Campus 1/2002 - CIMO Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön ...

panostanut koulutukseen, siinä puolessa
meillä ei millään koulutustasolla ole
häpeämistä kenenkään kanssa”, toteaa
Keijo Virtanen. ”Koulutuksen taso korkeakouluissa
on erittäin korkea. Hitechihme
on nostanut Suomen tunnettuutta,
mikä heijastuu varmaan arvostukseen
niin, että ollaan kiinnostuneita
myös muiden alojen koulutustarjonnasta.”
Jussi Tannerin lista on saman
kaltainen. ”Maksuttomuus, englanninkielisen
opetuksen määrä ja koulutuksen
laatu (tässä järjestyksessä) ovat
ylivoimaisesti suurimmat valtit.” Hän
huomauttaa, että ulkomaiset opiskelijat
ovat tosin myös moittineet opetuksen
laatua.
Anita Lehikoinen lisää Suomen
valtteja koskevaan listaan hyvän ja tasaisen
laadun lisäksi ammattikorkeakoulujen
ja yliopistojen hyvät tilat ja laitteet.
Hän toteaa Suomen olevan kokonaisuudessaan
aika kilpailukykyinen
maa. ”Olemme houkutteleva opiskelumaa
nimenomaan eurooppalaisille vaihto-opiskelijoille.
Nythän meillä on
enemmän tulijoita, kuin on vaihtoon
lähtijöitä, mutta suhteellisen vähän meillä
on tutkintoa suorittavia ulkomaalaisia.
Siihen onkin etsitty muutosta.”
Kilpailu
EU:ssa koulutus on kansallinen asia.
Unionin koulutuspolitiikan yhteiset
tavoitteenasettelut näkyvät unionin
vaihto-ohjelmissa. ”Euroopan sisäinen
kilpailu on olemassa oleva tosiasia. Yhteistyötä
on tehty ja vaihto-ohjelmat
tiivistävät yhteistyötä entisestään”, kertoo
Anita Lehikoinen. Lahjakkaista opiskelijoista,
tutkijoista ja rahoituksesta
kisataan erityisesti ottelussa Eurooppa-
USA, mutta myös Euroopan sisällä. Lehikoinen
kuitenkin vakuuttaa kaikkien
euroopalaisen tutkintoalueen luomiseen
osallistuvien luottavan siihen, että
prosessissa kaikki alueen maat löytävät
sijansa.
Henrik Wolff heittää, että Suomesta
on kansainvälisessä opiskelijavaihdossa
tullut jo ”vara-Englanti”.
Emme kuitenkaan kilpaile suurten englanninkielisten
maiden kuten Britannian,
Yhdysvaltojen ja Australian kanssa,
koska opiskelijavaihtojemme volyymit
ovat aivan eri luokkaa. ”Varsinaisia
´kilpakumppaneitamme´, jos niin halutaan
ajatella, ovat varmasti muut kuin
englanninkieliset Euroopan maat”, toteaa
Jussi Tanner. ”Moni, joka haluaa tulla
tähän osaan maailmaa, ei pääse tänne
asti. Varsinkin Ruotsiin on helpompi
jäädä”, toteaa Wolff.
Suurten opiskelijamäärien havittelemisessa
olisi Wolffin mukaan myös
omat vaaransa eli ulkomaisten, taloudellista
voittoa havittelevien yksityisten yliopistojen
rantautuminen Suomeen.
”Koulutusmarkkinoiden kaupallistuminen
on aihe, joka kauhean paljon puhuttaa
korkeakouluväkeä, erityisesti Euroopassa”,
kertoo Anita Lehikoinen.
”Yksityistyminen ja kaupallistuminen ei
juuri ole koskenut Suomea, mutta erityisesti
Keski- ja Itä-Euroopan maissa se
on laajentunut.” Lehikoinen toteaa, että
miten kukin kotimaassaan asian ratkaisee,
on kansallisvaltioiden käsissä. ”Se on
selvä, että rajoja ylittävä koulutustarjonta
lisääntyy. Tänne tulee sekä virtuaalisesti
että fyysisesti lisää tarjoajia. Meillä on
laaja ja alueellisesti kattava tarjonta, joten
paikoista ei sillä tavalla ole pulaa. Ja
niin kauan kun kyetään pitämään oma
koulutustarjonta hyvänä suomalaisille
opiskelijoille ja aikuisopiskelijoille, niin
se ei ole vaaratekijä.” Lehikoinen toteaa
vielä, että ”saattaa olla hyväkin asia, että
tulee lisää vaihtoehtoja.”
Marita Ahokin näkee e-oppimisen
vauhdittavan koulutuksen tarjoajien
välillä kiihtyvää kansainvälistä kilpailua.
”Ulkomaiset opettajat ja tutkijat, sekä
kansainvälinen opiskelijavaihto valmentaa
tulevaan kilpailuun”, hän korostaa.
”Koulutus ei jatkossa ole ”suojassa”
liiketaloudelliselta ajattelulta.” Henrik
Wolffin mielestä Suomessa tarvittaisiin
nyt koulutusmarkkinoiden ulkomaisille
kaupallisille toimijoille avaamista koskevaa
avointa keskustelua. Uhkana hän
näkee sen, että koulutuksesta tulisi puhtaasti
kaupallinen tuote ja korkeakoulun
ainoa tehtävä olisi antaa tietty koulutus.
”Koulutusta ei saisi yhdistää normaaliin
palveluntuottamiseen. Korkeakoulun
tehtävä on hyvinvoinnin lisääminen,
mikä on paljon laajempi asia.”
Resurssit
Suomalainen korkeakoulusektori suhtautuu
kansainvälistymiseen positiivisesti,
mutta resurssipula estää ulkomaisten
opiskelijoiden määrän merkittävän lisäämisen.
”Sehän on selvää, että tarvitaan
lisää resursseja, uudenlaista valmennusta
mm. siihen, että englanninkielisen opetuksen
taso on myös kielellisesti riittävän
hyvää, ettei hyvä koulutus kaadu
kieleen”, toteaa Keijo Virtanen.
”Opettajaresurssit eivät ole kymmenen
vuodan aikana kasvaneet, mutta
tohtorintutkinnot kaksinkertaistuneet.
Tällä hetkellä opettajakapasiteetti on
äärirajoillaan.”
”Resurssipula ei saisi johtaa siihen,
että ainoiksi ulkomaisiksi opiskelijoiksi
jäävät tulevaisuudessa erityisiin
englanninkielisiin maisteriohjelmiin
osallistuvat, jolloin sekä ulkomaalaisten
integraatio, että suomalaisten ´kotikansainvälistyminen´
jäävät haaveeksi”,
toteaa Jussi Tanner. ”Korkeakoulujen
näkökulmasta suurin haaste on toteuttaa
ulkomaalaisopiskelijoiden määrän
lisääminen siten, että yhteiskunnallisesti
merkittävät tavoitteet toteutuvat.”
Hän toteaa yliopistojen resurssien
laahaavan kaukana perässä verrattuna
siihen, miten paljon ulkomaisten opiskelijoiden
määrä on 1990-luvun alusta
kasvanut. Tanner toteaakin, että yliopistojen
voimavarat eivät tällä hetkellä riitä
suurempien ulkomaalaisopiskelijoiden
määrien vastaanottamiseen.
”Resursointi on suuri strateginen kysymys,
johon olisi saatava vastaus pelkkää
opetustoimea laajemmalla areenalla.”
Resurssikysymyksestä Anita Lehikoinen
toteaa, että tarvitaan selkeä signaali
asian tärkeydestä, tarvitaan resursointia
Hän korostaa, että kansainvälistymisstrategia
on työryhmän ehdotus,
ja suuremmat linjaukset tehdään
seuraavaan, Valtioneuvostolle vuonna
2003 esitettävään koulutuksen ja tutkimuksen
kehittämissuunnitelmaan. ”On
tärkeää, että saadaan poliittiset linjanvedot
siitä, mihin lähdetään. Jokainen
uusi hallitus tekee omat koulutus- ja
tutkimusjärjestelmää koskevat poliittiset
linjauksensa. Seuraavat tehdään vuosille
2003-2008. Resursseista ei niissä pal-
CAMPUS 1/02 8