Biosfäärialue kestävän kehityksen edistäjänä ... - EcoRegion

40
ko oli pysynyt pienehkönä, ollen keskimäärin 26 ha. Maatalouden päätuotantosuunnat ovat
maitotalous ja karjankasvatus. Toimeentuloa saadaan myös mm. herukanviljelystä ja maaseutumatkailusta.
(Pohjois-Karjalan biosfäärialue 2009b.)
Pohjois-Karjalan biosfäärialueella on ollut turvetuotantoa 70-luvulta lähtien. Ilomantsin kaikki
turvesuot sijaitsevat biosfäärialueen rajojen sisällä ja turvetuotanto on edelleen paikallisesti
merkittävä työllistäjä. Kultamalmia on löytynyt 90-luvun alussa Ilomantsin Pampalosta, mutta
esiintymän hyödyntämismahdollisuuksista ei vieläkään ole tietoa. Biosfäärialueella on Pamilon
voimalaitos, joka on kokonaisteholtaan 84 MW. Luonnontilaisia alueita, metsiä, soita ja koskia
kohtaan on viime aikoina osoitettu suurta kiinnostusta. Erä- ja luontomatkailua kehittämällä
pyritään lisäämään matkailua, sillä alueelta löytyy hyvät retkeily- ja melontamahdollisuudet.
Samoin karjalainen kulttuuri ja ortodoksisuus voisivat toimia houkuttimina matkailijoille. Nähtävyyksiä
ovat EU:n itäpiste Virmajärvellä, sotahistoriasta tunnettu Ilomantsin Hattuvaaran
kylä ja Mekrijärven Kalevalainen Sissola. (Pohjois-Karjalan biosfäärialue 2009b.)
Metsähallitus ja Enso ovat suurimmat miesten työllistäjät kylissä. Kolmasosa työikäisistä saa
toimeentulonsa maa- ja metsätaloudesta. Muuta yritystoimintaa on vielä melko vähän. Suuri
osa palkkatyöstä tehdään alueen ulkopuolella. Julkinen sektori työllistää noin puolet ja teollisuus
viidesosan väestöstä. Naiset työskentelevät lähinnä palvelusektorilla. Suurimpia työnantajia
ovat olleet Ilomantsin kunta, Metsähallitus, Enso Oyj, Lieksan kaupunki, Rajavartiolaitos
ja Ilomantsin terveyskeskus. Työttömyysaste on ollut korkeimmillaan jopa 30 %. (Pohjois-
Karjalan biosfäärialue 2009b.)
6.2.2 Luonto
Pohjois-Karjalan biosfäärialue kuuluu pohjoiseen havumetsävyöhykkeeseen. Alueella on erityisen
monipuolista suokasvillisuutta, koska maantieteellinen sijainti osuu metsä- ja suokasvillisuusvyöhykkeiden
rajalle. Alueesta soita on 45 % ja metsiä 40 %. Kasvillisuus on monimuotoisinta
letoilla. Niillä esiintyy mm. uhanalaisia kämmekkälajeja punakämmekkää (Dactylorhiza
incarnata) ja kaitakämmekkää (D. traunsteineri). Biosfäärialueen järvet ja lammet ovat kooltaan
pieniä, matalia ja runsasravinteisia. Suurin järvi on Koitere. Pisin joki, Koitajoki, on 200
km pitkä. (Pohjois-Karjalan biosfäärialue 2009a.)
Kasvilajisto on yleisesti ottaen melko niukkaa ja kasvupaikkatyypeistä yleisin on mäntyvaltainen
kangasmetsä. Lintulajistoltaan Pohjois-Karjalan biosfäärialue on pohjoisen ja etelän lajien
vaihettumisvyöhykettä ja lajistoltaan monipuolista. Alueella tavataan esimerkiksi kaakkuri
(Gavia stellata), kehrääjä (Caprimulgus europaeus), ruisrääkkä (Crex crex), pikkusieppo (Ficedula
parva), mustalintu (Mellanitta nigra), sinipyrstö (Tarsiger cyanurus), metsähanhi (Anser
fabalis), kuukkeli (Perisoreus infaustus), pohjantikka (Picoides tridactylus), laulujoutsen