CAMPUS 1/02 36 ELÄMÄÄ
Teksti: Johanna Komppa • <strong>CIMO</strong> / UKAN Ulkomaisten suomen opiskelijoiden näkökulmia meihin <strong>ja</strong> maahamme SUOMEKSI! ”Miksi juuri suomi? En minä löytänyt sitä, vaan se löysi minut. Me löysimme toisemme.” Krisztina Jeszenöi, Budapest, Unkari ELÄMÄÄ SUOMEKSI! -kilpailuun osallistui 51 työtä Euroopasta <strong>ja</strong> Yhdysvalloista, yhteensä 14 eri maasta. Kilpailu järjestettiin innostamaan ulkomaisten yliopistojen suomen kielen opiskelijoita luovaan suomen käyttöön. Sen järjesti UKAN eli <strong>CIMO</strong>n Suomen kielen <strong>ja</strong> kulttuurin ulkomaanlehtoritoimintaa koordinoiva yksikkö Euroopan kielen vuoden kunniaksi 1.6.–31.11.2001. Kilpailun avulla kerättiin myös suomen opiskelijoille suunnitteilla verkkosivuston sisältöä koskevia toiveita. Töitä lähettivät sekä useita vuosia suomen kieltä opiskelleet että vasta opinto<strong>ja</strong>an aloittelevat. Osa töistä oli kirjoitettu käsin, osa saapui cd-romille tallennettuna. Jotkut kirjoitta<strong>ja</strong>t olivat käyneet Suomessa, kun toisten työt poh<strong>ja</strong>utuivat vain oppituntien välittämään Suomi-kuvaan Töiden heterogeenisuuden vuoksi kilpailussa palkittiin ennen kaikkea omaperäisyydestä <strong>ja</strong> hyvästä ideasta, ei niinkään virheettömyydestä. Palkintoraatiin kuuluivat professori Maisa Martin Jyväskylän yliopistosta, dosentti Kirsti Siitonen Turun yliopistosta, tiedotustoimitta<strong>ja</strong> Tiina Lehmusvaara <strong>ja</strong> projektisihteeri Johanna Komppa <strong>CIMO</strong>sta. ammattiin. Töistä ilmenee, että yksi on saattanut löytää toisesta suomen opiskeli<strong>ja</strong>sta läheisen ystävän, toinen on viettänyt unohtumattoman kesän tai lukuvuoden Suomessa <strong>ja</strong> palaa halusta oppia lisää maasta <strong>ja</strong> sen kielestä. Kolmas on tutustunut suomalaiseen musiikkiin <strong>ja</strong> haluaa siksi oppia suomen kielen. ”Minun vartaloon <strong>ja</strong> sieluuni on yhtynyt tasavertaisesti kolme erilaista verta - kazahilaista, komilaista <strong>ja</strong> suomalaista. - - Lapsuudestani olen puhunut monilla kielillä, taikka voi sanoa, että monista kielistä tiesin erilaisia sano<strong>ja</strong>. Niiden joukosta yksi - mun isoisäni kieli. - -Vaikk äijäni ei oo ollu puhukas, mutt mie ain oin utelias: kysylin elämästänsä, mist se ei aina tahont puhua. Mutt oi äijälläni lempityöki - opettaa mua sano<strong>ja</strong>, joita mie kutsuin Reinon kielest sanoiks. Silloo mä en tient, että se oli suomen kieli, vain isoisän joku erilainen, mielenkiintoinen kieli. - - Kun minä opiskelin yhdennessätoista luokassa keväällä meidän tunnille tulivat lähetysmies <strong>ja</strong> tulkkinsa. Kun hän alkoi puhua minun sydämeni melkein meni ulos, koska se oli Reinon kieli, se oli niin tuttu <strong>ja</strong> armas. - - Olevana opetta<strong>ja</strong>na olen ymmärtänyt, miksi Reinolla oli se suuri halu opettaa mua suomen kieltä. Äijäni tahtoi <strong>ja</strong>kautua, hänelle oli tarkeä, että hänen ainoa vunukka osaisi omaa kieltä. Nyt mullekin on tärkeä, että komilaiset, jotka haluavat, osaisivat ei vain englantia, mutta sukulaiskieltäkin, koska suomalaiset ovat sukukansa komilaisille.” Abai Aappo Vakas, Syktyvkar, Venäjä - pääpalkinto elämäkerrat -sar<strong>ja</strong>ssa > > > ”Jos mie oisin koira, mua sanottaisi sekarotuiseks.” Kipinä suomen kielen opiskeluun tuntuu syntyvän hyvin henkilökohtaisella tasolla, vaikka monissa töissä julkilausuttuna syynä opiskeluun saattaakin olla innostus kääntäjän tai tulkin 37
Change language