Yhteistä aikaa etsimässä. Lapsiperheiden ajankäyttö ... - Väestöliitto

Ansiotyö lapsiperheessä | 35Isillä edelleen pitkät työviikotVuosityöaikojen kehityksen perusteella vanhempien työajat ovat siis keskimäärin lyhentyneet2000­luvulla. Muutoksen taustalla on erilaisia tekijöitä: osa­aikatyön yleistyminen,perhevapaiden tai muiden vapaiden pitämisen yleistyminen jne. Vuosityöaika ei kuitenkaanvälttämättä kerro tavanomaisen työpäivän muutoksista. Pitkiä työpäiviä voidaan esimerkiksikorvata pitämällä vastaavasti ylimääräisiä vapaapäiviä. Minkälaisia ovat lapsiperheidenvanhempien työpäivät? Onko äitien osa­aikatyö yleistynyt? Entä tekevätköpienten lasten isät puolestaan muita miehiä useammin pitkää työpäivää? Mä ja mun miesPerheellisten työaikaa tarkastellaan ensin vuoden 2010 ajankäyttötutkimuksenhaastat te lu aineistossa raportoidun säännöllisen viikkotyöajan perusteel­jälkeen ja yleen-herätään kuudenla ja tämän jälkeen päiväkirja­aineiston työpäiviä koskevien tietojen perusteella.siinä vaiheessasä mies alkaaSäännöllinen viikkotyöaika kertoo tavanomaisesta työajasta, jota ohjaavat tekemään joalakohtaiset sopimukset ja käytännöt. Työajat ovat muuttuneet parin viime läppärillä tietokonehommiajavuosikymmenen aikana yhä erilaisemmiksi. Sekä lyhyt että pitkä työaika ovatyleistyneet ja ”normaali” 35–40­tuntinen työviikko on tullut harvinaisemmaksi.Kun normaalia työviikkoa teki vielä 1980­luvun lopussa yli 80 pro­aamutoimet.mä teen siinäsenttia palkansaajista, on osuus laskenut hieman yli 70 prosenttiin 2000­luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulle tultaessa. (Keinänen 2009.)Lyhyet työajat ja osa­aikatyö ovat yleisiä varsinkin nuorilla alle 25­vuotiaillaja 55 vuotta täyttäneillä palkansaajilla; myös palvelualojen ammateissa toimivat tekevätmuita yleisemmin lyhyttä työaikaa. Valtaosa nuorista tekee osa­aikatyötä opiskelun ohella,iäkkäämmillä työntekijöillä osa­aikatyön syynä on usein osa­aikaeläke (Tilastokeskus2010b; Keinänen 2009).Ajankäyttöpäiväkirjaa pitäneistä työllisistä aikuisista (n. 20–60­vuotiaat) hieman yli 60prosenttia teki 37–40­tuntista viikkoa, eli tyypillisesti noin 7,5–8­tuntista työpäivää(Taulukko 8). Lyhyt viikoittainen työaika (korkeintaan 36 tuntia/viikko) oli tyypillisempäänaisille kuin miehille. Lähes 25 prosenttia naisista ilmoitti säännölliseksi työajakseen kor ­keintaan 36 tuntia viikossa, miehistä hieman yli 10 prosenttia. Pienten lasten äidit tekivätkouluikäisten lasten äiteihin verrattuna jonkin verran yleisemmin lyhyttä työaikaa. Lyhyttyöaika oli kuitenkin yleistä myös lapsettomilla naisilla. Miehillä lyhyt työaika oli yleisintäkouluikäisten lasten isillä ja lapsettomilla miehillä ja harvinaisinta alle kouluikäisten lastenisien keskuudessa.Pitkä työaika, 41–45­tuntinen tai jopa yli 45­tuntinen työviikko, oli puolestaan selvästiyleisempi miehillä kuin naisilla. Lähes joka viides mies teki vähintään 41­tuntista työ ­viikkoa, naisista kahdeksan prosenttia. Pitkän työviikon tekeminen oli yleisempää lapsi ­perheiden isille kuin lapsettomille miehille. Kouluikäisten lasten isistä jopa 17 prosenttiailmoitti säännölliseksi viikkotyöajakseen yli 45 tuntia. Alle kouluikäisten lasten isistä yli 45tunnin työviikkoa tekevien osuus oli melkein yhtä korkea, 14 prosenttia.Pitkä työviikko ei ole harvinainen äideillekään, 7 prosenttia alle 7­vuotiaiden ja 11 prosenttiakouluikäisten lasten äideistä ilmoitti säännölliseksi työajakseen yli 40 tuntia viikossa.Viisi prosenttia sekä alle kouluikäisten että kouluikäisten lasten äideistä teki yli 45­tuntistaviikkoa.