Annalotta Onni Maria Silvennoinen Avaimia parempaan ...

tösoireen syy tai sen laukaissut tekijä löytyy ympäristöstä ja siitä kuinka dementoi-
tunut sen tulkitsee. (Sulkava, Viramo & Eloniemi-Sulkava 2007, 14, 16.)
4.2 Masennus, apatia, ahdistuneisuus ja levottomuus
Masennus eli depressio voi etenkin sairauden alkuvaiheessa liittyä tiedostettuun
henkisten kykyjen jatkuvaan taantumiseen ja parantumattomaan sairauteen (Erkin-
juntti & Huovinen 2001, 179). Tyypillisiä masennukseen viittaavia piirteitä dementi-
aa sairastavalla ovat esimerkiksi seuraavat: surullinen ja ahdistunut ilme, itkuisuus,
ärtyneisyys, aggressiivisuus ja levottomuus (Vataja 2001, 96). Vallejo Medina ym.
(2006, 282) lisäävät, että Alzheimerin taudissa tyypillinen masennus voi ilmetä
tuskaisuutena, touhuiluna, jatkuvana tyytymättömyytenä ja levottomuutena. Apati-
alla puolestaan tarkoitetaan tunne-elämän latistumista, välinpitämättömyyttä ja
motivaation menettämistä. Apaattiset ihmiset ovat olemukseltaan passiivisia ja
aloitekyvyttömiä. Apatia voi olla osa masennusta, mutta sitä esiintyy usein myös
itsenäisenä oireistona. Apatia on yleisyydestään huolimatta huonosti tunnettu de-
mentiaa sairastavien käytösoire. (Vataja 2001, 96.) Apatia myös sekoitetaan usein
masennukseen. Monissa dementiamuodoissa se on yksi ensimmäisistä käy-
tösoireista ja dementoituneiden läheiset kokevat sen usein rasittavampana kuin
liiallisen aktiivisuuden tai levottomuuden. (Erkinjuntti & Huovinen 2001, 180.)
Ahdistuneisuusoireet dementoituneilla ovat neljä kertaa suuremmat kuin saman-
ikäisillä ei-dementoituneilla, kirjoittaa Vataja (2001, 96–97). Tavallisesti ahdistunei-
suuteen liittyy jatkuva levoton, huolestunut, jännittynyt tai kireä olo. Dementoitu-
neet kokevat ahdistuneisuusoireita tyypillisesti odottelutilanteissa, kuten omaista
odotellessa tai lääkärin vastaanottoa edeltävänä päivänä. Levottomuus, eli agitaa-
tio, on epätarkoituksenmukaista aggressiivista, motorista tai äänen käyttöön liitty-
vää käyttäytymistä. Oireita ovat esimerkiksi lyöminen, potkiminen, raapiminen,
esineiden särkeminen, keräily ja piilottaminen, huutaminen, kiroilu, vaeltaminen,
karkailu, hoitajan varjostaminen sekä katastrofireaktio. Erkinjuntti ja Huovinen
(2001, 180) valottavat, että näiden oireiden taustalla on yleensä jokin selittävä teki-
jä, kuten pelko, masennus tai stressi ja tähän puuttumalla oireilua voidaan vähen-
23