Yhteistä aikaa etsimässä. Lapsiperheiden ajankäyttö ... - Väestöliitto

Yhteistä aikaa viettämässä | 121aikaan sa mitään muuta toimintaa. ”Kun mä tiedän, et mun elämä on poikien jalkapallossa,ainakin tällä hetkellä.”Toiset taas tuntuvat olevan jatkuvasti liikkeessä siinä määrin, että lukija ei pysy mukanakaikissa kymmenissä harrastuksissa, matkoissa ja erilaisissa työtehtävissä. Ilmeisestiper soo nallisuus, reaktionopeudet ja itselle asetetut tavoitteet säätelevät niin yksilöidenkuin perheidenkin ajankäyttöä.Loikoilijat ja menijät voi vielä jakaa kiireellisiin ja kiireettömiin. Kiire vain koostuumelko erilaisista asioista. Toinen tuntee stressiä, jollei pysty suunnittelemaan asiaa rau ­hassa muutaman viikon ajan. Toinen hermostuu, jos pystyy spontaanisti lähtemään ulostapaamaan omia kavereitaan vain kerran viikossa.Kiireen tunne ja kokemus aikapulasta, joita selvitettiin tämän tutkimuksen aiemmissaluvuissa, eivät siten ole suorassa yhteydessä ajan määrään. Ihmiset vaativat eri aikaa teh ­däk seen samoja asioita niin, että niistä jää hyvä mieli. Kun omien taipumusten lisäksi onotettava huomioon lasten eri iät, harrastukset ja ailahtelut, yhtälö monimutkaistuu. Ennenkaikkea puolisoiden välinen työnjako ja tiimityö heijastuu koko perheen toimivuuteen.Jännitettä syntyy, kun toinen kaipaa perheen kanssa ulos heti lauantaiaamusta, mutta toinenhaluaa loikoilla aamutakissa lounaaseen asti. Tai toinen haluaa organisoida ja toinen ei,kuten seuraavassa esimerkissä:”Mä yritän kyllä organisoida hirveästi, ja mun vaimoni taas ei oo semmoinen tyyppi, jokahaluaisi organisoida mitään, se luo vähän kitkaa. Mä haluisin tehdä selkeät listat joka päivänalussa, et mitä tänä päivänä tehdään ja mihin aikaan syödään, mihin aikaan joku menee ulosja tulee ulkoa.”Toinen vanhempi taas korostaa, että puolisoiden samanlainen organisointikyky mahdollistaavilkkaan elämäntahdin, joka ei tunnu ylivoimaisen kiireelliseltä.”Sekä minä että mun mies ollaan hyvin organisointihakuisia eli tosi nopeasti aina tsekataanne omat työkalenterit, et sä viet ja sä haet. Että ei niistä kinastella, koska tiedetään, et seon niin kuin pakkorako molemmilla, et se menee sen mukaan kumpi kerkeää.”Rauhalliseen tahtiin tyytyväisiä löytyi aineistostamme muutamia. Vaikka otoksemme olipieni, näyttäisi siltä, että he sijoittuvat enemmän työntekijöiden ja alempien toimi hen ­kilöiden piiriin. Eräs äiti kertoi, miten olennaista oli osata sanoa ”ei” liialliselle ohjel malle.”Aikuisen ajankäytön hallinnan herpaantuminen on ihan selvästi se ykkössyy kiireen tun -teelle. Että niin kauan kun mä osaan sanoa kiitos ei, ja järjestellä ja miettiä etukäteen, et mitämeille tulee, niin homma toimii. Jos mä tiedän, et meillä on odotettavissa hyvin tiukka viikko, niinmä tiedän yleensä varata sen viikonlopun tosiaan ihan luppoaikaa, että ei ole mitään sovittuamenoa … Joskus vaan, vaikka olisi mitä sovittu, niin ne täytyy osata jättää, jos näyttää siltä, etnyt on semmoinen aika, et me tarvitaan rauhallista kahdenkeskistä aikaa tai muuta.”Menijät taas eivät halua kieltäytyä asioista vaan turhautuvat, jolleivät pysty toteutta ­maan asettamiaan tavoitteita – niin perhe­elämälle kuin itselleen. Tällainen suhtautuminenlöytyy useammin korkeammin koulutetuilta.Sattumalta kävi niin, että haastattelimme kahta isää, joilla oli miltei samanikäiset lapset.Toiselle elämä oli yhtä kaaosta ja kaipuuta. Hän koki, että lasten eri­ikäisyys esti mielekkäitäyhteisiä hetkiä. Aika ei riittänyt millään, ja elämä ei tämän vanhemman kokemuksessajuuri ollut muuta kuin aikapulaa. Vuorokauden olisi pitänyt olla vähintään neljänneksenpidempi: