Vuosikertomus 2007 [pdf, 3,2 mt] - MTK

MTK vaati lisää metsänparannusvaroja.
Valtion vuoden 2008 talousarvioon sisältyvä metsänparannustöihin
varattu määräraha, vajaa 64 milj. euroa
onkin jäämässä selvästi tarvetta pienemmäksi, etenkin,
kun rahoituslain muutos siirtyy vuoden 2009 alkuun.
Pääministeri Matti Vanhasen II hallituksen ohjelman ja
metsäneuvoston vuonna 2006 hyväksymän Metsäsektorin
tulevaisuuskatsauksen mukaan metsänparannusvarojen
vuotuinen tarve puuntuotannon edistämiseen
on 75 milj. euroa. Tämä taso saavutettaneen hallituksen
lupausten mukaan kuitenkin vasta vuonna 2011.
MTK esitti eduskunnassa talousarvioesityksen käsittelyn
yhteydessä, että metsänparannusvarojen määrän
tulisi vuonna 2008 olla 70 ja vuonna 2009 tulevaisuuskatsauksessa
esitetty 75 milj. euroa.
Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden
toimintaohjelma
2008–2016 (METSO II)
Ympäristöministeriö asetti 17.4.2007 työryhmän
valmistelemaan ehdotuksen Etelä-Suomen metsien
monimuotoisuuden toimintaohjelmaksi vuosille 2008
–2016 (METSO II ‐valmistelutyöryhmä). Sen tehtävänä
oli määritellä ohjelman tavoitteet, ohjelmassa
käytettävät, metsien monimuotoisuuden turvaamista
edistävät keinot ja menettelytavat, joilla eri toimijoiden
yhteistyötä edistetään metsien monimuotoisuuteen
liittyvissä asioissa, laatia ehdotus ohjelman rahoituksesta,
selvittää ekologiset, taloudelliset ja sosiaaliset
vaikutukset ja laatia ehdotus ohjelman seurannasta ja
väliarvioinneista.
Ohjelman tavoitteeksi asetettiin metsäisten luontotyyppien
ja metsälajien taantumisen pysäyttäminen ja
luonnon monimuotoisuuden suotuisan kehityksen vakiinnuttaminen
vuoteen 2016 mennessä. Tähän päästään
työryhmän mukaan sekä parantamalla nykyistä
suojelualueverkkoa että kehittämällä talousmetsien
luonnonhoitoa. Myös metsä- ja ympäristöorganisaatioiden
yhteistoimintaa, metsänomistajien neuvontaa,
metsäalan ammattilaisten koulutusta ja viestintää lisätään
ja kehitetään. Nykyistä tietopohjaa metsien monimuotoisuudesta
ja sen turvaamisen keinoista kartutetaan
tutkimuksen ja seurannan avulla.
METSO:n pilottihankkeissa vuosina 2002–2007
kokeillut uudet vapaaehtoiset suojelukeinot halutaan
vakiinnuttaa normaaliksi käytännöksi. Työryhmä ehdotti,
että arvokkaiden kohteiden suojelua ja hoitoa
toteutetaan yksityismetsissä niin sanotulla luonnonarvojen
kaupalla. Suojelu ja hoito voitaisiin toteuttaa
joko määräaikaisilla tai pysyvillä sopimuksilla kohteiden
ekologisten arvojen mukaan. Sopimukset voivat
koskea joko tilan kaikkia metsiä tai osaa niistä tai
useiden metsänomistajien metsiä, jotka rajoittuvat
toisiinsa. Alueita voidaan myös ostaa valtiolle suojelualueiksi.
Metsänomistajien yhteistoimintaverkostoja,
joissa metsien suojelu, hoito ja muu käyttö sovitetaan
yhteen, ehdotettiin tuettaviksi.
Luonnonarvojen kaupassa suojelusta maksettaisiin
korvaus joko luonnonsuojelulain tai kestävän metsätalouden
rahoituslain nojalla suojelukohteesta ja ‐tavasta
riippuen.
Luonnonarvojen kaupan menestyksellinen toteuttaminen
edellyttää alueellisten ympäristökeskusten ja
metsäkeskusten välistä tiivistä yhteistyötä. Ympäristö-
ja metsäkeskukset laatisivat vuosittain luonnonarvoista
metsänomistajille yhteisen tarjouspyynnön.
Se voitaisiin kohdentaa tietyn elinympäristötyypin tai
puustoisen rakennepiirteen esiintymisalueella, nykyisten
suojelualueiden läheisyydessä tai yhteistoimintaverkostojen
alueella.
Kohteiden valinnan apuvälineenä käytetään luonnontieteellisiä
valintaperusteita, jotka kehitettiin METSO:n
kokeiluvaiheen aikana. Työryhmä esitti, että valintaperusteet
viimeistellään käytännön ohjeiksi, ja niille laaditaan
alueelliset painotukset työryhmätyönä vuoden
2008 aikana. Suojelun ja suojelualueiden hoidon alueellisessa
kohdentamisessa voidaan ottaa huomioon
myös niiden vaikutukset alueen elinkeinotoimintaan,
virkistys- ja matkailukäyttöön sekä kulttuuriarvoihin.
Valtio on tärkeä metsänomistaja joidenkin metsien
monimuotoisuuden kannalta merkittävimpien nykyisten
luonnonsuojelualueiden lähialueilla. Työryhmä ehdotti,
että Metsähallitus laatii luonnonvarasuunnittelun
yhteydessä ehdotukset metsien monimuotoisuudelle
merkittävien suojelualueiden laajentamisesta valtionmailla
enintään 10 000 hehtaarin pinta-alalla vuosina
2008–2016.
Toimenpideohjelman ekologiset vaikutukset riippuvat
metsänomistajien kiinnostuksesta edistää monimuotoisuutta
metsissään sekä ohjelman toimenpiteiden
kohdentumisesta.
Myös ohjelman taloudelliset vaikutukset voivat vaihdella
huomattavasti mm. metsänomistajien kiinnostuksesta
ja aktiivisuudesta riippuen. Työryhmän arvion
mukaan ehdotuksen kokonaiskustannukset olisivat
734–1 254 milj. euroa eli noin 82–140 milj. euroa vuodessa
vuosina 2008–2016.
49