PDF - Suomen arkeologinen seura ry.

Kalanti myös kristillistyi muuta Suomeaaiemmin 1000-luvulla. Alueen poikkeavuusmuuhun Suomeen nähden perustuuSalon mukaan alueen rautakautisenasutuksen voimakkaaseen skandinaavisuuteen,joka kuitenkin merovingiajanmyötä suomalaistui.Historioitsija Jarl Gallenin (1977, 282)mukaan historiallisesti mahdollisen tulkinnanrakentamisen toisen tutkimusalaneli arkeologian mahdollisuuksistasopIvImman valitsemalla ja muutunohtamalla ei päästä hyvään lopputulokseenvaan päädytään suohon. Ajatuspätee yhtä hyvin myös kielitieteen ja arkeologiansuhteeseen. Siksi en puutu Salonesityksen yksityiskohtiin. Kiinnostavampaahänen tekstiään lukiessa on tarkastellasitä, miten Salo käsittelee muutostaesihistorian yhteisöissä. Muutostensyyt ovat Salon esityksessä yhteisöön ulkopuoleltatulevia. Ne juontuvat kaupankäynnintaantumista, "kulttuuriimpulsseista"tai mieslaumojen siirtymisistäPohjanlahden rannalta toiselle.Näiden ulkoisten tekijöidenkö varassakulttuuri kokonaisuutena toimii jamuuntuu?Haluaisin sysätä kysymyksen muinaismaakunnanolemassaolosta toissijaiseksi.Muinaismaakunnan ja talonpoikaisuudenkäsitteet ilmaantuivat arkeologiaan1900-luvun alkupuolella voimakkaannationalistisesti ja paikallispatrioottisestivärittyneinä (vrt. Fewster2000; 2002). Niiden lähtökohdat olisi ajateltavauudelleen. Katse olisikin syytäkohdistaa lähempänä oleviin ongelmiin:arkeologisen tiedon luonteeseen ja muinaistenyhteisöjen toimintaan. Käsitteistäetääntymällä ja ne purkamalla voitaisiinehkä jopa kysymykseen muinaismaakunnistavastata mielekkäämminkuin kiistelemällä muinaismaakuntienolemassaolosta tai olemattomuudesta.Käsityksemme myöhäisen rautakaudenkulttuureista ja yhteisöistä perustuu paljoltikalmistoihin. Missä maarmarkeologisesti saavutettavat hautauksetovat kuvajaisia menneen yhteisön poliittisestaja kaupallisesta kehityksestä?Hautaukset johtavat pohtimaan uskoa jauskontoja, mikä vaikuttaa kilpistyvänkysymykseksi pakanuudesta ja kristinuskosta.Mitä kristillisyys oikeastaan olirautakauden loppuvaiheissa? Missämäärin ajatus pakanallisen reaktionmahdollisuudesta ja muodoista sekäkristillistymisestä ylipäänsä on moderninuskontokäsityksen ehdollistama?Kalannin poliittisen esihistorian lukemisensijaan olisi antoisampaa käydä läpitekstiä, joka käsittelisi arkeologian rajojaja tulkintatapoja, tekstiä, jossa tarkasteltaisiinKalannin kalmistojen, asutustenja linnavuorten muodostamia kokonaisuuksiaja niissä eläneiden ihmisten suhdettaympäristöönsä sekä heidänvälisiään erotteluja ja eroja.Jossain määrin kirjan muut artikkelitsiirtävät huomion muinaiseen elämäänKalannissa, mutta merkittävää osaa vaivaavatsamat ongelmat kuin Salon artikkelia.Kasviekologi Sakari Hinneri kirjoittaakulttuurimaiseman synnystä japaikannimityksistä onnistuen paljastamaanmuinaisen maiseman monimuotoisuudenja monimutkaisuuden.Hinnerin tekstissä on kuitenkin toisinaanepäselvää, mihin aikakauteen hänenkuvaamansa ja listaamansa kulttuurimaisemanelementit kuuluvat. MaantieteilijäVeijo Kaitanen puolestaan pohtiiliikenneväyliä, satamia ja markkinapaikkojenKalannin alueella. Kaitasentulkinnat ovat lennokkaita, ja argumentointijää usein niiden jalkoihin. Silmiinpistävääon pitkälle vietyjen ja erittäinepävarmojen tulkintamahdollisuuksienliukuminen pitäviksi väitteiksi. EräätKaitasen toteamukset hämmästyttävät.59