Vuosikertomus 2007 [pdf, 3,2 mt] - MTK

Kyselyyn vastasi osuuskuntia kaikista ryhmittymistä.
Cap-reformin viimeinen eli neljäs vaihe laski voin
interventiohintoja heinäkuussa. Maailmanmarkkinoilla
kysyntä on vahvistunut vuosittain noin 2 %. Maidon
tarjonta ei ole pystynyt vastaamaan kysynnän kasvuun,
koska Oseaniassa on vallinnut kuivuus ja EU:n maatalouspolitiikan
uudistus, kiintiönlisäyksistä huolimatta,
ei ole lisännyt tuotantoa. Voin interventiovarastot käytännössä
tyhjenivät EU:ssa keväällä 2007 ensimmäisen
kerran sitten vuoden 1964. EU lopetti voin vientitukien
maksun kesäkuussa, jolloin ne olivat laskeneet alkuvuoden
noin 100 eurosta/100 kg jo 50 euroon/100 kg.
Maitojauheiden vientituet poistuivat jo aiemmin.
Maidontuottajien lukumäärä oli kertomusvuoden
päättyessä 12 775. Vähennystä edellisen vuoden vastaavaan
ajankohtaan oli 1 290 eli 8,1 %. Maidontuotannosta
luopuminen (-8,9 %) hidastui kalenterivuoden
aikana. Edellisenä kalenterivuonna tuotannosta luopui
9,5 % tiloista.
Lypsylehmiä oli kertomusvuoden päättyessä
287 500. Lehmiä oli noin 10 900 vähemmän lypsyssä
kuin samaan aikaan vuotta aiemmin.
Nestemäisten maitotuotteiden kotimaan markkinatilanne
jatkui suhteellisen vakaana. Kulutus säilyi kokonaisuudessaan
edellisen vuoden tasolla. Jogurttien
kulutus kasvoi toisen vuoden peräkkäin 8 %, josta
kotimaan valmistus kasvoi yli 4 %, ja tuonnin kasvu oli
lähes 40 %. Tuontijogurttien osuus kulutuksesta nousi
yli 19 %:iin edellisen vuoden 15 %:sta. Tuoretuotteiden
tuonti on noin 3 % kulutuksesta.
Juustojen valmistus kasvoi yli prosentin. Tuonnin
kasvu taittui, kun Suomen hintataso ei enää houkutellut
tuojia. Kotimaisten kypsytettyjen juustojen myynti
kotimaahan kasvoi yli 2 %. Tuontijuustojen osuus kulutuksesta
oli 33 %, kun se vuonna 2006 oli 34 %. Voin
kotimaan myynti säilyi edellisen vuoden tasolla.
Maitotilan tuet ja kiintiötilanne
Maidon tukia vuodelle 2007 rajoittivat Etelä-Suomen
kansallisen tuen ratkaisussa (artikla 141) asetetut
rajoitteet sekä yksikkötuen maksimille (5,8 snt/l
vuosina 2004–2007) että vuosittaiselle määrärahalle
(30,97 milj. euroa vuonna 2004, 17,71 milj. euroa
vuonna 2005, 17,35 milj. euroa vuonna 2006 ja 17,00
milj. euroa vuonna 2007) määrittävät tuen enimmäistason.
Jälkierän jälkeen Etelä-Suomen tuki on noin
3,3 snt/l. C-tukialueella maidon yksikkötuet nousivat
0,3–0,6 snt/l, koska tuen maksu rajoittui enintään tilakiintiöön.
Maidon tuotantotukeen käytetyt kokonaismäärärahat
säilyvät vuodelle 2007 käytännössä vuoden 2006 tasolla.
Etelä-Suomen tukivaltuuksiin tulleiden rajoitteiden
takia koko maassa tuotantotuista 0,3 snt/l on jätetty
maksettavaksi jälkikäteen, kun lopulliset litramäärät
ovat tiedossa. Maitomäärien alennuttua Etelä-Suomen
yksikkötukea korotettiin 0,1 snt/l jo marraskuussa.
Ympäristötukea hakeneiden tilojen pinta-alasta kasvinviljelytiloilla
oli AB-tukialueella 720 000 ha ja C-tukialueella
487 000 ha ja kotieläintiloilla AB-tukialueella
280 000 ja C-tukialueella 610 000 ha. Keskimäärin kaikki
tilat valitsivat AB-tukialueella 1,76 lisätoimenpidettä ja
C-tukialueella 0,95. Maitotilat valitsivat AB-tukialueella
yli 1,6 lisätoimenpidettä (tiloilla noin 140 000 ha) ja C-
tukialueella 0,56 (tiloilla noin 445 000 ha). Maitotilojen
pelloista noin 90 % on nyt sitoutunut ympäristötukiohjelmiin,
kun kaikkien tukia hakeneiden tilojen peltoalasta
ympäristötukeen sitoutui 93 %.
Ympäristötukiohjelma heikkeni, sillä vuonna 2006
maitotilat saivat korkeimmillaan ja yleisimmin ympäristötukea
140 euroa/ha, johon sisältyi lisätoimenpiteenä
maitohuoneen pesuvesien käsittely. Nyt perustuen
ollessa 107 euroa/ha ja lisätoimenpiteistä muodostuessa
keskimäärin C-tukialueelle reilut 13 euroa/ha
on kokonaistuki noin 120 euroa/ha. Ohjelmaan sisältyy
mm. lannan ravinteiden laskutavan tiukentaminen.
Valiokunnan vaatimus kotieläintiloille muodostuvien
korkeampien kustannusten kompensoimisesta toteutui
vain osittain, kun komissiolle päätettiin esittää, että
ympäristötuki maksettaisiin 14 euroa/ha korkeampana
kotieläintiloille, vaikka koko prosessin ajan tuen eriyttäminen
oli vastatuulessa.
Tärkein valmisteluun koko ajan välitetty viesti oli
lisätoimenpiteiden sopimattomuus maitotiloille. Lannan
vastaanottoon tähtäävien sopimusten poistuminen
ohjelmasta oli suuri takaisku. Suomessa aloitettiin
valmistelu korvaavien toimenpiteiden rakentamiseksi.
Etelä-Suomen maitotilat valitsivat ennakkotietojen
perusteella vajaalle 100 000 ha:lle ”tehostetun talviaikaisen
kasvipeitteisyyden” (45 euroa/ha) ja vajaalle
15 000 ha:lle ”laajaperäisen nurmituotannon” (55 euroa/ha).
Sen sijaan kaikki tilat valitsivat näitä toimenpiteitä
420 000 ha:lle ja lähes 30 000 ha:lle.
Vuonna 2007 edunvalvonnan keskeisenä tavoitteena
oli 141-tukiratkaisuun vaikuttaminen. Maitovaliokunnan
maitolähetystö yhdessä Brysselin toimiston
kanssa tapasi syyskuussa komissaarit Mariann Fischer
Boel ja Olli Rehn. Tapaamisissa tuotiin esille, että
”maataloutemme merkittävin tuotantomuoto maidontuotanto
on alentunut Suomessa ja kaikista rajuimmin
Etelä-Suomessa. Kustannukset ovat nousseet, mutta
kohonneita kustannuksia ei ole vielä kokonaan pystytty
saamaan markkinoilta. Kansallisten tukien epävarmuus
on johtanut etelässä kiintiöiden vähäiseen kysyntään.
On täysin välttämätöntä jatkaa 141-tukia. Tuotantoon
sidottu tuki on nautasektorin korkeiden kustannuksien
ja tuotantomotivaation säilyttämisen takia koko maassa
äärimmäisen tärkeä.”
Lisäksi tuotiin esille EU:n maatalouspolitiikan uudistukseen
liittyen, että ”kiintiöjärjestelmä on ollut tehokas
väline maidon tarjonnan tasapainottamisessa EU:ssa.
Samalla se on luonut alueellisen tasapainon EU:n tuotannolle.
Tunnemme komissaarin kannan, mutta emme
ole lainkaan samaa mieltä, koska kiintiöiden poisto aiheuttaisi
isoja ongelmia Suomen maidontuotannolle.
Kysymmekin, mitä välineitä komissio aikoo esittää
maidontuotannon säilymiseksi Suomessa ja muilla
luonnonhaitta- ja vuoristoalueilla.”
Maatalouskomissaarin tapaaminen oli osaltaan
edesauttamassa, että maidon tuotantotuki alenee
2008–2013 sovitulla tukikaudella vain vähän, ja lisäksi
tiloille tulee käyttöön kotieläintiloille suunnattu 30 euron
suuruinen hehtaarituki. Komissaari kiitteli tapaamisen
antia ja totesi, että hän sai tärkeää uutta tietoa Suomen
tuotanto-olosuhteista ja kustannusrakenteesta verrattuna
muihin EU-maihin. Komissaari oli tapaamisessa
yllättynyt Suomen korkeammista tuotantokustannuksista
kuin mitä Itävallalla on.
15