Uni, muisto ja mielenmaisema - - Helda - Helsinki.fi
Uni, muisto ja mielenmaisema - - Helda - Helsinki.fi
Uni, muisto ja mielenmaisema - - Helda - Helsinki.fi
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
3. Kuolema, <strong>muisto</strong> <strong>ja</strong> menetys<br />
Läheisen henkilön menetys <strong>ja</strong> <strong>muisto</strong> innoittivat 1800-luvulla romanttista kuoleman<br />
käsittelyä sekä uutta hautojen <strong>ja</strong> hautuumaiden palvontaa. Muisto antoi kuolleelle<br />
eräänlaisen kuolemattomuuden. Muistoa ylläpidettiin meditoimalla <strong>ja</strong> kukilla muistaen.<br />
Muiston kultti levisi yksilöstä yhteisöön. Uusi yhteisön käsite syntyi 1700-luvun<br />
lopulla <strong>ja</strong> kehittyi 1800-luvun aikana, jolloin a<strong>ja</strong>teltiin, että yhteisö muodostuu sekä<br />
kuolleista että elävistä. Kuolleitten kaupunki oli elävien yhteisön kuvapuoli <strong>ja</strong> vastine.<br />
Kuolleiden <strong>muisto</strong>a säilyttävät monumentit toimivat näkyvänä merkkinä heidän<br />
kaupunkinsa pysyvyydestä. 165<br />
Kuoleman kultti herätti <strong>muisto</strong>n kultin. Menetetyn <strong>muisto</strong>a pidettiin yllä muun muassa<br />
näköis<strong>muisto</strong>esineen 166 <strong>ja</strong> uuden taianomaisen keksinnön, valokuvan, välityksellä.<br />
Muiston vaaliminen liittyi kuoleman kieltämiseen <strong>ja</strong> varhaisen valokuvataiteen<br />
magiikkaan, joka lupasi mahdollisuuden kuolemattomuudesta. Vaikka menetys oli<br />
peruuttamaton, intensiivinen sureminen keksi uudet keinot pitää menetetty henkilö tai<br />
asia elossa. Tämä koski myös menetettyihin paikkoihin liittyvää nostalgisointia.<br />
Khnopf<strong>fi</strong>n fragmentaarisessa teoksessa yksityiskohdat viitoittavat tietä syvemmälle<br />
maalauksen sisältöön, joka liittyy menetyksen <strong>ja</strong> <strong>muisto</strong>n vaalimisen maailmaan. Tässä<br />
maailmassa toistuvuuksilla, eräänlaisilla näköisyyksillä <strong>ja</strong> valokuvan käytöllä on<br />
keskeiset osansa. Khnopf<strong>fi</strong>n maalauksessa I lock my door upon myself esiintyvä<br />
hahmo <strong>ja</strong> esineistö toimivat <strong>muisto</strong>jen herättäjinä huonetilan ilmentäessä sisäisiä<br />
a<strong>ja</strong>tuksia.<br />
Fernand Khnopf<strong>fi</strong>n taidetta leimasi pakonomainen tarve kuvata tiettyä henkilöä,<br />
esineistöä <strong>ja</strong> paikkaa. Henkilöllä, esineistöllä <strong>ja</strong> paikalla oli taiteili<strong>ja</strong>lle<br />
henkilökohtainen <strong>ja</strong> symbolinen merkitys. Pakonomainen toisto liittyi haluun turvata<br />
165 Vovelle 1983, 467, 482, 584, 610; Ariès 1975, 55-56, 67-68, 72-74.<br />
166 Näköis<strong>muisto</strong>esinettä käytettiin <strong>muisto</strong>n vaalimisessa jo keskia<strong>ja</strong>lta lähtien, jolloin suhtautuminen<br />
kuolemaan muuttui länsimaisissa yhteisöissä. Ihminen tiesi kuoleman läsnäolon itsessään, <strong>ja</strong> elämää<br />
rakastettiin sen lyhyyden takia. 1100-1400-lukujen aikana kolme kategoriaa mielikuvia yhdistyi:<br />
kuoleman kuva, yksilön tieto hänen omasta biogra<strong>fi</strong>astaan sekä intohimoinen kiintyminen asioihin <strong>ja</strong><br />
olentoihin, jotka omistettiin omassa elämässä. Tämä a<strong>ja</strong>ttelutapa ilmeni realistisissa<br />
<strong>muisto</strong>merkkipatsaissa <strong>ja</strong> kuolinnaamioissa, jotka yrittivät tuottaa uudelleen elävän henkilön piirteet<br />
(Ariès 1975, 37-38, 44-48, 51-52).<br />
56
Change language