Uni, muisto ja mielenmaisema - - Helda - Helsinki.fi
Uni, muisto ja mielenmaisema - - Helda - Helsinki.fi
Uni, muisto ja mielenmaisema - - Helda - Helsinki.fi
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
muistettiin elämän ohella kuolemaa. Valokuvaa luonnehtiva ”Tämä on ollut” -a<strong>ja</strong>tus<br />
kertoo, että jokin on kuollut. Valokuvaus muunsi subjektin objektiksi, kohteeksi,<br />
esineeksi. Menetetyn henkilön <strong>muisto</strong>n vaaliminen liittyy Khnopf<strong>fi</strong>lla läheiseen<br />
sisarsuhteeseen. Taiteili<strong>ja</strong> käytti runsaasti <strong>ja</strong> monipuolisesti valokuvaa apuvälineenä <strong>ja</strong><br />
taideteostensa poh<strong>ja</strong>na. Valokuvatekniikka vaikutti kuvataiteeseen fragmentaarisuuden<br />
muodossa; muisti muodosti palasista oman todellisuutensa. Fragmentaariset <strong>muisto</strong>t<br />
liittyvät Khnopf<strong>fi</strong>lla lapsuuden <strong>muisto</strong>jen kaupunkiin Brüggeen, menetettyyn paikkaan.<br />
Khnopf<strong>fi</strong>n toistamispakko liittyi <strong>muisto</strong>n nostalgiseen vaalimiseen. Maalauksen<br />
taustalla näkyy selvästi taiteili<strong>ja</strong>n omien obsessioiden kenttä.<br />
Kuoleman teemaa ei voi ohittaa belgialaisten kir<strong>ja</strong>ilijoiden tuotantoa analysoitaessa.<br />
Kuoleman <strong>mielenmaisema</strong> -osuudessa luon aluksi yleiskatsauksen belgialaiseen <strong>fi</strong>n-de-<br />
sièclen kir<strong>ja</strong>llisuuteen <strong>ja</strong> keskityn sen jälkeen Khnopf<strong>fi</strong>n ystävän Georges Rodenbachin<br />
Bruges-la-Morte -romaanin <strong>ja</strong> Khnopf<strong>fi</strong>n maalauksen yhtymäkohtien analyysiin.<br />
Belgialaisten aikalaistaitelijoiden piiri eli yhteistyössä keskenään, mikä luonnollisesti<br />
vahvisti myös eri taiteenlajien välistä symbioottista suhdetta. Khnopf<strong>fi</strong>n maalaus <strong>ja</strong><br />
Rodenbachin kir<strong>ja</strong>lliset tekstit ovat hengittäneet yhteisessä intertekstuaalisessa tilassa.<br />
2. Kuolema <strong>ja</strong> viktoriaaninen uni<br />
Khnopf<strong>fi</strong>n teoksessa esiintyvä naishahmo edustaa tietyntyyppistä 1800-luvun<br />
ikonogra<strong>fi</strong>aa, jossa naiseuden attribuutte<strong>ja</strong> olivat melankolia, isolaatio, haaveellisuus <strong>ja</strong><br />
sairaalloisuus. Nuorena kuolleen kauniin naisen kultti näkyi kuvastossa, jossa<br />
suosittu<strong>ja</strong> naistyyppejä olivat muun muassa Danten Beatrice <strong>ja</strong> Shakespearen Ofelia.<br />
Nämä kaikki vaipuivat ikuiseen uneen saavuttamattoman rakkauden vertauskuvina.<br />
Manner-Euroopan taiteeseen 1850-luvulta lähtien vaikuttaneet prerafaeliitit keskittyivät<br />
kuvaamaan yksilön sielunelämää. He nostivat taiteen uskonnon asemaan, jossa<br />
kauneutta palvottiin. Taiteilijoista varsinkin Rossetti <strong>ja</strong> myöhemmin Burne-Jones<br />
suuntasivat huomionsa epätodelliseen – symbolien <strong>ja</strong> ideoiden ilmapiiriin. 102<br />
Viktoriaanisen aikakauden taide peilasi englantilaista 1800-luvun yhteiskuntaa <strong>ja</strong><br />
kulttuuria. Aikakausi ei ollut taiteen kentällä yhtenäinen, vaan se sisälsi lukuisia<br />
102 Sara<strong>ja</strong>s-Korte 1966, 149-151.<br />
32
Change language