Campus 1/2002 - CIMO KansainvÃ¤lisen liikkuvuuden ja yhteistyÃ¶n ...

More documents

Recommendations

Info

SUOMALAIS-VENÄLÄINEN TALVIKOULU Teksti: Sirpa Lotsari • CIMO / Viestintä tarjoaa mallin tieteentekijöiden luovaan ja kansainväliseen koulutukseen Viisivuotiaan talvikoulun tieteiden- ja maidenvälinen luova konsepti toimii ja kehittyy edelleen. ”Alkuperäiset tavoitteet eivät ole muuttuneet miksikään”, toteaa Oulun yliopiston biologian laitokselta professori Matti Järvilehto. Hän on yksi viiden vuoden ikään ehtineen suomalais-venäläisen talvikoulun idean isistä. ”Tarve saada Suomeen hyviä tieteentekijöitä on edelleen olemassa.” Yksi keino siihen on saada ensin talvikouluun hyviä venäläis-opiskelijoita, joista parhaille tarjotaan mahdollisuus jatko-opintoihin tai tutkimustyöhön suomalaisissa yliopistoissa. Hakukuulutukset toimitetaan niihin venäläisiin tutkimuslaitoksiin, joista tiedetään tulevan hyviä opiskelijoita. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen maassa oli suuri määrä erittäin korkeasti koulutettuja akateemisia nuoria, josta moni suuntasi Keski-Eurooppaan ja Amerikkaan, mutta hyvin harva tuli Suomeen. Maamme vetovoimaa tuli siis lisätä. Ensimmäinen talvikoulu järjestettiin vuonna 1997, minkä jälkeen CIMO on järjestänyt niitä vuosittain marras-joulukuun tienoilla. Viiteen talvikouluun on osallistunut yhteensä 115 venäläistä ja 40 suomalaista jatko-opiskelijaa. Suomalaisiin tutkimusryhmiin venäläisosallistujista on kutsuttu tähän mennessä noin 50 henkeä. Tieteidenvälisyyttä ja luovaa vapautta Järvilehdon kokemusten mukaan maamme tunnetaan melko hyvin vielä Pietarissa, mutta jo Moskovassa tuntemus on heikkoa, mikä on ollut hänelle itselleenkin yllätys. Järvilehto korostaa talvikoulussa luotavien venäläiskontaktien yleistä tärkeyttä toteamalla, että akateemisen ihmisen heijastusvaikutus on hyvin laaja sekä omassa yhteiskunnassa että kansainvälisesti. ”Talvikoulussa luodut positiiviset ensikontaktit voivat vaikuttaa monella taholla.” Professori korostaa myös toiminnan pitkäjänteisyyttä. Nyt tehtävän työn vaikutus alkaa selkeämmin näkyä ehkä 5-10 vuoden päästä. Järvilehdon mukaan olennaisen tärkeää on talvikoulun ohjelmaan sisältyvä luova vapaus ja tieteidenvälinen vuorovaikutus. Opetusmalli on mielenkiintoinen niillekin, jotka eivät ensisijaisesti pyri stipendiaateiksi Suomeen. ”Lähtökohtana on opiskelijan vahva henkilökohtainen osallistuminen, henkilökohtainen kehittyminen omalla tutkimusalalla ja myös itse tutkimusalan kehittäminen”, kuvailee Järvilehto koulun vaativaa konseptia. Opiskelu tapahtuu pienryhmissä, joissa on kolme venäläistä ja yksi suomalainen opiskelija. ”Jokainen voi valita oman ryhmänsä, jota ei viikon aikana vaihdeta. Kukin ryhmä muodostaa yhteisen luovan yksikön, jolla on myös yhteinen teema”, kertoo Järvilehto talvikoulun käytännöistä. ”Eri alojen opiskelijoista koostuvissa ryhmissä jokainen joutuu toimimaan oman alansa asiantuntijana.” Luennoitsijat puhuvat lyhyesti ja heidän aiheensa vaihtelevat. ”Luentoihin liittyvät harjoitustehtävät on muotoiltu siten, että vastaukset voidaan rakentaa ryhmän yhteisestä intressistä suhteessa esitykseen, joten luovuus tulee vahvasti esiin”, kertoo Järvilehto jatkaen, että ”vastaukset voivat ryhmäläisten taustasta riippuen olla hyvin erilaisia. Monitahoisia ja vaikeasti ratkaistavia ongelmia riittää aina.” Koulun virallinen kieli on englanti, mikä mahdollistaa osallistujien kielitaidon kohenemisen ja helpottaa arvioitsijoiden työtä. Opiskelijat ovat kehuneet koulun kehittävän myös esiintymistaitoa, sillä osallistujat esiintyvät päivittäin useaan otteeseen mm. ryhmätuloksia raportoidessaan. Talvikoulussa painotetaan muutoinkin sosiaalisten kykyjen tärkeyttä. ”Rekrytoinnissa on tärkeää sekin, että soveltuvatko henkilöt ryhmätyöskentelyyn suomalaisessa tutkijaryhmässä”, painottaa Järvilehto. Talvikoulun mallin anteihin kuuluu arvioinnin monipuolisuus, sillä viikon mittaan osallistujien toimintaa voidaan seurata hyvin erilaisissa tilanteissa. Perustyökaluna käsitekartta, mind map Suomalaisen opiskelijan rooli on talvikoulussa tärkeä, sillä hän ylläpitää englanninkielistä keskustelua ryhmässä. Hänen ja suomalaisopettajien kautta myös syntyy lähempi yhteys suomalaiseen yhteiskuntaan ja tiedeyhteisöön. Käsitekartta eli mind map on talvikoulun oleellinen työkalu. Ensimmäisenä päivänä opiskelijat esittelevät itsensä sen avulla monipuolisesti. ”Käsitekartat jäävät koko viikon ajaksi koulun seinälle eli opiskelijan tausta, hänen tietotaitonsa ovat esillä koko ajan”, toteaa Järvilehto. Kartta on osa hyvin tärkeää alkuprosessia, jota ilman osallistujat jäisivät vieraiksi toisilleen, eikä luovia, tiiviitä ryhmiä syntyisi. Käsitekartta yhdistetään myös koulun lopuksi tehtävään arvioon. Olennaista talvikoululle on se, että tapahtumapaikka sijaitsee kaukana asutuksesta, jotta yhteisö pysyy yhdessä myös iltaisin eikä sosiaalinen yhteys katkea. Talvikouluja on järjestetty mm. Tvärminnessä ja Lammilla. Talvikoulu ponnahduslautana Järvilehdon mukaan taloudellinen tilanne Venäjän tutkimuslaitoksissa on tätä nykyä hyvin kirjava, usein äärimmäisen huono, mikä on johtanut koulutuksen tason laskuun. ”Toisaalta se on myös lisännyt Suomen kiinnostavuutta jatkoopintojen kannalta paljon”, kertoo Järvilehto. ”Monet talvikoulussa olleista venäläisistä ovat käyttäneet sitä ponnahduslautana omassa kansainvälistymisessään. Suomeen on jäänyt muutamia kymmeniä talvikoulun tutkijoita.” Professorille itselleen talvikoulu merkitsee haastavaa ja mielenkiintoista yhteyttä oman alan kollegoihin sekä lahjakkaisiin opiskelijoihin. Lisäksi talvikoulussa on tiukan tieteellisen työskentelyn lisäksi myös hauskaa. ”Hauskuus on tälläkin alalla tärkeää.” Professori Järvilehdon mukaan talvikoulun tulevaisuus näyttää vakaalta, sillä sekä tutkijat että professorit haluavat jatkaa sitä. ” CIMOn osuus toiminnassa on ratkaisevan tärkeä. Toivon, että voisimme jatkaa samoilla periaatteilla kuin tähänkin asti.” Seuraavan talvikoulun teemana ovat neurotieteet. CAMPUS 1/02 22
Teksti: Sirpa Lotsari • CIMO / Viestintä • Kuva: Vasili V. Strelkov TALVIKOULU luo yhteyksiä ja avaa maailmaa Hyvät yhteensattumat ja talvikoulun kontaktit toivat Inna Midzyanovskayan tutkimaan epilepsiaa Kuopion yliopistoon. ”Talvikoulussa eri alojen nuoret tutkijat oli erotettu jokapäiväisistä arkielämän ongelmista Tvärminnen tutkimusaseman miellyttävään ilmapiiriin. Ja kokeneemmat kollegat innostivat meitä ilmaisemaan omia tieteen tekemisen tapoja tai keksimään uusia ratkaisuja tieteellisiin ongelmiin. Se kaikki oli hyvin hedelmällistä.” Näin kuvailee suomalaisvenäläistä talvikoulua moskovalainen Inna Midzyanovskaya, joka osallistui siihen runsaat kaksi vuotta sitten. ”Käsitykseni mukaan henkilökohtaisten Vuoden 1999 talvikoululainen Inna Midzyanovskaya tutkii epilepsiaa nykyisin Kuopion yliopistossa. mind-mappien esittäminen on myös talvikoululle erityistä.” Inna kertoo, että talvikoulun tapaan käytetyt mind-mapit ovat osoittautuneet erittäin hyödyllisiksi omassa tieteellisessä työssä myös jälkeenpäin. Motivointia ja vieraita aakkosia ”Talvikoulun lämmin ilmapiiri, jonka ansiosta ihmiset avautuivat, oli aivan olennaisen tärkeätä aivoriihien toteuttamisessa”, luonnehtii Inna talvikoulun tunnelmia. ”Pitkällä tähtäimellä talvikoulu oli erinomainen kokemus, vaikka en voikaan sanoa saaneeni siitä välitöntä tieteellistä hyötyä. Nykyään mieleeni kyllä nousee aika ajoin talvikoulussa syntyneitä hyödyllisiä ideoita, keskusteluja ja know-howta. Yksinkertaisin esimerkki saadusta hyödystä on se, miten talvikoulun jälkeen on ollut helpompi orientoitua tieteellisen kirjallisuuden loputtoman meren keskellä.” ”Koin välillä, että talvikoulussa useat kysymykset tai luennot olivat osalle kuulijoista liian erikoistuneita, jotta he olisivat voineet ymmärtää niitä kunnolla”, kommentoi Inna talvikoulun monitieteistä konseptia käytännön kokemustensa pohjalta. Hänen mukaansa ”tietokoneihmisille” oli lähes mahdotonta parissa päivässä ymmärtää biologista näkökulmaa käsiteltäviin kysymyksiin. ”Kyse ei ole lainkaan älykkyydestä, vaan pikemminkin vieraista aakkosista.” Hän toivoo, että muiden opiskelijoiden kanssa käydyt tieteelliset keskustelut kantavat hedelmää tulevaisuudessa. Talvikoulusta Inna kertoo saaneensa uusien ystävien ja suomalaisprofessorien kanssa käytyjen hyödyllisten keskustelujen lisäksi tunteen siitä, että maailma on avoin. ”Olen kiitollinen järjestäjille, erityisesti Hannele Ahdille suomalaisten tiedemiesten kanssa työskentelemiseen saamastani motivoinnista.” Inna Midzyanovskaya on valmistunut Moskovan valtion yliopiston fysiikan osastolta pääaineenaan biofysiikka. Hän aloitti tohtorinkoulutusohjelman Venäjän tiedeakatemian alaisessa tutkimuslaitoksessa (Institution of Higher Nervous Activity and Neurophysiology of Russian Academy of Sciences). Koulutusohjelma loppui viime joulukuussa ja tällä hetkellä Inna valmistelee väitöskirjaansa epilepsian neurofysiologisesta ja neurokemiallisesta taustasta Kuopion yliopiston farmakologian ja toksikologian laitoksella. ”Tutkin aihetta, joka minulla oli jo ennen talvikoulua. Koulu auttoi minua saamaan yhteyden henkilöihin, jotka siihen mennessä tunsin vain heidän tieteellisten julkaisuidensa perusteella”, kertoo Inna nykyisen tutkimustyönsä ja talvikoulun välisestä yhteydestä. ”Alun perin projektini oli yksivuotinen, mutta nyt sitä on pidennetty vielä puolella vuodella. Itse asiassa olen tehnyt suomalaisen professorini Leena Tuomiston kanssa yhteistyötä joulukuusta 1999 lähtien, mutta äitiyslomani aiheutti siihen pienen katkoksen.” Elämänrytmien nautittava kontrasti Inna kehuu Suomen luontoa ja ihmisiä. ”Luonto on kaunis! Työskentelen Kuopiossa ja nautin joka ikinen päivä Kallaveden maisemista. Toinen hyvin tärkeä asia on suomalaisten ihmisten hienovaraisuus.” Inna kertoo nauttivansa Moskovan ”hullun sosiaalisen ja kulttuurielämän” ja Suomen rauhaiselon välisestä kontrastista. ”Mutta tämä on minun valintani - Suomessa on mahdollista elää juuri niin kuin tahtoo.” ”Olen suositellut useille ihmisille hakemista talvikouluun”, kertoo Inna. Monetkaan heistä eivät ole kuitenkaan löytäneet yhteistyökumppaneita Suomesta. Omaa menestyksellistä osallistumistaan Inna pohtii todeten, että syynä on monen erityisen yhteensattuman summa. ”Professori Tuomisto hyväksyi projektiaiheeni, eli en vaihtanut aihetta. Tämän johdosta myös Moskovan ja Kuopion laboratorioiden välille on syntynyt yhteistyötä.” Yhteistyö on laajenemassa kansainvälisestikin. ”Olemme rakentaneet ison projektin, jossa on mukana suomalaisia, venäläisiä ja hollantilaisia tutkijoita”, kertoo Inna innostuneena uudesta epilepsian tutkimusprojektista. ”Ensimmäinen kesäkuuta aloitamme monitieteisen tutkimuksen!” 23
Page 1 and 2: Cam pus 1 / 2002 CIMOn asiakaslehti
Page 3 and 4: KANSAINVÄLISYYS osaksi jokapäivä
Page 5 and 6: Suomi kansainvälistyy kiihtyväll
Page 7 and 8: luokan huippuosaamista”, hän kit
Page 9 and 10: jon sanota, mutta tietysti jos Valt
Page 11 and 12: Euroopan yhdistettävä voimansa Ki
Page 13 and 14: Yleisestä käsityksestä poiketen
Page 15 and 16: Huonokuuloiset nuoret aktivoivat to
Page 17 and 18: ”Nuori sielu kaipaa toimintaa, li
Page 19 and 20: tumista heti seuranneiden harjoitte
Page 21: SUOMEN JA VENÄJÄN VÄLISEEN FIRST
Page 25 and 26: Vaihdon tasapaino yliopistoissa 200
Page 27 and 28: Pikatie ITÄVALLAN kulttuuriin ”M
Page 29 and 30: Teksti: Raija Ala-Lipasti • toimi
Page 31 and 32: Teksti: Taina Poutanen • Hyvinkä
Page 33 and 34: Kansainvälistyminen edellyttää u
Page 35 and 36: ERILAISUUDESTA VOIMAA HUG ME! Siekk
Page 37 and 38: Teksti: Johanna Komppa • CIMO / U
Page 39 and 40: (korva, silmä...), mutta kun en os
Page 41 and 42: HÄKELLYTTÄVÄN ERILAINEN KIELI HA
Page 43 and 44: Teksti: Mika Launikari • CIMO / T
Page 45 and 46: Suomessa houkuttavat eksotiikka ja
Page 47 and 48: Makasiini Miksi Suomi - Why Finland
Page 49 and 50: Makasiini Suomesta College of Europ

Campus 1/2002 - CIMO KansainvÃ¤lisen liikkuvuuden ja yhteistyÃ¶n ...

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

Delete template?

Save as template?