Yhteistä aikaa etsimässä. Lapsiperheiden ajankäyttö ... - Väestöliitto

16 | Yhteistä aikaa etsimässäAikaa mittaamassaAika on demokraattisesti jaettu voimavara: jokaisella on vuorokaudessa täsmälleen samamäärä tunteja. Miten aikansa voi, haluaa ja saa käyttää on kuitenkin aivan eri asia. Arjen rytmiäsäätelee moni tekijä alkaen yhteiskuntamuodosta ja työpolitiikasta aina henkilön ikään,elämäntilanteeseen ja – Suomen oloissa kun eletään – valon määrään.Ajankäytön tutkimukset tuottavat harvinaisen yksityiskohtaista tietoa ihmisten toiminnoista.Vastaajat täyttävät niissä kaikki päivän toiminnot kymmenen minuutin tarkkuudella,ja merkitsevät sekä pääasialliset (esimerkiksi ruoanlaitto) että sivutoiminnot (kuten esimerkiksitelevision katselu ruoanlaiton ohella).Ajankäyttöaineistot ovat työläitä sekä vastaajien että tutkijoiden kannalta. Niiden suurietu piilee nimenomaan tarkkuudessa. Ihmisillä on taipumus liioitella sellaista tekemistä,jota pidetään suotavana. Jos vanhemmilta kysytään paljonko aikaa he käyttävät lasten ­hoitoon, vastauksissa ilmoitetut ajat ovat helposti hieman pidempiä kuin ajan käyttö päivä ­kirjojen perusteella saadut tiedot. Toisaalta johonkin tekemiseen voidaan käyttää enemmänaikaa kuin ehkä osataan ajatella. Luvussa 2 tulemme siten huomaamaan esimerkiksi sen,että pienten lasten isät tekevät ajankäyttöä mittaavan aineiston mukaan selvästi pidempiätyöpäiviä kuin säännöllistä työaikaa koskevista kyselytutkimuksista ilmenee.Aikaa voi jaotella eri lajeihin. Yksi jako koskee välttämätöntä, sovittua, omistettua ja toisaaltatäysin vapaata aikaa. Tietyt asiat, kuten nukkuminen, syöminen ja henkilö kohtainenhygienia, vaativat oman vähimmäisaikansa. Toinen, yleensä melko iso osa ajastam me taason sopimuksilla luovutettu kouluille ja työpaikoille. Kolmatta osaa olemme omistaneet mielestämmetärkeille asioille, joille on sovittu aika ja paikka, kuten vapaa ehtoistyölle, harrastuksilleja tuttavien tapaamiselle. Ja viimeiseksi – aikaa voi jäädä yli pelkkään loikoilemiseenja olemiseen.Nämä eri aikamuodot näyttäytyvät lapsiperheen arjessa jatkuvina lähtemisinä ja tulemisina.Hajaannutaan ja kokoonnutaan, kuljetetaan, sovitaan ja järjestetään – sitä on lapsiperheennuorallatanssi. Kuten viimeisessä luvussa nostamme esiin, suomalaiset painottavatpaljon ”pelkkää” yhdessäoloa. Pidetään siitä, että kaikki perheenjäsenet ovat kotona, vaikkahe olisivatkin eri huoneissa ja tekemässä eri asioita. Siinä näyttäisi olevan se perheen arjenydin, jota ei erikseen suunniteltu ”laatuaika” korvaa.Jotta aikuisen lastensa kanssa viettämää aikaa voisi mitata, se täytyy määritellä, mikä eiole aivan yksinkertaista. Usein esimerkiksi erotellaan varsinainen ja suora lastenhoito muidentoimintojen ohella tapahtuvasta lasten kanssa olemisesta, jota on esimerkiksi vanhemmanruoanlaitto samalla, kun lapsi leikkii vieressä. Kolmanneksi voi puhua läsnäolosta: esimerkiksikun vanhempi ja lapsi ovat eri huoneissa mutta silti kotona samaan aikaan ja periaatteessatoisilleen läsnä. Ja neljänneksi voi puhua vanhemman vastuusta tai saavutettavuudesta(englanniksi ”responsibility” ja ”accessibility”). Tässä saavutetta vuudessa voi erotellafyysistä ja emotionaalista saavutettavuutta. Vanhempi saattaa esimerkiksi olla kotonamutta on niin pahalla tuulella, ettei lapsi uskalla vaivata häntä. Tai päinvastoin: Vanhempisaattaa olla työmatkalla, mutta lapsi voi hädän sattuessa soittaa hänelle ja vanhempi on valmisvastaamaan ja tukemaan.Tässä raportissa emme mittaa suoraan sitä, missä määrin vanhemmat ja lapset viettävätaikaansa yhdessä, vaan selvitämme mm. milloin vanhemmat ja lapset ovat kodin ulko ­