Annalotta Onni Maria Silvennoinen Avaimia parempaan ...

liittyy lämpimiä muistoja kodista ja vanhemmista. Kirkkovuoden ja vuodenaikojen
luoma rytmi sekä niiden seuraaminen tuovat tuttuutta ja turvallisuutta. (Kivikoski
2002, 12.)
Muistoille merkityksen antaminen ja niiden muokkaaminen on välttämätöntä ihmi-
sen psykososiaalisen kehityksen kannalta, kirjoittavat Heimonen ja Voutilainen
(2001, 98–99). Muistojen äärellä ihminen rauhoittuu, kun saa vastakaikua tunteil-
leen ja kuulluksi tulemiselleen. Koskinen, Aalto, Hakonen ja Päivärinta (1998, 105)
toteavat, että käymällä läpi mennyttä ikääntynyt rakentaa itselleen kokonaiskuvaa
elämästään ja itsestään ihmisenä. Oman elämänsä arvioiminen ja sen hyväksymi-
nen ovat olennaisia asioita, jotta voisi hyväksyä tiedon siitä, että elämä pian päät-
tyy. Elämäntarkastelua ja muistelua on tulkittu kehitysvaiheteorioiden avulla (Ha-
konen 2003, 133). Näistä tunnetuin on Eriksonin elämänkaariajattelu. Eletyn elä-
män tarkastelu vanhuudessa on elämänkaariajattelun mukaan vanhuuden kehitys-
tehtävän toteuttamista, eletyn elämän eheytymistä ja hyväksymistä. Muistelemista
on pidetty onnistuneen vanhenemisen edellytyksenä. Eriksonin elämänkaariajatte-
lu on myös TunteVan pohjalla olevan validaatiomenetelmän yksi periaate. Myös
Koskisen ym. (1998, 185) mukaan muistelu voi toimia vanhuuden kehitystehtävä-
nä. Se voi eheyttää ja toimia elämänhallinnan keinona. Aiemmin eletyt vaikeatkin
asiat, luopumiset ja menetykset saavat etäisyyttä ja ne pystytään hyväksymään
sellaisina kuin ne ovat. Elämäntarinaansa kertoessaan ikäihminen luo omalle elä-
mään merkityksiä ja tavoitteita.
Hakonen (2003, 131) kirjoittaa, että muistelu lähentää suhdetta työntekijän ja pal-
velujenkäyttäjän välillä. Kun muistelulle antaa tilaa, se voimaannuttaa ja antaa tun-
teen tasa-arvoisuudesta työntekijöiden kanssa. Muistelu myös tuo ikääntyneen
oman äänen kuuluviin ja ylläpitää näin vanhuksen voimavaroja ja itsemääräämistä.
Elämäntarinoitaan kertova asiakas tulee tutuksi, ja hänen näkemyksiään ja tavoit-
teitaan on näin helpompi ymmärtää. Tämä puolestaan lisää keskinäistä luottamus-
ta. Vanha ihminen saa omia muistojaan kertoessa aktiivisen roolin, mikä poikkeaa
siitä, että hän usein joutuu olemaan passiivinen hoivan vastaanottaja. Muistelu voi
tukea identiteettiä ja itsearvostusta, ja itsetuntemuksen lisääntyminen antaa tun-
teen oman elämän hallinnasta.
35