Views
3 years ago

RAPORTTI NUORTEN ... - Kansalaisareena

RAPORTTI NUORTEN ... - Kansalaisareena

28 5.1 Nuoruus

28 5.1 Nuoruus kehitysvaiheena Haluan tässä kohtaa käsitellä nuoruutta kehitysvaiheena ja ottaa esille nuoruudessa tapahtuvia eri kehityshaasteita, sillä ne liittyvät olennaisesti nuorten tuen tarpeisiin, joihin tukihenkilötoiminnalla pyritään vastaamaan. Nuoruus ikäkautena on erityinen vaihe yksilön elämässä. Nuori käy läpi monia fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia muutoksia, jotka ovat yhtälailla riski kuin mahdollisuus yksilön terveelle kehitykselle. Turvalliset kehitysvaiheet ovat vankka pohja nuoruusiän kehitysvaiheille. Nuoruus on uudelleensuuntautumisen ja kehityksen aikaa, mutta nuori ei pysty tähän yksin. Nuorilla, joilla oma luonnollinen sosiaalinen tukiverkosto on pieni tai heikko, on tärkeää olla joku muu aikuinen, johon nuori voi luottaa ja turvata. Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen muistuttaa vanhempia, että laiminlyödyin asia vanhemmuudessa on harhakäsitys lasten itsenäisyydestä. Nuori tarvitsee hänen mukaansa aikuista suojelemaan ylilyönneiltä ja turhilta, elämänkokemuksen vähäisyydestä johtuvilta kolhuilta. (Hannukkala & Salonen 2005, 10.) Ajallisesti nuoruus voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen. Varhaisnuoruus katsotaan alkavan 12–15 ikävuosien välillä, jolloin alkavat fyysiset muutokset sekä vanhemmista irtautuminen. Nuoruusiän keskivaihe ajoittuu 15–18 ikävuosien välille, jolloin omaksutaan oma identiteetti. Tällöin myös läheisyys ja seurustelu alkavat kiinnostaa sekä kyky olla yksin kehittyy. Myöhäisnuoruus jatkuu noin 20–25 ikävuoteen asti, jolloin persoonallisuus vakiintuu. Siihen kuuluu myös toinen erovaihe suhteessa vanhempiin; siihen kuuluu itsenäistyminen sekä valmistautuminen tulevaisuuteen, parisuhteeseen, työhön ja ammattiin. (Hannukkala & Salonen 2005, 10; Himberg ym. 1999, 11, 23, 25, 91–110.) Nuoruudessa tapahtuvia luonnollisia kehitysvaiheita tai kehityskriisejä sanotaan myös elämänkriiseiksi. Ne eroavat Dunderfeltin (1997) mukaan traumaattisista kriiseistä siten, että ne kuuluvat luonnollisena osana yksilön kehitykseen. Elämänkriisit ovat paremminkin haasteita, jotka mahdollistavat yksilön siirtymisen seuraavaan

29 elämänvaiheeseen kuin järkyttäviä, äkillisiä tapahtumia, joihin ei voi itse vaikuttaa. Yksi nuoruuden elämänkriiseistä on itsenäistyminen. Nuorilla on Turusen (2005) mukaan hyväksytyksi tulemisen tarve ja he kaipaavat aikuisen ymmärrystä ja tukea. Nuoret voivat hävetä omia tunteitaan ja kokea asioista puhumisen vaikeana. Ajatusten ja tunne-elämän kehittyessä nuorille on tärkeää, että he saavat pohtia itseään ja ajatuksiaan ja että heidät otetaan vakavasti. (Rautakorpi 2006, 11.) Ehkä tunnetuin elämänkaariajattelun tutkija ja kehittäjä on Erik H. Erikson (s. 1902). Hänen kehittämänsä psykososiaalisen kehityksen teorian mukaan ihmisen kehitykseen vaikuttavat biologiset tekijät, ympäristö ja ihmisen yksilöllisyys. Kehitysvaiheita Eriksonin teorian mukaan on kahdeksan, jotka kohdataan eri-ikäisinä. Yksilön sosiaaliseen selviytymiseen myöhemmällä iällä vaikuttaa aikaisempien kehitysvaiheiden läpikäynti onnistuneesti. Esimerkiksi yksilö, jonka vauvaiän varhainen kehitystehtävä, perusturvallisuuden saavuttaminen on onnistunut, pääsee myöhemmistäkin elämän tuomista haasteista yli omin voimin paremmin kuin yksilö, jonka perusturvallisuus ei ole muodostunut kunnolla. (Rautakorpi 2006, 10.) Nuoruuden kehityshaasteisiin kuuluu Eriksonin (1982) mukaan identiteetin muodostuminen. Kehitystehtävän epäonnistuminen tuottaa roolien hajaannuksen. Identiteetillä tarkoitetaan tunnetta pysyvästä ja jatkuvasta yksilöllisyydestä. Yksilö tuntee itsensä samaksi eri rooleissaan ja eri tilanteissa. Identiteetin muodostuminen on edellytys läheisten ihmissuhteiden luomiselle. Nuoruudessa sosiaaliset roolit ovat muutoksessa ja eri roolien myötä vastuu lisääntyy. Nuoruuden eri sosiaalisia rooleja voivat olla esimerkiksi ammatti-identiteetti, puoliso ja äiti. (Rautakorpi 2006, 10.) Rautakorven tutkimuksessa hänen haastattelemiensa nuorten ajatus oli, että murrosikä vaikuttaa heihin, mutta he eivät uskoneet vaikeuksien johtuvan nuoruudesta. Mielialojen vaihtelu sekä voimakkaat tunteet yhdistettiin nuoruuteen. Myös valinnat, joita nuoruudessa joutuu tekemään, vaikuttivat jo ennestään vaikeaan tilanteeseen. Etenkin myöhäisnuorille elämänvalinnat olivat haasteellisia. Vastuun ottaminen itsestä ja omista valinnoista tuntui heistä vaikealta. (Rautakorpi 2006, 53.)

Vapaaehtoistoiminta - Kansalaisareena
Materiaaleja - Kansalaisareena
Nuorten tulevaisuusviesti
Kevätseminaarin raportti - Museovirasto
Vuosikellossa - Kansalaisareena
pdf - Kansalaisareena
VARES–keskus - Kansalaisareena