Yhteistä aikaa etsimässä. Lapsiperheiden ajankäyttö ... - Väestöliitto

9EsipuheKuuluisan sanonnan mukaan onnelliset perheet ovat kaikki samanlaisia mutta onnettomatperheet erilaisia. Ajankäytön suhteen asia näyttäisi olevan päinvastoin. Ajallisesti onnettomatlapsiperheet ovat kovin samanlaisia: kiireisiä, väsyneitä, uupuneita ja her mos tuneita.Kunpa vuorokaudessa olisi 28, 36 tai 100 tuntia … Sen sijaan ajankäyttöönsä tyyty väisetperheet voivat, kuten tässä tutkimuksessa osoitamme, järjestää elämänsä hyvinkin eritavoin. Toimivia tapoja yhdistää vanhemmuutta muuhun elämään on useampia.Miltä lapsiperheiden arki sitten näyttää tänä päivänä? Milloin herätään aamulla, milloinpalataan kotiin päiväkodista, töistä tai koulusta, syövätkö perheenjäsenet vielä yhdessä?Kuinka tiiviisti lasten ja nuorten arkipäivät täyttyvät opinnoista ja harrastuksista? Kuinkamoni lapsi tai nuori viettää aikaansa joko tietokoneen tai television ruudun ääressä – entäjääkö perheen yhteiselle ajalle enää tilaa? Miten yksinhuoltajien ajankäyttö eroaa kahdenvanhemman perheistä? Muun muassa näihin kysymyksiin etsimme vastausta tässäVäestöliiton tutkimuksessa.Tärkein tuloksemme on, että lapsiperheiden ajankäytössä on tapahtunut myönteistäkehitystä. Kiireen tunne on vähentynyt. Perheelle halutaan antaa enemmän aikaa ja siinämyös onnistutaan. Miehet ottavat enemmän vastuuta elämästä kotona, etenkin lasten ­hoidosta.Työn ja perheen tasapainolle on viime vuosikymmenten aikana tuonut haasteensa kaksitrendiä. Toisaalta epävakaat työsuhteet ja kiireet ovat lisääntyneet monilla työpaikoilla.Toisaalta perheen kanssa ja kotona vietettyä aikaa haastavat uusien teknologioiden mahdollistamajatkuva työskentely päätteiden ääressä ja puhelimen tavoitettavissa. Näyttäisikuitenkin siltä, että sekä työaikojen kehityksen että tietotekniikan hallinnan suhteen ollaanmenossa parempaan suuntaan, joskin kipukohtia on vielä useita.Myös työaikojen joustot ovat olennainen palapeli lapsiperheiden arjen hallinnassa.Mahdollisuutta lyhennetyn työpäivän ja etätöiden tekemiseen arvostetaan jo nyt, muttajoustoja kaivataan lisää. Tätä edeltävä Perhebarometrimme osoitti, että suomalaisten tärkeinperhepoliittinen toive oli joustomahdollisuuksien kehittäminen. Liian usein työjoustotmerkitsevät vielä sitä, että joustetaan työhön eikä perheeseen päin.Suomalaiset toivovat yleensä montaa lasta, ja syntyvyys on ollut tasaisessa nousussaviime vuosikymmenen aikana. Monilapsisten perheiden määrä on kasvussa. Ikääntyvästäväestörakenteesta huolestuneet poliitikot ja asiantuntijat eri puolilta maailmaa vaeltavatmeille oppimaan, miten voisi saada vanhempia sekä tekemään kokopäivätyötä että hankkimaanuseampia lapsia. Tulonsiirrot lapsiperheille, subjektiivinen päivähoito­oikeus ja hoitovapaatsekä muut lapsista aiheutuvia kustannuksia vähentävät etuudet ja palvelut ovatPohjoismaiden perhepoliittisia valtakortteja. Ne ovat mahdollistaneet vanhemmuuden, toi­