Avaa tiedosto - Julkari

Tapaturmien ehkäisytyön yhteiskunnalliset rakenteet ja toimijat
rauden takia on erityisiä pitkäaikaisia vaikeuksia suoriutua tavanomaisista elämän toiminnoista. Vaikeasti
vammaisena henkilönä pidetään henkilöä, jolle liikkuminen tai muu omatoiminen suoriutuminen vakituisessa
asunnossa tuottaa vamman tai sairauden takia erityisiä vaikeuksia. Sosiaalitoimi vastaa asuntoon
kiinteästi asennettavien apuvälineiden hankinnan kustannuksista silloin kun kyseessä on vaikeasti vammainen
henkilö. Tarvitaessa päivittäisissä toiminnoissa käytettäviä laitteita tai koneita, jotka ovat muita kuin
lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineitä liikkumiseen, viestintään, tai henkilökohtaiseen suoriutumiseen
kotona tai vapaa-ajalla, voi hakea tukea hankinnan kustannuksiin sosiaalitoimelta.
Kuntien käytännöt apuvälineiden hankinnassa vaihtelevat. Hankintalaki (348/2007) sääntelee kuntien
apuvälinehankintoja siltä osin kun hankintojen arvo ylittää kansalliset tai EU- kynnysarvot. Hankinnat,
jotka alittavat kansallisen kynnysarvon (niin sanotut pienhankinnat), ovat hankintalain soveltamisen ulkopuolella.
Päivittäisen toiminnan ja liikkumisen apuvälineet, joihin ei tarvita suuria muutostöitä, terveyskeskusten
apuvälinelainaamot hankkivat yleensä suurempina erinä. Yksilöllisesti mitoitetut apuvälineet tilataan
erikseen sovituilta toimittajilta, joilta käyttäjä tai käyttäjän edustaja voi hankkia apuvälineen.
Myös palveluseteliä voidaan käyttää apuvälineen hankkimiseen. Tällöin palvelusetelin arvon on katettava
asiakkaan yksilöllistä tarvetta vastaava tavanomainen apuväline. Jos käyttäjä haluaa palvelusetelin
arvoa kalliimman apuvälineen, maksaa hän erotuksen itse. Palvelusetelin käytöstä säädetään omassa laissaan
(569/2009).
Vakuutuskäytännöt iäkkäiden tapaturmien varalta
Vuoden 2011 alussa Suomessa toimi 39 kotimaista vakuutusyhtiötä, joista 21 oli vahinkovakuutusyhtiöitä
(11). Vuoden 2010 markkinaosuuden perusteella suurimpia vahinkovakuuttajia olivat OP-Pohjola-ryhmä,
If, Tapiola-ryhmä, Fennia, ja Lähivakuutus-ryhmä. Näiden yhteenlaskettu markkinaosuus oli yli 91 prosenttia.
Koti- ja vapaa-ajan tapaturma-alalla ei ole vastaavaa lakisääteistä vakuutusjärjestelmää kuin liikenne- ja
työtapaturma-aloilla. Kaikki suurimmat vakuutusyhtiöt kuitenkin tarjoavat vapaaehtoisia tapaturmavakuutuksia
myös yli 64-vuotiaille. Vakuutustuotteiden ehdot ja sisällöt vaihtelevat, mutta pääsääntöisesti vapaaehtoiset
tapaturmavakuutukset kattavat tapaturmasta aiheutuneet hoitokulut ja osa myös pysyvän haitan.
Lisäksi vakuutuksen voi ottaa tapaturmaisen kuoleman varalta. Pisimmillään tapaturmavakuutukset ovat
voimassa sen vakuutuskauden loppuun jona henkilö täyttää 80 vuotta.
Suurimmat vakuutusyhtiöt eivät tällä hetkellä tarjoa tapaturmavakuutustuotteita, jotka olisi räätälöity
erityisesti ikääntyneiden elämäntilanteet huomioiviksi. Jotkin vakuutusyhtiöt, kuten esimerkiksi Tapiola,
tarjoavat laajennettuja terveysvakuutustuotteita, jotka kattavat muun muassa tiettyjä kuntoutuksen ja kotihoidon
palveluja 55–75-vuotiaille. Korvattavat tapaturmat määritellään erikseen vakuutusehdoissa ja vakuutusyhtiöiden
välillä on eroja siinä, miten tapaturma määritellään ja mitkä ovat korvattavia tapaturmia.
Yksityistapaturmavakuutuksien ehtona on lähes aina terveysselvitys, jonka perusteella vakuutusehtoihin
voidaan tehdä rajoituksia tai vakuutus voidaan evätä kokonaan.
Kaikkien terveyden- tai sairaanhoitotoimintaa harjoittavien on otettava Potilasvahinkolain (585/1986)
määrittelemä potilasvakuutus potilasvahinkojen varalta. Potilasvakuutus korvaa henkilövahingon, joka on
syntynyt terveyden- ja sairaanhoidon yhteydessä. Korvauskäsittelystä ja korvausten maksamisesta vastaa
Potilasvakuutuskeskus. Potilasvakuutus otetaan vakuutusyhtiöstä.
THL — Työpaperi 6/2013 77
Teknologioiden mahdollisuudet
iäkkäiden tapaturmien ehkäisyssä