Campus 1/2002 - CIMO KansainvÃ¤lisen liikkuvuuden ja yhteistyÃ¶n ...

More documents

Recommendations

Info

Bolognan prosessi ja eurooppalainen tutkintoalue ”Meillä ei ole varaa jäädä ulkopuolelle kehityksestä, eurooppalaisesta prosessista, joka lähtenyt liikkeelle keskeisiltä osin liikkuvuuden lisäämiseen tähtäävästä EU:n koulutuspolitiikasta. Emme halua hiipua marginaaliin”, toteaa opetusneuvos Anita Lehikoinen opetusministeriöstä. Hän toimi viime marraskuussa opetusministeri Maija Raskille luovutetun strategian työryhmän sihteerinä. Muista kansainvälistymistä koskevan strategian syntyyn johtaneista tekijöistä hän mainitsee lisäksi kansainvälisessä toimintaympäristössä olevat ja Bolognan prosessissa ilmaistut muutokset, sekä kotimaasta tulevat haasteet. Bolognan prosessi on sanapari, joka esiintyy tiuhaan korkeakoulujen kansainvälistymisestä keskusteltaessa. Kyseessä on eurooppalaisten opetusministerien käynnistämä prosessi, joka tähtää siihen, että vuoteen 2010 mennessä olisi olemassa kansainvälisesti kilpailukykyinen ja työvoiman vapaata liikkumista tukeva eurooppalainen korkeakoulutusalue. Nimensä prosessi on saanut Bolognassa 1999 allekirjoitetusta julistuksesta. Mukana on tällä hetkellä yli 30 maata. Alueen toteutumista valmistellaan pääosin seuraavin toimenpitein: tutkintojen selkeyden ja vertailukelpoisuuden kehittäminen, siirtyminen kaksivaiheiseen tutkintojärjestelmään (alempi kolmivuotinen tutkinto eli bachelor ja ylempi tutkinto, master), yhteisen ECTS -opintoviikkojärjestelmän kehittäminen, liikkuvuuden esteiden poistaminen ja laadun varmistaminen. Anita Lehikoinen kiteyttää kehityksen toteamalla, että ”meneillään on eurooppalaisen korkeakoulutusbrandin hakeminen”. Bolognan prosessia painottaa myös Turun yliopiston rehtori Keijo Virtanen. ”Eurooppalaiset opiskelijat saavat parhaan mahdolliset koulutuksen siellä missä haluavat.” Prosessi on Virtasen mukaan Suomessa hyvin aktiivisessa vaiheessa. Tutkintorakenteen muutosta mietitään yliopistojen eri tiedekunnissa ja oppiaineissa, samoin opetusministeriön työryhmässä, jossa Virtanen on itsekin jäsenenä. ”Kansainvälisen strategian kohdalla tutkintorakenteen muutos on olennainen asia”, hän toteaa, ja jatkaa, että Suomessa pyritään etenemään siihen nopeasti. Työvoimaa ja toimintavalmiuksia Teollisuuden ja työnantajien Marita Aho toteaa, että talouden globalisaatio ja verkottuminen, sekä Suomen pieni väestöpohja ja lähivuosien väestökehitys edellyttävät ulkomaalaisten määrän lisäämistä korkeakouluissamme. ”Osaamisintensiivinen menestysmisstrategiamme edellyttää maailman- CAMPUS 1/02 6
luokan huippuosaamista”, hän kiteyttää. ”Sitä kasvatetaan omin resurssein osaamis- ja teknologiapolitiikkaamme kehittämällä sekä kansainvälistä yhteistyötä lisäämällä. Suomalaisten täytyy päästä ulkomaille opiskelemaan, opettamaan ja tutkijoiksi ja ulkomaalaisten tulla meille.” Hän huomauttaa kuitenkin, ettei Suomi saa olla kansainvälistymisessä liian sinisilmäinen. ”Kansainvälistyminen on toteutettava meitä ja suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa hyvin palvelevalla tavalla.” Ulkomaiset opiskelijat tulevat Suomeen mm. laajan englanninkielisen opetustarjonnan vuoksi. Suomen tai ruotsin taito olisi kuitenkin välttämätöntä, jotta he voisivat käytännössäkin työskennellä maassamme. Arcadan rehtori Henrik Wolff toteaa, ettei voida lähteä siitä, että koko tutkinto suoritettaisiin englanninkielellä. ”Kaikissa tapauksissa ja kaikkien ulkomaisten opiskelijoiden kohdalla lisäisin meidän kotimaisten kieltemme oppimista.” Helsingin yliopiston oppilaskunnan kansainvälisten asioiden sihteeri Jussi Tanner korostaa työllisyysnäkökulman lisäksi ulkomaalaisten mukanaan tuomia kansainvälisiä yhteyksiä ja sosiaalista pääomaa. ”Opetusministeriön kv-strategiassa pyrittiin ainakin alun perin ehkä liikaa yhden teollisuudenalan työvoimapulan helpottamiseen. Asiaa ei kuitenkaan saisi lähestyä vain kulloisenkin akuutin työvoimapulan näkökulmasta.” Hänen mukaansa asian ydin löytyy ennakolta tehtävästä hallitusta varautumisesta kansainvälistymiseen ja maahanmuuttoon. Korkeakoulusektorin ja koko maahanmuuttohallinnon toimenpiteiden tulisi Tannerin mukaan tähdätä siihen, että yliopistoyhteisön ulkomaalaisjäsenet sopeutuisivat Suomeen. ”Korkeakoulujen kannalta tärkeimmän tavoitteen on oltava tietysti opetuksen ja tutkimuksen laatu. Kansainvälistyminen tuottaa laatua.” Suvaitsevuus Ammattikorkeakouluopiskelijoiden järjestön SAMOK:n Satu Arsalo korostaa vahvasti suvaitsevaisuusnäkökulmaa. ”Kansainvälistyminen, vaikka on trendikästä olla kansainvälinen, on tärkeää joka tavalla”, hän toteaa. ”Koulutuksen kansainvälistyminen luo edellytyksiä suomalaisille opiskelijoille ymmärtää ja oppia uusia kieliä, työskennellä kansainvälisessä ympäristössä, erilaisissa tehtävissä ja eri aloilla.” Korkeasti koulutettujen ulkomaalaisten integroiminen Suomeen koko tutkinnon ja jatko-opintojen suorittamisen kautta olisi Arsalon mukaan työvoimanäkökannan lisäksi yhteiskuntaamme yleisestikin rikastava tekijä, joka lisäisi maamme kansainvälisen ilmapiirin luomista, helpottaisi erilaisten kulttuurien kohtaamista ja ymmärtämistä. ”Kilpailemme myös omien uskomustemme ja ajatusmaailmamme kanssa siitä, voiko esimerkiksi lääkärinä, poliisina tai terveydenhoitajana toimia henkilö, jonka äidinkieli ei välttämättä olekaan suomi.” Samoilla linjoilla on Keijo Virtanen, joka toteaa opiskelijoiden voivan olla etujoukkoa, jolla kansakuntien keskinäistä epäluuloisuutta voidaan vähentää. Henrik Wolffkin yhdistää kilpailukykyyn myös suvaitsevuuden ja maailmankansalaisuuden. ”En koskaan halua nähdä sanaa kilpailukyky ahtaasta näkökulmasta”, hän painottaa. ”Työvoimakysymyksen lisäksi normaali opiskelijavaihtoon kuuluva kansainvälistymisaspekti on edelleen tärkeä ja vastavuoroisesti Suomen tunnettuuden lisääminen.” Wolff kaipaa yleisestikin selkeämpää kokonaisnäkemystä siitä, miten ulkomaisten tutkinto-opiskelijoiden rekrytointi liittyy esimerkiksi Suomen työllisyyskysymyksiin ja koko kansainvälistymiskysymykseen. Hän myös pohtii, että jos opiskelumahdollisuuksien avulla pyritään saamaan maahan uutta työvoimaa, niin kyseessä on taloudellinen rekrytointi, ”sillä peruskoulutus on hoidettu muualla”. Venäjä Useat haastatelluista korostavat Suomen lähialueen, erityisesti Venäjän tärkeyttä. ”Aina kun puhutaan sanan perinteisessä mielessä kansainvälistymisestä, niin eurooppalainen dimensio on edelleen tärkeä”, toteaa Henrik Wolff. Hänen mielestään pohjoismainen yhteistyö on koko ammattikorkeakoulusektorilla turhan vähän kehittynyttä. ”Lähialueyhteistyöhön ei ehkä ole edes riittävästi fokusoitu. Jos halutaan rekrytoida ihmisiä Suomeen, tulisi itänaapuria katsoa tarkemmin, se voisi olla molemmille hyödyllistä. En ole ymmärtänyt miksi täytyisi aina lähteä mahdollisimman kauas.” Venäjän erityismerkitykseen uskotaan myös Teollisuuden ja työnantajien keskuudessa, kertoo Marita Aho. ”TT:n pitkän aikajänteen eli vuoteen 2012 ulottuvassa, maamme osaamistarpeita ennakoivassa tulevaisuusluotain -hankkeessa mukana olevat asiantuntijat uskovat erityisesti Venäjän merkityksen yhteistyökumppanina kasvavan.” Jussi Tanner puolestaan toteaa, että lähialueet ovat jo historian ja maantieteellisen aseman vuoksi tärkeitä Suomelle. ”On myös luonnollista, että yliopistoopiskelijoita tarvitaan varsinkin niiltä alueilta, joilta Suomeen on jo aiemmin tullut merkittävä maahanmuuttajayhteisö. Maahanmuuttajataustaisten ihmisten saaminen mukaan yliopistoyhteisöön on hyvin tärkeää.” Tanner ei kuitenkaan hyväksy varsinaista kansallisuuden perusteella tehtävää priorisointia. Haasteet ”Se, että saadaan ulkomaalaiset tietämään ja ymmärtämään se, miten korkeatasoista koulutusta Suomessa on. ” Siinä on Keijo Virtasen mukaan ”pohjoisessa ja vähän sivussa” olevan Suomen korkeakoulusektorin suurin haaste. ”Markkinointi on siis yksi iso kysymys. Toinen tärkeä kysymys on, että kun kansainvälistyminen lisääntyy ja englanninkielisen opetuksen ja opetusohjelmien määrä kasvaa, niin mikä on suomen asema opetuksen ja tieteen kielenä.” Virtanen painottaa, että suomen on oltava edelleen tieteen kieli Suomessa. ”On huolehdittava siitä, että omat opiskelijat saavat suomeksi korkeatasoista opetusta ja tutkintokoulutusta. Kieli on syvempi hahmotuksen ja identiteetin kysymys.” Koulutusjärjestelmä, yleinen englanninkielen taito, kulttuurin nuoruudesta ja korkeakouluympäristön pienuudesta johtuva joustavuus, maan hyvä maine sekä koulutuksen yleinen arvostus ovat Henrik Wolffin mielestä Suomen valtteja ulkomaisista opiskelijoista käytävässä kansainvälisessä kilpailussa. ”Suomalainen yhteiskunta on aina 7
Page 1 and 2: Cam pus 1 / 2002 CIMOn asiakaslehti
Page 3 and 4: KANSAINVÄLISYYS osaksi jokapäivä
Page 5: Suomi kansainvälistyy kiihtyväll
Page 9 and 10: jon sanota, mutta tietysti jos Valt
Page 11 and 12: Euroopan yhdistettävä voimansa Ki
Page 13 and 14: Yleisestä käsityksestä poiketen
Page 15 and 16: Huonokuuloiset nuoret aktivoivat to
Page 17 and 18: ”Nuori sielu kaipaa toimintaa, li
Page 19 and 20: tumista heti seuranneiden harjoitte
Page 21 and 22: SUOMEN JA VENÄJÄN VÄLISEEN FIRST
Page 23 and 24: Teksti: Sirpa Lotsari • CIMO / Vi
Page 25 and 26: Vaihdon tasapaino yliopistoissa 200
Page 27 and 28: Pikatie ITÄVALLAN kulttuuriin ”M
Page 29 and 30: Teksti: Raija Ala-Lipasti • toimi
Page 31 and 32: Teksti: Taina Poutanen • Hyvinkä
Page 33 and 34: Kansainvälistyminen edellyttää u
Page 35 and 36: ERILAISUUDESTA VOIMAA HUG ME! Siekk
Page 37 and 38: Teksti: Johanna Komppa • CIMO / U
Page 39 and 40: (korva, silmä...), mutta kun en os
Page 41 and 42: HÄKELLYTTÄVÄN ERILAINEN KIELI HA
Page 43 and 44: Teksti: Mika Launikari • CIMO / T
Page 45 and 46: Suomessa houkuttavat eksotiikka ja
Page 47 and 48: Makasiini Miksi Suomi - Why Finland
Page 49 and 50: Makasiini Suomesta College of Europ

Campus 1/2002 - CIMO KansainvÃ¤lisen liikkuvuuden ja yhteistyÃ¶n ...

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?