Biosfäärialue kestävän kehityksen edistäjänä ... - EcoRegion

68
Lehtimetsiä ja lehtoja esiintyy Lahdessa esimerkiksi Enonsaaressa, Kilpiäisten-Ritaniemen
alueella ja Kariniemessä. Parhaimmissa lehtometsissä linnusto on runsasta ja monipuolista.
Harvalukuisia lehtojen lajeja ovat lehtopöllö (Strix aluco), harmaapäätikka (Picus canus),
pikkutikka (Dendrocopos minor), kultarinta (Hippolais icterina) ja pyrstötiainen (Aegithalos
caudatus). (Saikko & Loikkanen 1999, 7.)
Männiköt ovat tyypillisiä esimerkiksi Salpausselän harjuilla, mutta ne ovat linnustoltaan vähälajisia.
Yleisiä lajeja ovat metsäkirvinen (Anthus trivialis), leppälintu (Phoenicurus phoenicurus)
ja töyhtötiainen (Parus cristatus). Havumetsistä suurin osa on talouskäytössä olevia kuusivaltaisia
sekametsiä, joiden lintulajistoon kuuluvat pyy (Tetrastes bonasia), sepelkyyhky
(Columba palumbus), punarinta (Erithacus rubecula), laulurastas (Turdus philomenos), hömötiainen
(Parus montanus), hippiäinen (Regulus regulus) ja puukiipijä (Certhia familiaris). Harvalukuisia
harvinaisia vanhojen metsien lajeja esiintyy Lahdessa melko paljon, mm. kanahaukka
(Accipiter gentilis), metso (Tetrao urogallus), viirupöllö (Strix uralensis), palokärki
(Dryocopus martius), pohjantikka (Picoides tridactylus), pikkusieppo (Ficedula Parva) ja
idänuunilintu (Phylloscopus trochiloides). (Saikko & Loikkanen 1999, 7.)
Pensaikkoja ja puoliavoimia alueita esiintyy tasaisesti. Niiden lajeja ovat satakieli (Luscinia
luscinia), luhtakerttunen (Acrocephalus palustris), viitakerttunen (Acrocephalus dumetorum),
pensassirkkalintu (Locustella naevia) ja viitasirkkalintu (Locustella fluviatilis), pensaskerttu
(Sylvia communis), punavarpunen (Carpodacus erythrinus) ja pikkulepinkäinen (Lanius collurio).
Linnaistensuo on ainoa teeren (Lyrurus tetrix) soidinpaikka. Muita lintuja soilla ovat
esimerkiksi niittykirvinen (Anthus pratensis) ja keltavästäräkki (Motacilla flava). (Saikko &
Loikkanen 1999, 8.)
Pellot sijoittuvat eteläiseen ja itäiseen Lahteen, kuten Kujalaan. Näkyvimpiä lajeja ovat töyhtohyyppä
(Vanellus vanellus), kuovi (Numenius arquata), kiuru (Alauda arvensis) ja keltasirkku
(Emberiza citrinella). Juuri nämä peltojen ja metsien pesimälinnut ovat kärsineet eniten
ihmistoimista. Metsät ovat pirstoutuneet ja viljelymaiden pesimäympäristöt yksipuolistuneet.
Ainoastaan kosteikkojen lajit ovat hyötyneet ihmisten aiheuttamasta rehevöitymisestä. Tutkimuksessa
havaittiin kaiken kaikkiaan 150 lajia. Yleisimmät lajit tämän tutkimuksen perusteella
olivat peippo (Fringilla coelebs), pajulintu (Phylloscopus trochilus), räkättirastas (Turdus
pilaris), talitiainen (Parus major) ja vihervarpunen (Carduelis spinus). (Saikko & Loikkanen
1999,7; 11; 13.)
10.4.4 Nisäkkäät
Nisäkäshavainnot perustuvat hyvin pitkälti jälkien ja jätösten tarkkailuun. Hyönteissyöjänisäkkäistä
yleisimpiä Lahdessa ovat siilit (Erinaceus europaeus), maamyyrät (Talpa eu-