Yhteistä aikaa etsimässä. Lapsiperheiden ajankäyttö ... - Väestöliitto

114 | Yhteistä aikaa etsimässäajatukset herää, että se on tosi tärkeä juttu. Vaikka me ollaan tämmöinen hektinen perhe, niinmeillä on kuitenkin hirveän hyvät, läheiset välit. Tavallaan sitten kun meillä on joku perheenyhteinen juttu, niin kukaan ei yritä paeta siitä, toistaiseksi.”Vaikka vastaaja ei juuri olisikaan kärsinyt kiireestä, hän saattoi toivoa lisää aikaa nimenomaankoko perheelle:”En ole kokenut että meillä olisi jäänyt jotain tärkeätä tekemättä kiireen takia. Ainut,mistä mä kärsin, on se, että haluaisin että perhe olisi kaikki koolla enemmän. Se tahtoo mennäsemmoiseksi vähän rikkonaiseksi.”Sitä, että vanhempi voi maanantaiaamuna myös nauttia työpaikan rauhasta vilkkaanperheviikonlopun jälkeen, joutuu miltei pyytämään anteeksi. Eräs isä huomautti, että matkatovat sekä rasittavia että lepohetkiä, ja kutsui tätä ristiriitaa perheparadoksiksi.”Kun sattuu joku seminaari tai työmatka, ne on paradoksaalisesti lepoviikkoja. Mä en haluaisitavallaan lähteä työmatkoille, kun mulla on pieni lapsi. Mutta yksi syy, mikä taas sinnevetää on se, et siellä voi olla rennommin. Vaikka olisi iltaan asti töitä ja sitten kollegoidentapaamista jossain rennommissa merkeissä sen jälkeen, niin voi mennä hotellihuoneeseen,siellä ei kukaan roiku kiinni tai mikään kaaos vallitse.”Vain yhden haastateltavan puoliso piti kuulemma perheen yhteistä aikaa ”huuhaana” javietti kaiken aikansa pienyrityksensä parissa. Tällaista isää, jota toisissa yhteiskunnissavoisi pitää aika tavanomaisena, nimitetään nyt kummalliseksi.”Mun mies on semmoinen kummallinen … Hän on siis semmoista työtä tehnyt, että hänelläei edes ole näitä ruoka-aikoja ollut niin että hän söisi lounaan tuolloin ja päivällisen tuolloin.Monta kertaa jos me muut syödään, niin hän on siinä tietokoneella, tekee töitä.”Mutta näitä poikkeuksia lukuun ottamatta perheaika oli useimmiten keskeinen tavoiteja arjen toimivuuden mittari. Muutama vanhempi myös vertaili itseään omiin vanhempiin ­sa, etenkin isiin, ja halusi itse olla eri lailla lapsensa elämässä läsnä.”Kyllä mä luulen, et se vanhempien läsnäolo kantaa aika pitkälle elämässä. Kun mä mietinmun omaa lapsuutta, niin mun vanhemmat oli aika vähän läsnä, työelämä oli toisenlaista.Kyllä sitä kaipasi, et olisi ollut kiva tehdä – no äiti kyllä teki aika paljon meidän kanssa viikonloppuna,mutta isä ei oikeastaan ollut missään jutuissa mukana. Että sitten on vaan jotenkinaina halunnut itse, että mä oon saatavilla koko ajan, että pystyy turvaamaan ja tietää, etmä oon siinä heitä varten.”Onko perheen aika yhtä olennainen asia kaikille perheen jäsenille? Muutama äiti toi itseesille sen, että yhteiset hetket ovat ehkä tärkeimmät juuri hänelle – tai ainakin, että niidenehdottaminen ja toteuttaminen on käytännössä hänen vastuullaan.”Mä oon aina tosi iloinen, kun me päästään kaikki yhdessä. Se on semmoinen positiivinenjuttu.. Tai mä haluan ainakin siitä pitää kiinni jollain tavalla. Ehkä se on minä, joka sitä enitenhaluaa, en mä tiedä onks muilla sillä tavalla siihen niin kauheasti tarvetta.””Ne yhteiset tekemiset, mitä mä järjestän, että mennään kaikki, niin kyllä niissä on aikamoinenvastarinta aina välillä. Siinä on vähän semmoista, että jaksaako ja viitsiikö kuunnellasitä urputusta sitten.”Yhteistä aikaa ihannoiva asenne varmasti vahvistui itse haastattelun aiheesta, joka liittyinimenomaan perhe­elämään käytettyyn aikaan, ei esimerkiksi työsuorituksiin.Haastatteli jat kysyivät myös erikseen siitä, milloin perhe on yhdessä ja missä määrin aikaatuntuu olevan riittävästi perheelle, itselle ja parisuhteelle. Silti voi tuskin aliarvioida sitä