Uni, muisto ja mielenmaisema - - Helda - Helsinki.fi

yhteen käsitteeseen, jota romantikot myöhemmin kutsuivat symboliksi. Taiteellisen
kielen erityisluonne ilmeni juuri symbolin käsitteen kautta. Taiteella katsottiin olevan
oma poeettinen kielensä, jolle ominaista oli merkitysten runsaus ja epäselvyys. Goethe
korosti symbolin kondensoitunutta luonnetta ja formuloi seuraavat erot allegorian ja
symbolin välillä:
"Hence the most important opposition: in allegory, signication is obligatory ("direct", as the first text
said) and the image present in the work is therefore transitive; with the symbol, the image present does
not indicate in itself that it has another meaning; it is only "later" or unconsciously that we are led to the
task of reinterpretation."
Symbolien käyttö muutti ilmiön ideaksi ja idean kuvaksi siten, että idea jäi kuvassa
aktiiviseksi ja läpipääsemättömäksi ja täten myös ilmaisemattomaksi. Tätä symbolia
koskevaa ilmaisemattomuuden aspektia (Unaussprechliche) Goethe selvensi abstraktion
tason kautta: allegoria on intentionaalinen sopimuksenvarainen ilmaiseva järkeen
kuuluva käsite, kun taas symboli on ei-ilmaiseva kantilaista intuitiivista ymmärrystä
lähellä oleva idea, joka tuotetaan alitajuisesti ja joka provosoi tuottamaan loputtomia
tulkintoja. Symboliin poeettisena kielenä liittyvä viittauksellisuus, välittömyys ja
itseriittoisuus näkyivät sen keskittymisessä viestiin vain sen itsensä takia. 50
Ilmaisu ilmaisun itsensä takia -idean takana olivat Mallarmé, Baudelaire ja Novalis.
Mallarmé sai vaikutteita Baudelairelta, joka ihaili Edgar Allan Poeta. Poe sai
vaikutteita englantilaiselta romantikolta Coleridgeltä, jonka tekstit viittasivat
saksalaisromantikko Novaliksen ajatuksiin. 51
Usein kirjallisuudesta aiheensa valinneen Fernand Khnopffin vaikeaselkoiset ja
tunnelmaltaan meditatiiviset teokset on nähtävä taiteilijan itseilmaisuina. Khnopff
painotti inspiraatiota ja tulkinnan vapautta. Muita yhdistäviä tekijöitä Khnopffin
tuotannon ja fin-de-sièclen symbolistisen taiteen välillä ovat kiinnostus uusplatonismin
ja Swedenborgin ajatuksiin, uskonnollisuutta hipova henkisyys, antinaturalismi, teoksen
sisällön ja aiheen henkilökohtaisuus sekä androgynian ja sfinksimäisen hahmon
suosiminen. Varsinkin 1880- ja 1890-luvuilla Khnopff keskittyi isolaatio-teemaan.
50 Todorov 1982, 204-207.
51 Todorov 1982, 272-275; Beardsley 1976, 263-264. Englannissa uusi poeettinen symboli ilmeni
Coleridgen ohella myös Blaken, Wordsworthin, Shelleyn ja Keatsin suuressa luontorunoudessa.
Lyyrinen runo käsitettiin ihmiskokemuksen ja näkyvän maiseman vastaavuussuhteiden löytämisenä.
Tämä merkitsi symbolisen ykseyden näkemistä luonnon objektien ja ihmistunteiden välillä.
19