Uni, muisto ja mielenmaisema - - Helda - Helsinki.fi
Uni, muisto ja mielenmaisema - - Helda - Helsinki.fi
Uni, muisto ja mielenmaisema - - Helda - Helsinki.fi
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
näyttäytyy piano, jonka päällä näkyy post-mortem -kuva samasta naisesta (kuva 33).<br />
Post-mortem -valokuvia voi verrata niitä edeltäviin surumaalauksiin, jossa kuollut<br />
esitettiin elossa omassa tutussa ympäristössään, usein elävän kokoisena. Valokuvaa oli<br />
harvoin personalisoitu eli pal<strong>ja</strong>stettu jotain yksilöllistä kuolleesta henkilöstä. Kuvaan<br />
lisätyt objektit olivat harvo<strong>ja</strong> poikkeuksia lukuunottamatta standardilisäyksiä, eikä<br />
kuolleelle elämänsä aikana kuuluvia esineitä. Sen si<strong>ja</strong>an kuollutta muistavien<br />
henkilökohtaisiin esineisiin kuuluivat post-mortem -valokuvan sisälleen kätkemät<br />
amuletit, <strong>muisto</strong>korut, joihin oli istutettu valokuva kuolleesta. 171<br />
Fernand Khnopf<strong>fi</strong>n maalauksesta I lock my door upon myself löytyy viitteitä post-<br />
mortem -valokuvien vaikutuksesta. Tyhjäkatseinen, liikkumaton <strong>ja</strong> unelias naishahmo<br />
on kuoleman muotokuva: naishahmo on yksilön tunteen <strong>ja</strong> sielun kuvaus. Näköiskuva<br />
löytyy ikuisen unen allegoriasta. Hauta<strong>ja</strong>iskukkina tunnetut lil<strong>ja</strong>t kertovat kohteen<br />
olevan kuollut. Maalauksessa etualalla roikkuva rikkinäiseksikin luokiteltava amulettia<br />
muistuttava riipus voi viitata <strong>muisto</strong>koruun, josta puuttuu kuolleen kuva. Riipuksen<br />
takana avautuva sisätila toimii varjeltuna <strong>muisto</strong>na. Kuten viimeksi mainitussa<br />
esimerkissä post-mortem -valokuvasta, Khnopf<strong>fi</strong>n maalauksessa kuoleman kuva toistuu<br />
maiseman kuoleman kuvassa. Tämä fragmentaarinen detalji lisää maalauksen<br />
valokuvamaisuutta.<br />
Linda Nochlin on tutkinut modernille taideteokselle ominaista fragmentaarisuutta.<br />
Nochlin katsoo juuri valokuvan olevan modernin kulttuurin päälähde.<br />
Fragmentaarisuuteen liittyviä leikattu<strong>ja</strong> elementtejä voidaan Nochlinin mukaan tulkita<br />
fetissinä, metonymiana tai ilmoituskilpinä.<br />
Nochlinin yksi fragmentaarisuutta kuvaava esimerkki on Édouard Manet'n Folies-<br />
Bergèren baarikuva (kuva 34), jonka keskeiset elementit ovat mielestäni verrattavissa<br />
Khnopf<strong>fi</strong>n maalauksen I lock my door upon myself sisältöön <strong>ja</strong> yksityiskohtiin.<br />
Yhdistävät tekijät rakentuvat kuva-asettelusta, hei<strong>ja</strong>stuksista <strong>ja</strong> keskeisen hahmon<br />
katseesta. Etualan kivettynyt ylävartalosta leikattu naishahmo on kuvattu kahden<br />
maailman välille, Manet'lla maailmat erottaa toisistaan baaritiski <strong>ja</strong> sen hyödykkeet,<br />
Khnopf<strong>fi</strong>lla taso <strong>ja</strong> kuihtuvat lil<strong>ja</strong>t. Molemmissa maalauksissa etuala on kuvattu<br />
tarkasti mutta elottomasti, kun taas taka-alalle jäävä näkymä on epäselvä <strong>ja</strong><br />
171 Ruby 1995, 34-37, 41, 69, 72, 109, 160.<br />
59
Change language