Biosfäärialue kestävän kehityksen edistäjänä ... - EcoRegion

62
Salpausselällä ja muilla korkeammilla paikoilla esiintyy karumpia metsätyyppejä, kuten puolukkatyypin
männikköjä ja hiekkaisia kangasmaita. Tuoreissa kangasmetsissä tavataan enemmän
lajeja kuin kuivissa kangasmetsissä. Yövilkka (Goodyera repens) ja tähtitalvikki (Moneses
uniflora) viihtyvät kosteissa vanhoissa metsissä. Pesäkalliolla on kuivien puolukkatyypin metsien
lisäksi mustikkatyypin, käenkaali-mustikkatyypin ja käenkaali-oravanmarjatyypin metsiä.
Tunnuslajien lisäksi yleisiä lajeja ovat metsämaitikka (Melampyrum sylvaticum), metsäkurjenpolvi
(Geranium sylvaticum), metsätähti (Trientalis europaea), metsäkastikka (Calamagrostis
arundinacea), metsälauha (Deschampsia flexuosa), metsäalvejuuri (Dryopteris carthusiana)
ja hiirenporras (Athyrium filix-femina). Lahden kallioilla kasvaa kalliohatikkaa
(Spergula morisonii) ja kalliokohokkia (Silene rupestris), jotka ovat harvinaisia lajeja. Myös
haisukurjenpolvea (Geranium robertianum) tavataan monin paikoin. Muita kallioisten paikkojen
kasveja ovat kesämaksaruoho (Sedum annuum), keto-orvokki (Viola tricolor), pölkkyruoho
(Arabis glabra), ruotsinpitkäpalko (Arabidopsis suecica), karvakiviyrtti (Woodsia ilvensis) ja
mäkikuisma (Hypericum perforatum). (Lahden seudun ympäristöpalvelut 2009d, Lahden seudun
ympäristöpalvelut 2009e.)
Suokasveja tavataan esimerkiksi valtakunnallisesti merkittävältä Linnaistensuolta, jossa esiintyy
edustavasti keidassoiden peruslajeja. Hallitsevia lajeja rämeillä ovat variksenmarja (Empetrum
nigrum), suopursu (Rhododendron tomentosum), juolukka (Vaccinium uliginosum),
vaivaiskoivu (Betula nana), suokukka (Andromeda polifolia) ja kanerva (Calluna vulgaris).
Kosteissa avoimissa rimmissä kasvaa lisäksi myös mutasaraa (Carex limosa) ja leväkköä
(Scheuchzeria palustris). Alueelta on löydetty 15 lajia rahkasammalia. Monipuolista suokasvistoa
löytyy myös monilta Lahden pikkusoilta. (Lahden seudun ympäristöpalvelut 2009f.)
Ranta- ja vesikasvien elinympäristöjä ovat Vesijärven ja muiden järvien rantaluhdat sekä Porvoonjoen
rannat. Porvoonjoen rantoja hallitsevat mesiangervot (Filipendula ulmaria), mutta
myös rantakukkaa (Lythrum salicaria), ranta-alpia (Lysimachia vulgaris) ja rantatädykettä
(Veronica longifolia) esiintyy. Vesikasvistoltaan Vesijärvi on yksi Suomen runsaimmista. Lajeja
ovat mm. isoulpukka (Nuphar lutea), pohjanlumme (Nymphaea alba), uistinvita (Potamogeton
natans) ja vesitatar (Persicaria amphibia). Vesijärvessä on hyvin havaittavissa kasvillisuuden
vyöhykkeisyys. Rannalta avovettä kohti siirryttäessä lajit vaihtuvat ilmaversoisten ja kellulehtisten
lajien kautta uposlehtisiin ja pohjaversoisiin kasveihin. (Lahden seudun ympäristöpalvelut
2009g, Kolunen 1993, 45.)
Kulttuurikasveiksi kutsutaan ihmisen myötä Suomeen kotiutuneita kasveja, jotka elävät etenkin
ihmisen muokkaamissa elinympäristöissä. Muinaistulokkaat ovat saapuneet jo ennen 1600-
lukua ja harmillisin niistä lienee pujo (Artemisia vulgaris). Muinaistulokkaat ovat usein kaikille
tuttuja kasveja, kuten siankärsämö (Achillea millefolium), koiranputki (Anthriscus sylvestris),
seittitakiainen (Arctium tomentosum), peltoukonnauris (Erysimum cheiranthoides), timo-