Yhteistä aikaa etsimässä. Lapsiperheiden ajankäyttö ... - Väestöliitto

14 | Yhteistä aikaa etsimässäJoustojen lisäämisen ohella leimasi 2000­luvulla suomalaisen perhepolitiikan kehittämistävoimakkaasti ajatus isien roolin vahvistamisesta perheessä. Vanhempain vapaa ­järjestelmään lisättiin isille suunnattu kiintiö, niin kutsuttu isäkuukausi, vuonna 2003. Isienosuus vanhempainvapaapäivistä onkin tasaisesti kasvanut (Haataja 2009). Silti suomalaisisätjäävät vielä jälkeen esimerkiksi ruotsalaisisistä, jotka käyttävät lähes kolmanneksenvanhempainvapaista (Lammi­Taskula & Salmi 2010).Isien perhevapaiden käytön lisäämisellä oli useampi yhteiskuntapoliittinen tavoite.Yhtäältä odotettiin, että perhevapaiden tasaisempi jakaminen sukupuolten välillä tasoittaisinaisten asemaa työmarkkinoilla ja edistäisi muun muassa palkkatasa­arvoa. Toisaaltaisien osallistuminen pienten lasten hoitoon vahvistaa isän asemaa perheessä ja vanhempanasekä tasaa kotitöiden jakamista puolisoiden välillä. Kolmanneksi, isien vahvemman läsnäolonperheissä ja lastenhoidossa ajatellaan vaikuttavan myönteisesti itse lapseen.Myös kotihoidontukijärjestelmä on osaltaan helpottanut elämää pienten lasten perheissä.Sen avulla jompikumpi vanhemmista on voinut jäädä kotiin hoitamaan alle kolmevuotiastalasta. Järjestelmään lisättiin vuonna 1989 myös työajan lyhentämis mahdollisuus (osittainenkotihoidontuki) aluksi koskemaan vain alle kolmevuotiaiden lasten perheitä ja myöhemmin1.­ ja 2.­luokkalaisten vanhempia. Sukupuolten välisen tasa­arvon kannalta kotihoidontukijärjestelmäja pitkät hoitovapaat ovat kuitenkin epäedullisia. Valtaosa kotihoidontukeasaaneista on äitejä, vaikka etuus on kumman tahansa vanhemman käytettävissä.Toisaalta suomalaisvanhempien toistuvasti esittämä perhe poliittinen toive on liittynyt juurityöaikoihin ja osa­aikatyön mahdollisuuksiin (Lainiala 2010; Kontula 2004).Aivan viime vuosina on ilmestynyt runsaasti vertailevia tutkimuksia ja katsauksia siitä,miten perhepolitiikka ja työmarkkinat sekä lasten hoitojärjestelyt vaikuttavat lapsi ­perheiden vanhempien ajankäyttöön (Baxter 2011; Roeters 2011; Sayer ja Gornick 2011;McGinnity ja Whelan 2009; Monna ja Gauthier 2008). Ne osoittavat toisaalta selvästi, ettähyvällä perhepolitiikalla voi vähentää lapsiperheiden kokemaa aikapulaa. Toisaalta niistäilmenee, että yhteisiä, erilaisiin yhteiskunnallisiin tilanteisiin sopivia ratkaisuja on vaikealöytää, sillä niin monet institutionaaliset, sosiaaliset ja kulttuuriset tekijät muokkaavat sitä,mihin vanhemmat loppujen lopuksi aikansa käyttävät.Yhteiskuntamalli näyttääkin olevan lapsiperheiden ajankäytölle tärkeämpi tekijä kuinesimerkiksi työpäivien pituus (Sayer ja Gornick 2011). Lastenhoitoon käytetty aika eroaaselvästi eri maiden välillä, mutta erot eivät välttämättä johdu äitien tai isien työajoista.Naiset hoitavat noin 4­vuotiasta lasta keskimäärin 19 tuntia ja miehet 7 tuntia viikossa.Ranskalaiset äidit ja isät, joilla on korkea työllisyys ja perhepoliittiset etuudet ovat eurooppalaisittainkorkealla tasolla, hoitavat hyvin vähän lapsia: äidit keskimäärin 13 ja isät nelisentuntia viikossa. Ruotsissa isien ja äitien välinen ero oli pienin, ja vaikka ruotsalaisäidittekivät runsaasti osa­aikatyötä, äidit käyttivät lastenhoitoon toiseksi vähiten aikaa ranskalaistenäitien jälkeen. Eniten lasta hoitivat slovenialaiset ja norjalaiset äidit, jotka käyttivätsiihen jopa 21 tuntia viikossa.