Yhteistä aikaa etsimässä. Lapsiperheiden ajankäyttö ... - Väestöliitto

38 | Yhteistä aikaa etsimässäTyöpäivät venyvät pidempäänSäännöllinen työaika kertoo tavanomaisesta työajasta viikkotasolla. Tavalliset työpäivätvoivat kuitenkin poiketa säännöllisestä työajasta: tehty työaika voi eri syistä jäädä lyhyemmäksitai päinvastoin venyä pidemmäksi kuin säännöllisen työajan mukainen päivittäinentyöaika. Työajan joustomahdollisuuksien lisääntyminen on merkinnyt myös sitä, että työntekijätpystyvät vaikuttamaan aikaisempaa enemmän päivittäiseen tai viikoittaiseen työaikaansaomien tarpeidensa mukaisesti. Tehty työaika tai työajan sijoittuminen vuorokaudenaikana voi tämän mukaisesti vaihdella runsaastikin yksittäisten työpäivien välillä.Yrittäjäammateissa työaika voi puolestaan ulottua viikon jokaiselle päivälle, vaikka yksittäisentyöpäivän pituus pysyisikin kohtuullisena.Edellä havaittiin, että vuosittainen ansiotyöaika on vähentynyt viimeisten kymmenenvuoden aikana sekä miehillä että naisilla. Vain kouluikäisten lasten äitien ansiotyöaika olipysynyt lähes muuttumattomana. Keskimääräinen ansiotyöaika kaikilta vuoden päiviltä eikuitenkaan kerro päivittäisen työajan muutoksista tai työpäivän pituudesta tavallisena työpäivänä.Seuraavassa ansiotyöaikaa tarkastellaan erikseen vain työpäivien osalta ajankäytönpäiväkirjojen perusteella. Työpäivien keskimääräisen pituuden lisäksi selvitämme pitkienja lyhyiden työpäivien tekemisen yleisyyttä.Ajankäytön päiväkirja­aineistossa vastaajia pyydettiin ilmoittamaan, oliko päiväkirjaapidetty työpäivänä vai sellaisena päivänä, jolloin vastaaja oli poissa työstä joko vapaapäivän,loman tai muun syyn vuoksi. Vuoden 2010 aineistossa työlliset miehet olivat luokitelleet59 prosenttia päivistään työpäiviksi, naiset 52 prosenttia. Työpäivien osuus päiväkirjapäivistäon vähentynyt kahdessa vuosikymmenessä. Vuonna 1999 oli päivä kirja päivistätyöpäiviä työllisillä miehillä 64 ja naisilla 56 prosenttia, vuonna 1988 vastaavat luvut olivat65 ja 57 prosenttia. Työpäivien määrä vaihteli myös perhevaiheen mukaan: vähiten työpäiviäkertyi pienten lasten äideille (46 %) ja eniten kouluikäisten lasten isille (63 %).Työpäivien keskimääräinen pituus kasvoi vuodesta 1988 vuoteen 1999 sekä miehilläettä naisilla, mutta tämän jälkeen työpäivät ovat hieman lyhentyneet (Kuvio 4). Keski ­määräinen työaika työpäivänä on naisilla kuitenkin pidempi nykyisin kuin vuonna 1988,vaikka 2000­luvun taitteen jälkeen työpäivät ovat heilläkin hieman lyhentyneet. Työpäivänlyheneminen on koskenut alle kouluikäisten lasten äitejä ja lapsettomia naisia, koulu ­ikäisten lasten äitien työpäivät ovat sen sijaan pidentyneet yhtäjaksoisesti 1980­luvunlopusta 2010­luvulle. Miesten työpäivät ovat sen sijaan nykyään hieman lyhyempiä kuin1990­luvun alussa. Työpäivät ovat lyhentyneet kuitenkin vain lapsettomilla miehillä, lapsiperheidenisät tekivät keskimäärin lähes yhtä pitkiä tai jopa hieman pidempiä työ päiviä nytkuin pari vuosikymmentä sitten.