Annalotta Onni Maria Silvennoinen Avaimia parempaan ...

niinku täs niin ku mukavampi ilmapiiriki sillä lailla jotta ku on sovittu et-
tä ettei tarvii.
Niin ja sitten tuo toisille tosiaan niitä että puhutaan niin että tää on
mun mielestä hyvä keino ja tätäkin voi kokeilla
Niin ja kyllä se ainakin varmasti tosiaan sen tuo että... että sitte niinku
yleensäkin puhutaan että... että ettei niinku jokainen puurra sitä omaa
työtänsä vaan että sitten mietitään niitä yhdes niitä juttuja että mitähän
täs vois tehdä.
Mun mielestä ainaki sillä lailla että meillä saattaa raporttikin kestää
hirviän pitkään kun me vaihdetaan siinä mielipiteitä että kuinka joku
onnistuu…
Ja me pidetään ehkä vähän palaveria nyt niinku aamuraporttia eri, eri
tavalla… että meillä sitten voidaan miettiä että laitetaanko sitä ja laitet-
tasko nyt näin ja kuinka tehtäis... ei oo välttämättä sitä että nyt se söi
ja nyt se nukkuu että... että sitä niinku mietitään…
Koskisen ym. (1998, 173) mukaan yhteisen kielen löytäminen ja tapa viestiä vai-
kuttavat monin tavoin hoitosuhteeseen sekä koko hoitopaikan ilmapiiriin. Tämä
yhteisten tavoitteiden ja ”kielen” löytyminen oli asia, joka eniten puhututti hoitajia
fokusryhmähaastattelun aikana. He keskustelivat siitä pitkään. Sen perusteella
ajattelemme sen olevan opinnäytetyömme merkittävin saavutus Lepolassa.
Myös hoitajien oma ammatillisuus oli kehittynyt. Fokusryhmähaastattelussa eräs
hoitajista totesi varmistuneensa kehittämistyön aikana siitä, että dementiatyö on
hänen oma alansa. Myös lomakkeessa ”kokemuksia TunteVa-menetelmän käy-
töstä” oli esimerkki, josta kävi ilmi hoitajan työnsä arvokkaaksi kokeminen.
Mä en tiedä... mua ainakin on tämä projekti niin.. mul on ainakin vain
tullu se että tämä on kumminkin se ala jota mä haluan tehdä.
67