Yhteistä aikaa etsimässä. Lapsiperheiden ajankäyttö ... - Väestöliitto

116 | Yhteistä aikaa etsimässäKotitöistä tinkiminen näkyi toki usein puolisoiden välisinä riitoina. Muutama äiti korosti,että oli joutunut opettelemaan omien siivoukseen liittyvien vaatimuksiensa madal ta ­mista.”Kotitöistä mulla on kyllä pari kertaa pinna palanut. Toisaalta se talo pysyy pystyssä kyllävähemmälläkin siivoamisella. Mäki oon ihan tietoisesti opetellut sitä, että jos elämän perus -palikat pysyy pystyssä ja ihmiset järjissään ja lapset ruuissa ja vaatteissa, niin kyllä se kaikkimuukin hoituu siellä.”Tässä ylempään keskiluokkaan luokitellut puhuivat haastatteluissa melko usein palvelujenulkoistamisesta – jospa hankkisi siivoojan, tilaisi lastenhoitajia tai palkkaisi au pairin.Harva oli sitä kuitenkaan tehnyt, vain muutamalla oli palkattu siivooja. Lasten hoitoapuavapaa­aikana saatiin lähinnä omilta vanhemmilta.Lasten harrastuksiin uppoaa huomattava osa monien vanhempien vapaa­ajasta, etenkin,jos harrastuksia on useampia ja lapset kuljetetaan niihin. Muutama vanhempi mainitsi, ettäharrastuksia oli lopetettu juuri siksi, koska ne aiheuttivat ylimääräistä kiirettä. Toinen äitikertoi, että lapset haluaisivat harrastaa liikaa eri asioita:”On pakko sanoa, että nyt ei mahdu. Luistelu, ne haluisi lähteä luistelemaan ja jäähalli -kiertuetta en enää millään saisi tähän mahtumaan. Showtanssista on jouduttu tinkimään jauimakoulusta on jouduttu tinkimään”.Eräs perhe oli myös päättänyt, että lapset eivät vielä kävisi missään harrastuksissa.Nämä lapset olivat vasta neljän ja viiden vuoden ikäisiä. Oletus lasten harrastamisesta istuusiten hyvin vahvana perheissä, ja useimmiten syvähaastatteluissa harrastuksiin kannus ­tettiin ja niitä tuettiin pikemmin kuin rajoitettiin.Yhteisen ajan tilatMilloin ja missä tavoiteltu yhteisolo sitten toteutuu? Enimmäkseen kotona, ulkona ja liikkeelläollessa tai arjen rutiineja rikkovilla matkoilla. Vastaus vaihtelee myös sen mukaan,mitä yhteisellä ajalla ymmärretään, ja montako eri­ikäistä lasta perheessä on. Aivan pientenlasten kanssa vietetään väistämättä paljon aikaa, ja heidän on syötävä suhteellisen sään ­nöllisesti. Tällöin kotona oleva vanhempi kaipaa erityisesti puolison läsnäoloa perheenmenoissa. Vanhemmat lapset taas liikkuvat itsenäisesti, ja vanhemmat yrittävät aika ­tauluttaa heidän ja omia harrastuksiaan ja menojaan niin, että edes joskus kohdattaisiin. Sevoi vaatia ennakkotiedottamista ja asennoitumista: ”Ehkä se mitä nyt on pystytty tekemäänkin,mitä ennen kaipasin, on se, että me ennalta jo tiedetään, että se per heen yhteinen aika ontulossa.”Keittiö ja ruokapöytä ovat luonnollisesti yhteisten ruokahetkien tila. Kuten kuudennessaluvussa opimme, Suomessa ei ole selkeätä yhtä illallisaikaa esimerkiksi kello viideltä taikuudelta. Jos toinen vanhempi tulee aikaisemmin kotiin, hän saattaa syödä lasten kanssaaikaisemmin, ja perheen yhteinen ateria onkin myöhäisempi iltapala.”Ainahan sitä puhutaan näistä yhteisistä ruokahetkistä, mutta mä en välttämättä tiedä,kaivataanko me sitä, et olisi just viideltä semmoinen hetki, et kaikki kokoontuisi. Meille se käyihan hyvin, että se on sitten illalla.”