Yhteistä aikaa etsimässä. Lapsiperheiden ajankäyttö ... - Väestöliitto

Johdanto | 17puolella (työssä ja koulussa, tai harrastuksissa) ja milloin taas kotona. Emme siis mittaa esimerkiksisitä tärkeää osaa vanhemmuudesta, jossa aikuinen on muualla mutta voi silti kantaahuolta lapsesta ja järjestää tämän asioita.Tutkimuksen tarkoitus ja aineistotTässä tutkimuksessa lapsiperheiden ajankäyttöä lähestytään erityisesti perheen työssä ­käyvien aikuisten näkökulmasta. Ansiotyöhön käytetty aika on pois perheeltä ja muustaajankäytöstä ja varsinkin viime vuosina työn ja perheen yhteensovittaminen on herättänytpaljon keskustelua. Kysymme, minkälaisia muutoksia on tapahtunut ansiotyöhön käytetyssäajassa ja miten työ vaikuttaa muuhun ajankäyttöön. Työajan lisäksi tarkastelemme sitä,missä määrin työtä tehdään epätyypilliseen aikaan – iltaisin, öisin tai viikonloppuisin – sekäkuinka yleistä on työn lipuminen vapaa­ajalle ja kotiin.Perheen aikaa tarkastellaan eri tavoin. Selvitämme vanhempien osallistumista erilaisiinlastenhoitotehtäviin, lastenhoitoon käytettyä aikaa ja tässä tapahtuneita muutoksia. Lisäksitarkastellaan lapsiperheiden vanhempien samoin kuin lasten ja nuorten kotona oloa sekäarkipäivien ja vapaapäivien sisältöä. Kotityöt, vapaa­aika ja lastenhoitoon käytetty aika kertovatsiitä, miten vanhemmat jakavat aikaansa arkisin työn jälkeen. Vaikka kotitöiden tekeminenei merkitse samaa kuin yhdessä tekeminen tai edes yhdessäoloa perheen kanssa, valtaosakodin töistä tapahtuu kuitenkin kotitaloudessa tai sen läheisyydessä. Lastenhoitoonkäytetty aika kuvaa suoremmin sitä, missä määrin vanhemmat viettävät aikaa lasten kanssatai tehden jotain lapsiin liittyvää toimintoa.Vanhempien vapaa­ajan käytön perusteella selvitämme sitä, missä määrin ansiotyöstävapaata aikaa ohjataan toimintoihin, jotka eivät ainakaan välittömästi liity perheeseen,vaikka ne voivat toki tapahtua yhdessä muiden perheen jäsenten kanssa.Tilastokeskus on kerännyt suomalaisten ajankäyttötietoja jo neljältä vuosikymmeneltä.Ensimmäinen ajankäyttötutkimus tehtiin 1979. Tuolloin ajankäytön tietoja kerättiin vainsyys­marraskuun ajalta. Seuraava, vuosina 1987–88 tehty ajankäyttötiedustelu, keräsi jotietoja koko vuoden ajalta. Tutkimukseen valitut henkilöt pitivät päiväkirjaa kahdelta satunnaisestivalitulta tutkimuspäivältä. Tämän jälkeen aineiston keruussa on noudatettu samaatapaa. Kahdessa viimeisimmässä, vuosina 1998–99 ja vuosina 2009–2010 tehdyissä tutkimuksissatietoja kerättiin kaikilta kotitalouden 10 vuotta täyttäneiltä jäseniltä. Aineistojenmuodostamista ja keruutapaa on selvitetty yksityiskohtaisemmin Tilastokeskuksen julkaisussa(Pääkkönen & Hanifi 2011).Tämän raportin pääaineiston muodostaa Tilastokeskuksen vuoden 2009–2010 ajan ­käyttötutkimuksen päiväkirja­aineisto. Päiväkirjan pitämisen lisäksi vastaajat osallistuivatmyös henkilöhaastatteluun. Päiväkirjaa piti 3 795 henkilöä runsaasta 2 000 kotitaloudesta.Tarkastelu kohdistuu pääasiassa niihin vastaajiin, joiden taloudessa asui vähintään yksi alle18­vuotias lapsi. Lapsiperheiden ajankäyttöä verrataan soveltuvin osin lapsettomien(taloudessa ei asu yhtään alle 18­vuotiasta lasta) 20–60­vuotiaiden naisten ja miesten ajankäyttöön.Ajankäytön muutoksia selvitetään tarkastelemalla lapsiperheiden ja muun aikuisikäisenväestön ajankäyttöä Tilastokeskuksen vuosina 1987–88 ja 1999–2000 keräämienajankäyttöaineistojen avulla.