenkatkelmia.Joukkohaudan pohjoispuolelta löydettiinnoin 20 cm leveä kaistale haudasta,joka löytöjen perusteella voidaan ajoittaaristiretkiaikaan, sillä siinä vainajallaoli vasemman lonkan päälle asetettunapronssikahvainen rautaveitsi. Veitsinostettiin kipsivaluna ja se kaivettiinesiin Kansallismuseon konservointilaboratoriossa,koska veitsen metallitolivat säilyttäneet orgaanisia aineita;veitsen päällä oli käsivarren luita ja senalta löydettiin ainakin kolmea eri tyyppistäkangasta ja osa nahkaisesta,helattomasta tupesta. Lonkkaluun päälläoli palttinaa, sen päällä villakangastaja villakankaan ja veitsen välissä lautanauhaa,joka oli värjätty kahdellavärillä. Lonkkaluun alla oli säilynyt palaarkun pohjalautaa (A. Arponen, tiedonantosyksyllä 2003). Veitsen kahva onkoristeltu nauhapunoskuvioinnilla ja selevenee hieman päätä kohden.Pronssikahvaisia veitsiä pidetään karjalaisenaesinemuotona. Yleensä koristeaiheenaon jonkinlaista nauhakoristelua taiakantus-kuviota. Hautalöytöjen perustellaveitset olisivat kuuluneet lähinnä naistenvarustukseen. Karjalasta näitä tunnetaan ainakinRäisälästä, Kurkijoelta, Kaukolasta,Sakkolasta, Käkisalmesta, Sortavalastaja Viipurista. Näitä veitsiä on Karjalanaineiston lisäksi myös Mikkelin Tuukkalasta(6 kpl) ja Visulahdesta (2 kpl),Lappeen Kauskilasta sekä JoroistenHäyrilästä. Karjalasta ja Savosta tunnetaanyhteensä 36 pronssikahvaista veistä.Savo-Karjalan alueen ulkopuoleltaveitsiä tunnetaan etenkin Inkerinmaankalmistoista. Ne ajoittuvat 1100-1300 -luvuille (Uino 1997:382).Ristiretkiaikaan ajoittuvien ruumiskalmistojenesineitä sisältäviä hautauksiapidetään yleensä pakanallisina ja automaattisestirautakautisina. Esineettömäthautaukset on lähes poikkeuksetta tulkittukristillisiksi. Vastaavasti esineetöntähautaa ei ole haluttu edes olettaarautakautiseksi. Tilanne ei ole kuitenkaanaivan näin yksinkertainen. Esineellistenhautojen esiintyminen keskiajankristillisillä hautausmailla ei ole mitenkäänharvinaista. Pääosin kristillisissäkalmistoissa voi esiintyä asehautauksiaja löytyä puvun osia. Vyövarusteisiinkuuluvia veitsiä ja tulusrautoja tunnetaanjo varmasti kristillisistä kalmistoistakuten Ulvilan Liikkistöstä. Pekka Sarvaspitää ajatusta puvunosien esiintymisestäsangen lievänä pakanuudenjäänteenä (Purhonen 1998:137 ja siteerattukirjallisuus). Toisaalta keskiajankristillisissä kalmistoissa esiintyvät esineellisethaudat voivat olla osoitus kohteenkäytön alkamisesta jo rautakaudella.Rautakauden ja keskiajan taitekohdan tutkimuksenkannalta on ensisijaisen tärkeää selvittääonko Pälkäneen rauniokirkon kirkkomaastalöydetty veitsihauta merkki paikallasijainneesta rautakautisesta ruumiskalmistosta,jonka alue olisi otettu katolisenkirkon haltuun paavi Gregorius IX vuoden1229 kirjeessä annetun luvan mukaisesti(ks. Purhonen 1998:141) ja siten osoitussuorasta jatkumosta alueen sakraalissa käy-38