Yhteistä aikaa etsimässä. Lapsiperheiden ajankäyttö ... - Väestöliitto

1137 Yhteistä aikaa viettämässäAikaisemmissa luvuissa olemme esittäneet perheiden ajankäyttöä siten kuin se ilmeneevanhempien ja lasten pitämissä aikaa ja toimintoja mittaavissa päiväkirjoissa. Väistämättä onjäänyt pois miltei kokonaan se, miltä arjen rytmitys tuntuu. Siksi olemme elvyttäneet tekstiälainauksilla äitien ja isien kertomuksista heidän omasta arjestaan, sen rutiineista, iloista jakipukohdista. Tässä viimeisessä luvussa esitämme näitä syvähaastatteluja tarkemmin.Haastattelimme viisitoista eri perheistä tulevaa vanhempaa, 4 isää ja 11 äitiä. He edusta ­vat tyypillisiä suomalaisia lapsiperheitä siten, että useimmat heistä elivät ydinperheessä,jossa oli kaksi lasta ja kaksi työssäkäyvää vanhempaa. Kuudella oli kolme tai neljä lasta jayhdellä vain yksi lapsi. Kolme äideistä oli yksinhuoltajia, ja yhdellä isällä oli lapsi aikaisemmastaliitosta. Lapset olivat useimmiten kouluikäisiä tai teinejä, joskin neljästä per heestälöytyi myös muutaman vuoden ikäisiä lapsia. Vastaajista yhdeksän kuului keski luokkaan,kaksi oli työläisiä ja neljä edusti ylempää keskiluokkaa tai yläluokkaa. Korkeasti koulutettujaja hyvin toimeentulevia vastaajia on siis tässä pienessä otokses sam me selvästi enemmänkuin koko väestössä.Perheen yhteiset hetket syvähaastattelujen valossaTämän tutkimuksen ensimmäisestä luvusta ilmeni, että kiireen tuntu on vähentynyt ja perheelleannetaan nyt entistä enemmän aikaa. Opimme myös, että isien ja äitien erot lastenkanssa vietetyssä ajassa ovat kaventuneet. Suomalaisissa arvotutkimuksissa perhe ja lapsetnousevat jatkuvasti arvostetuimpien elämänalueiden piiriin. Tässäkin tutkimuksessa milteikaikki haastateltavat tunnistivat näitä arvoja ja pyrkimyksiä.Syvähaastattelujen keskeiseksi teemaksi nousi yhteisen ajan löytäminen koko perheelle.Miltei jokaiselle vastaajalle olivat nykyisen elämänvaiheen kaikista parhaimmat ja tärkeimmäthetket niitä, kun koko perhe oli koossa. ”Pyrkimys on olla yhdessä”, ”kyllä siitätavallaan tulee vähän semmoista luksushetkeä”, ”ainakin pyritään syömään yhdessä” …Perheen aikaa ”omana juttuna”, erityisenä tunnesävynä ja suhteiden läheisyyden mittarinakorostettiin.”Se normaali arkielämä ja työaika ja perheen yhteinen aika … on siinä ihan omat fiilik sen -sä, se on semmoinen suljettu juttu. Se tunnetaso on toisenlainen, kuin mitä se on muissa jutuissa.Kun lasten kanssa on, sitä virittyy automaattisesti jotenkin sellaiselle toiselle tasolle. Ei sitävoi mihinkään muuhun verrata.””Yhteinen aika, se on ensinnäkin semmoinen positiivinen ajatus, et kyllähän siitä lämpi mät