Avaa tiedosto - Julkari

Lukijalle
Lähes kaikki nykyiset arkiset tarpeemme ja käyttöesineemme ovat olleet aikoinaan turhiksi tuomittuja.
Esimerkiksi kahvin, auton ja television ajateltiin turmelevan käyttäjänsä. Puhelimen oletettiin tuhoavan
sekä läheisyyttä että koko perheen ja kylän. Elokuvan ajateltiin musertavan kirjallisuuden ja henkisen syvällisyyden.
Radion myötä sanomalehtiä ei enää tarvittaisi. Ensimmäiselle matkapuhelimen ostajalle naurettiin.
Kuluttaja on nähty usein rationaalisena toimijana, jonka tarpeet määrittävät teknologian kehityssuunnan.
1 Esimerkiksi multimediaviestien kuviteltiin korvaavan tekstiviestit, onhan keskustelukumppanin
kasvojen näkeminen keskustelun aikana tärkeää. Multimediaviesti ei ole kuitenkaan toistaiseksi menestynyt.
Toisinaan ajatellaan, että kehittyneempi teknologia korvaa aina vääjäämättä vähemmän kehittyneen. Tai
pelätään, että teknologia korvaa hoitajan ja ihmislämmön. Nämä mustavalkoiset yksinkertaistukset voivat
hidastaa teknologisten ratkaisujen juurtumista. Historialliset esimerkit todistavat pikemminkin teknologioiden
sekä–että kuin joko–tai käytöstä.
Uusia älykotiteknologioita on kehitetty jo pari vuosikymmentä, mutta niitä ei vielä ole laajasti hyödynnetty
suomalaisissa kodeissa tai palvelutaloissa, ja tietoa niiden ominaisuuksista, käytettävyydestä arjessa ja
saatavuudesta on edelleen vaikeasti saatavilla. Kodin ensimmäinen ”digitaalinen esine” saattaa aloittaa
aivan uuden eko-systeemin, jossa vanhoja ”analogisia teknologioita” hitaasti korvataan digitaalisilla esineillä
ja palveluilla. Käyttäjän toiveena on, että teknologia ja palvelut toimivat yhdessä. Nykyään käyttäjien
tapa käyttää tuotetta on jatkuvassa muutoksessa, uudet tuotteet ja teknologiat ovat yhä enemmän ihmisen
jatke tai välineitä vuorovaikutukseen. Kuluttajat myös vaativat palveluilta yhä enemmän, mikä tekee palvelujen
tuottamisesta yhä vaativampaa.
Väestön ikääntyessä tarvitaan uutta luovaa ajattelua, sillä enää ei tarvita pelkästään tuotteita tai hyviä
yksittäisiä teknologioita, vaan toivotaan teknologioiden laajamittaista hyödyntämistä osana yhteiskunnallisia
palveluita. Perinteisen yksittäisiin ratkaisuihin (tuote, teknologia, palvelu) perustuvan design-ajattelun
sijaan tarvitaan siis laajempaa johdonmukaista kehittämisotetta, joka tunnistaa käyttäjien tarpeet ja toimintamahdollisuudet
sekä tuottaa kestäviä kokonaisratkaisuja.
Julkinen sektori on siirtämässä palvelujaan yhä enemmän kansalaisille. Teknologia kehittyy koko ajan
ja sen ansiosta terveyden- ja sairaudenhoidosta tulee yksilöllisempää ja ennakoivampaa. Tee se itse
-hoivapalvelujen piirre on se, että kansalaiset ottavat palvelujen tuotannon enenevässä määrin omiin käsiinsä.
Miten erilaiset kuluttajat, esimerkiksi iäkkäät ja heidän omaisensa, saadaan käytännössä tähän muutokseen
mukaan? Minkälaista yritystoimintaa, mitä palveluja, millaista tekniikkaa, tuotteita ja ympäristöratkaisuja
erityisesti iäkkäiden tapaturmien ehkäisemiseksi kannattaisi tuottaa?
Haasteena on kehittää sellaisia turvallisuutta lisääviä teknologioita ja tuotteita, jotka vastaavat käyttäjien
tarpeita ja jotka käyttäjät hyväksyvät. Tuotteissa keskeistä on helppokäyttöisyys, soveltuvuus arjen toimintaan
sekä kohtuullinen hinta. Käytännössä teknologian käyttö liittyy aina ihmisen muihin toimintaprosesseihin;
teknologian osuus on vain karkeat 20 prosenttia ja loput 80 prosenttia on sidoksissa ihmisen osaamiseen,
haluun, tarpeisiin, käytäntöihin ja niin edelleen. Siksi teknologioiden suunnittelun tulee perustua käyttäjäystävälliseen
tuotesuunnitteluun ja käyttökokemusten vaikutukseen arviointiin teknologian käyttöönotossa.
Tämän julkaisun tarkoituksena on avata näkökulmia iäkkäiden tapaturmien, erityisesti kaatumistapaturmien
ehkäisyyn teknologisin ratkaisuin ja tuotesovelluksin. Julkaisu on suunnattu alalla toimiville suomalaisille
yrityksille, julkiselle sektorille ja tutkimuslaitoksille. IKATek-projekti toteutettiin VTT:n ja
THL:n yhteistyönä ja se on osa Tekesin Turvallisuus-ohjelmaa. Tutkijat haluavat kiittää kaikkia työpajoihin
ja haastatteluihin osallistuneita asiantuntijoita sekä projektin johtoryhmää ja erityisesti Tekesin ohjelmakoordinaattoria
Pekka Nykästä, joka on ansiokkaasti kannustanut tutkijoita.
Kirjoittajat
1
Pantzar M. Kuinka teknologia kesytetään: Kulutuksen tieteestä kulutuksen taiteeseen. Hanki ja jää. Helsinki:
Tammi, 1996.