Uni, muisto ja mielenmaisema - - Helda - Helsinki.fi
Uni, muisto ja mielenmaisema - - Helda - Helsinki.fi
Uni, muisto ja mielenmaisema - - Helda - Helsinki.fi
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
olevaisuutta, josta maanpäällinen oli hei<strong>ja</strong>stusta, symbolia. Symbolin aistikokemukseen<br />
liittyi korrespondenssia<strong>ja</strong>tus, joka oli lähtöisin 1700-luvulla vaikuttaneelta mystikolta<br />
Emanuel Swedenborgilta <strong>ja</strong> 1860-luvulla symbolismin kir<strong>ja</strong>llisen teorian laatineelta<br />
Charles Baudelairelta. Uusplatonismia lähellä olevassa swedenborgilaisessa<br />
maailmankuvassa luonnon maailma käsitti toinen toisensa ympärillä olevia kehiä,<br />
joiden olevaisuuden osilla <strong>ja</strong> esineillä oli henkiset <strong>ja</strong> taivaalliset vastaavuutensa. Jo<br />
tässä maailmassa ihminen saattoi yhtyä henkiseen totuuteen <strong>ja</strong> tuntea jumaluuden<br />
sielussaan kuolettamalla lihansa <strong>ja</strong> vaipumalla kontemplaatioon. Vasta kuoleman<br />
jälkeen ihmissielu saavutti uudelleen kirkkautensa. Rakkaus oli Swedenborgilla tie<br />
syvimpään tietoon. Runolliseen ilmaisuun keskittyvälle Baudelairelle kaikki oli<br />
symbolia, hierogly<strong>fi</strong>stä <strong>ja</strong> merkitsevää; luonto oli korrespondenssien, yleisten<br />
analogiain loputon varasto. Ikuisuuden lumous ihmisessä oli merkki hänen<br />
kuolemattomuudestaan. 34<br />
Symbolismin taideteorioiden suuren lukumäärän havaittuani sekä niihin viittaaviin<br />
yleisteoksista löytyneisiin katkelmallisiin käännöksiin tuskastuttuani katsoin<br />
aiheelliseksi tutustua Guy Michaudin opukseen La doctrine symboliste (1947) 35 .<br />
Symbolismin doktriine<strong>ja</strong> sisältävästä kir<strong>ja</strong>sta olen poiminut ne tekstit, joilla selitän<br />
teokseen liittyvää teoreettista symbolin käsitettä. Symboliin liitetyistä piirteistä<br />
nousevat esille mielikuvien herättäminen, vih<strong>ja</strong>avuus, epäselvyys,<br />
mielikuvituksellisuus, transsendentaalisuus, arvoituksellisuus <strong>ja</strong> analogisuus.<br />
Tutkimuksessani nämä piirteet selkiyttävät myös yksityiskohdan <strong>ja</strong> siihen liittyvän<br />
fragmentin käsitettä. Käsittelen seuraavaksi a<strong>ja</strong>tuksia teoreetikoilta <strong>ja</strong> kir<strong>ja</strong>ilijoilta,<br />
joista osa oli Fernand Khnopf<strong>fi</strong>n ystäviä.<br />
Charles Baudelaire korosti taideteoksen runollista muotoa, eheyttä <strong>ja</strong> kokonaisvaltaista<br />
yliaistillista kokemista, jossa universaalit analogiat, korrespondessit, yhdistivät<br />
aineellisen <strong>ja</strong> henkisen maailman symbolien keinon kautta:<br />
“La Nature est un temple où de vivants piliers<br />
Laissent parfois sortir de confuses paroles<br />
34 Sara<strong>ja</strong>s-Korte 1966, 8-9, 23-25, 31-33. Charles Baudelaire peräänkuulutti salaperäisen, epäselvän <strong>ja</strong><br />
enigmaattisen taideteoksen tulkintaan liittyvää mielikuvituksen hyödyntämistä <strong>ja</strong> intuitiivista<br />
assosiaatioden virtausta. Baudelairen keskeinen rooli kir<strong>ja</strong>llisen symbolismin synnyssä sekä hänen<br />
taidetta koskevien kirjoitustensa vaikutus symbolistitaiteilijoihin 1800-luvun loppupuoliskolla on<br />
tuotu esille (Dorra 1995, 1, 4-6).<br />
35 Kiitän oh<strong>ja</strong>a<strong>ja</strong>ani Ville Lukkarista neuvosta tutustua tähän selkeään symbolin alkuperäisiä doktriine<strong>ja</strong><br />
esittelevään kokonaisuuteen.<br />
15
Change language