Yhteistä aikaa etsimässä. Lapsiperheiden ajankäyttö ... - Väestöliitto

111 JohdantoAikuiset eivät ehdi, vanhemmuus on kadoksissa, lapset heitteillä ja kiireet vain lisääntyvät.Niinkö? Onneksi tilanne ei ole aivan näin surkea.Lasten ja nuorten harrastukset sekä perheen yhteinen aika – tai näiden puute – herättäväthelposti vahvoja väitteitä ja tunteita. Yleinen keskustelu perheiden arjen rytmistä onkuitenkin usein jopa hämmästyttävän kaukana siitä, miltä arki tutkimus tulosten valossanäyttää. Vanhempien työ vaikuttaa lapseen monin tavoin. Kiire ja väsymys heijastuu perheeseen,vanhempien on vaikeaa keskittyä lapseen eikä aikaa jää yhteisiin hetkiin. Toisaaltatyö antaa parhaimmillaan myös voimavaroja vanhemmuuteen ja perhe­elämään.Siksi on lohduttavaa, että viime vuosikymmenten aikana länsimaisissa perheissä ontapahtunut kaksi suurta ja myönteistä aikaan liittyvää mullistusta. Vapaa­aikaa on tullutenemmän, ja isät ovat ottaneet enemmän vastuuta lastenhoidosta. Lopputulos on, että vanhemmatkäyttävät perheeseensä enemmän aikaa kun ehkä koskaan aikaisemmin. (Gauthier,Smeeding & Furstenberg 2004.)Muutkin yhteiskunnalliset murrokset heijastuvat kodin seinien sisälle. Työaikojenlisääntynyt epäsäännöllisyys, palveluiden ja kaupan aukioloaikojen piteneminen ja lastenharrastusten monipuolistuminen muokkaavat niin arkea kuin pyhiä. Perheen kannaltaoleel lista ei ole vain se, kuinka paljon aikaa käytetään erilaisten asioiden tekemiseen vaanmyös se, mihin kellonaikaan eri toiminnot tapahtuvat ja kuinka ennakoitavissa arki on.Päiväkodin ja koulun kellonajat, vanhempien työssäkäyntiajat ja monet muut ”kellot” säätelevätperheen ajankäytön mahdollisuuksia. Minna Salmi (1996) on käyttänyt ilmaisua ´aikaruuvi´kuvaamaan perheiden arkista ajankäyttöä erilaisten tarpeiden ja aikataulujen puristuksessa.Myös Internet ja tietoliikenteen kehittyminen hämärtävät kodin ja ulkopuolisen maailmanrajaa. Onkin epäilty, että työajan ja muun ajankäytön välisen rajan haurastumisenmyötä työ valuu helposti myös vapaa­ajalle; töitä tehdään kotoa tai lomalta käsin (Julkunen,Nätti & Anttila 2004). Niin lapset kuin vanhemmat tapaavat nykyään ystäviään yhä useamminnetissä.Lasten ajankäytöstä puhuttaessa on erityistä huolta kannettu siitä, kuinka suuren osantietokone tai televisio vie lasten ja nuorten ajasta. Suomessa lapset ja nuoret viettävät aikaisempientutkimusten valossa erittäin paljon aikaa television ja tietokoneen äärellä (NuoretHelsingissä 2011; Niemi & Pääkkönen 2001). Opettajat ja vanhemmat ovatkin usein huolestuneitalasten yksinolosta tai ajan kulumisesta eri ’ruutujen’ ääressä. Viihde­elektroniik­